Mikko Heikura (19. marraskuuta 1825[1] Nurmes16. joulukuuta 1903 Nurmeksen Hevoslahti) oli suomalainen maanviljelijä ja moninkertainen valtiopäivämies.[2]

Heikuran vanhemmat olivat talollinen Mikko Heikura ja Maria Mustonen ja puoliso Anna Mustonen (k. 1921). Heikura edusti talonpoikaissäätyä valtiopäivillä 1863, 1872, 1882, 1885, 1888, 1891 ja 1894. Hän vastusti valtiopäivillä viinanpolttoa kotitarpeisiin, mutta tuki suomenkielisten koulujen asiaa, painovapautta ja 1890-luvulla nuorsuomalaisiin liityttyään myös naisten oikeuksia.[2][3] Heikura teki yhdessä toisten valtiopäivämiesten kanssa valtiopäiväaloitteet Pielisjoen kanavien sekä Joensuusta pohjoiseen ulottuvan rautatieyhteyden rakentamisesta. Rautatiealoitetta ei hyväksytty, mutta myöhemmin Nurmekseen rakennettiin rata.[4] Hän toimi useissa valiokunnissa, samoin kuin kotikuntansa Nurmeksen kuntakokouksen puheenjohtajana ja kunnallislautakunnan esimiehenä.[2][3] Heikura kuului vuoden 1899 suureen lähetystöön Nurmeksen edustajana. Hän oli lähetystön vanhin jäsen.[5]

Lähteet muokkaa

  1. Nurmeksen seurakunnan syntyneiden ja kastettujen luettelot 1814–1834 Kansallisarkiston digitaaliarkisto.
  2. a b c Ilmari Heikinheimo: Suomen elämäkerrasto, s. 283. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1955.
  3. a b Viljo Hytönen: Talonpoikaissäädyn historia. II Osa: Säädyn jäsenet, sihteerit ja tulkit, s. 72–75. Helsinki: Otava, 1926.
  4. Veijo Saloheimo: Heikura, Mikko (1825 - 1903) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 1.3.1998. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  5. Päiviö Tommila: Suuri adressi, s. 181, 187, 309. WSOY, 1999.

Aiheesta muualla muokkaa

  • Heikurasta Nurmeksen sivuilla (Arkistoitu – Internet Archive) (Viitattu 27.4.2014)
  • Muistiperinnettä Väinö Hämäläisen tallentamana. Juttuja valtiopäivämies Mikko Heikurasta. Ylä-Karjala -lehti, 3.11.1988, s. 5.
Tämä henkilöön liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.