Avaa päävalikko

Mikkelinsaaret (ruots. Mickelsörarna) on Vöyrin kunnassa entisen Maksamaan kunnan alueella noin 10 kilometrin päässä rannikolta sijaitseva saariryhmä Merenkurkussa. Saariryhmä koostuu noin 300 saaresta, joista suurimmat ovat Vildskär ja Stora Källskär.

Mikkelinsaaret
Mikkelinsaaret ja Märasskär satelliittikuvassa.
Mikkelinsaaret ja Märasskär satelliittikuvassa.
Maantiede
Muut nimet Mickelsörarna
Merialue Pohjanlahti
Saaria yht. n. 300
Suurin saari Vildskär
Muita saaria Stora Källskär, Kummelskär
Valtio
Valtio Suomi
Maakunta Pohjanmaa
Kunta Vöyri

Sisällysluettelo

LuontoMuokkaa

Mikkelinsaaret ovat melko matatalia; korkein kohta Stora Höuvanissa sijaitsee noin 15 metriä merenpinnan yläpuolella. Mikkelinsaarten luonto on monipuolista. Mikkelinsaaret koostuvat avoimista ulkoluodoista sekä puustoisista sisäsaaristomaisista saarista. Lisäksi Mikkelinsaarilla on lukuisia fladoja, glo-järviä, lampia ja suojaisia lahtia. Puusto saarilla koostuu pääosin mänty- ja kuusimetsistä sekä rantalepikoista. Rantavyöhyke on saarilla yleensä kapea. Rannat ovat pääosin kivikkoisia. Lisäksi muutamilla saarilla esiintyy myös kallio- ja hiekkarantoja. Hiekkaa on riittänyt myös poisvietäväksi; esimerkiksi Järnstångenilta ja Stora Sandöreniltä on viety hiekkaa muun muassa tien rakennuskäyttöön. Saarilla harjoitettiin talousmetsänhoitoa varsinkin 1950-luvulta lähtien. 1970-luvulla metsänhakkuut kiihtyivät, kun maanomistajat pelkäsivät menettävänsä maansa rauhoituspäätöksien myötä. Nykyisin suuri osa Mikkelinsaarista on rakennuskiellossa olevaa rauhoitettua aluetta.

Hyötymarjoista Mikkelinsaarilla esiintyy runsaasti puolukkaa ja mustikkaa. Lisäksi alueella kasvaa myös jossain määrin muun muassa karpaloita ja tyrnejä. Myös kurtturuusua esiintyy Fänisbådanilla. Mikkelinsaarilla on runsas linnusto. Siellä esiintyy samanaikaisesti arktisia, pohjoisia, itäisiä, eurooppalaisia ja siperialaisia lintulajeja. Saarilla esiintyy harvinaisemmista lintulajeista muun muassa merikotkia, räyskiä, lapasotkia, pilkkasiipiä ja selkälokkeja.

HistoriaMuokkaa

 
Vitfågelskärin hiekkarantaa. Saaren metsä kaadettiin ja pohja poltettiin 1950-luvulla

On arveltu, että Mikkelinsaarten saaristoa on hyödynnetty 1400-luvulta lähtien kalastus ja hylkeenpyynnin tukikohtana. 1500-luvun puolivälistä lähtien verotiedot vahvistavat kalastuksen Mikkelinsaarten saaristossa. Tarkasta ajankohdasta riippumatta joka tapauksessa Mikkelinsaarilla on kulkenut ihmisiä useiden vuosisatojen ajan. Tästä kertovat saariston lukuisat muinaisjäännökset, asumusten jäänteet, jatulintarhat, kompassiruusut, kiviuunit, yöpymissuojat ja metsästäjien ampumasijojen jäännökset. Tunnettuja asumusten jäänteitä sijaitsee esimerkiksi Kummelskärillä ja Boskärillä. Tunnettuja jatulintarhoja sijaitsee puolestaan esimerkiksi Järnstång -saarella (N63 24.317 E21 49.208), Krokskärillä (N63 27.485 E21 47.223), jossa kivessä vuosiluku 1701, Boskärillä (N63 27.9 E21 44.3) ja Stora Kolaningenilla (N63 27.105 E21 51.954). Samalla saarella sijaitsee myös Mikkelinsaarten parhaiten säilynyt kiviuuni. Kyseisen kiviuuniin uskotaan rakennetun jo 1550-luvulla. Tätä nuorempia ryssän uuneja on sijainnut usealla saarella, esimerkiksi Skrävelbådanilla ja Stora Höuvanilla, osa tosin on jo melko vaikeasti löydettävissä.

 
Mikkelinsaarten luontoasema Kummelskärillä.

Suullisen perimätiedon mukaan Isonvihan aikana mantereelta väkeä muutti asumaan Mikkelinsaarten Västra Finnholmenille pakoon venäläisiä, josta venäläiset lopulta heidät löysivät. Ensimmäinen dokumentoitu pysyvä asutus saariryhmälle saapui vuonna 1830, jolloin Grönvikin lasitehtaan palkkaama koivulahtelainen metsänvartija Marcus Bäck ja hänen vaimonsa Brita asettuivat sinne asumaan. Viimeinen pysyvä asukas, Marcuksen ja Britan jälkeläinen kolmannessa polvessa, muutti pois Mikkelinsaarilta 1990-luvulla. On esitetty laskelmia, että kaikkiaan pysyviä asukkaita olisi tänä aikana ollut Mikkelinsaarilla 267. Mikkelinsaarten asukkaat elivät pääosin omavaraistaloudessa kalastuksen ollessa pääelinkeino. Lisäksi saarilla on metsästetty hylkeitä ja poltettu tervaa jo ennen vakituisen asutuksen saapumista ja sen jälkeen. Suomen itsenäistyttyä osa Mikkelinsaarten asukkaista hyödynsi saarten sijaintia harjoittamalla muun muassa kahvin salakuljetusta Ruotsista Suomeen.

Varsinaista kesämökkiasutusta Mikkelinsaarille alkoi muodostua 1930-luvulta lähtien. Tuolloin tonttien ostajat olivat pääosin johtajia ja kauppiaita. 1960-luvulla kesämökkien rakentaminen kiihtyi. 1970- ja 1980-luvuilla rakennettiin alueelle keskimäärin 40 uutta kesämökkiä vuosikymmenessä. 1980-luvun lopulla Maksamaan kunnan tekemän inventoinnin mukaan saarilla sijaitsi 104 kesämökkitonttia.

Saariryhmän sijainnin vuoksi sinne sijoitettiin erilaista merivartiotoimintaa jo Venäjän vallan aikana. Merivartiotoiminta Mikkelinsaarilla loppui, kun Kummelskärin merivartioasema lopetti toimintansa vuonna 1993. Nykyään merivartioasema toimii metsähallituksen omistamana luontoasemana. Mikkelinsaarilla on ollut myös muunlaista vartiotoimintaa. Esimerkiksi talvisodan aikaan Mikkelinsaarilla oli myös Maksamaan suojeluskuntalaisia vartiossa.

RetkeilyMuokkaa

 
Fassgrundin kalliorantaa. Saarella sijaitsee Pidä Saaristo Siistinä ry:n jätepiste.

Mikkelinsaarilla sijaitsee Pidä Saaristo Siistinä ry:n hoitama rantautumispaikka Kummelskärin luontoaseman ohella myös Kisbockenilla (N63 26.7 E21 46.1), jossa on käymälä ja grillikatos. Aiemmalle jätepisteellä varustetulle rantautumispaikalle Fassgrundilla (N63 26.78 E21 47) pääsee enää ainoastaan pienveneillä.

LähteetMuokkaa

  • Marita Bagge: Mickelsörarna. Maxmo Hembygdsförening, 1996.
  • Kvarkenguide

Aiheesta muuallaMuokkaa