Avaa päävalikko
Mihail Tomski

Mihail Pavlovitš Tomski (oik. Jefremov; 31. lokakuuta (J: 19. lokakuuta) 1880 Kolpino22. elokuuta 1936 Bolševo, lähellä Moskovaa)[1] oli venäläinen bolševikkeihin kuulunut ammattiyhdistysjohtaja ja neuvostoliittolainen poliitikko. Hän kuului 1920-luvulla Neuvostoliiton kommunistisessa puolueessa (NKP) niin sanotun oikeisto-opposition johtajiin.

Tomski oli lähtöisin työläisperheestä ja työskenteli itsekin nuoruudessaan tehdastyöläisenä Pietarissa. Hän lähti nuorena mukaan ammattiyhdistystoimintaan ja menetti sen seurauksena työpaikkansa. Hän liittyi Venäjän sosiaalidemokraattiseen työväenpuolueeseen vuonna 1904. Jouduttuaan työnantajien mustalle listalle hän muutti Tallinnaan, jossa hän osallistui työläisneuvoston ja metallityöläisten ammattijärjestön perustamiseen vuoden 1905 vallankumouksen aikana. Tomski pidätettiin ja karkotettiin Siperiaan, josta hän kuitenkin karkasi ja palasi Pietariin. Hänet valittiin kaivertajien ammattiliiton johtajaksi.[2] Tomski osallistui sosiaalidemokraattien vuoden 1907 Lontoon-puoluekokoukseen bolševikkien edustajana.[1] Hän oli poliittisen toimintansa vuoksi vangittuna 1908–1909 ja uudelleen joulukuusta 1909 aina vuoden 1917 helmikuun vallankumoukseen asti.[2]

Lokakuun vallankumouksen jälkeen Tomskista tuli valtakunnallisesti merkittävä ammattiyhdistysjohtaja. Hän toimi ammattiliittojen keskusneuvoston puheenjohtajana vuosina 1918–1921 ja 1922–1929.[1] Hän oli jonkin aikaa kommunistisen ammattiyhdistysinternationaalin Profinternin pääsihteerinä.[2] Tomski kuului myös kommunistisen puolueen keskuskomiteaan vuosina 1919–1934 ja politbyroohon vuosina 1922–1930 sekä puolueen Orgbyroon keskuskomiteaan vuosina 1921 ja 1922–1924. Lisäksi hän johti Neuvosto-Turkestanin kansankomissaarien neuvostoa ja toimeenpanevaa keskuskomiteaa vuonna 1921.[1] Tomski kuului 1920-luvulla kommunistisen puolueen oikeistosiipeen, jonka johdon hän muodosti yhdessä Nikolai Buharinin ja Aleksei Rykovin kanssa. Oikeistoryhmä tuki aluksi Josif Stalinia tämän kamppailussa Lev Trotskin johtamaa vasemmisto-oppositiota vastaan, mutta vuosikymmenen lopussa Stalin kääntyi myös Buharinin ryhmää vastaan ja heidät julistettiin puolueen ”oikeistopoikkeamaksi”. Tomski syrjäytettiin asemistaan ammattiyhdistystoiminnan johdossa vuonna 1929 ja politbyroosta seuraavana vuonna.[2] Hän oli tämän jälkeen vielä korkeimman kansantalousneuvoston varapuheenjohtajana 1929–1930 ja valtion kustannusliike OGIZin johtajana vuodesta 1932. Hänet pudotettiin vuonna 1934 keskuskomitean täysjäsenestä ehdokasjäseneksi.[1]

Stalinin puhdistusten aikana Tomskin nimi nousi esille Zinovjevin ja Kamenevin näytösoikeudenkäynnin yhteydessä. Ennakoidessaan pidätyksen pian odottavan myös häntä hän teki itsemurhan ampumalla elokuussa 1936.[2][1] Hänet tuomittiin postuumisti yhdessä Buharinin ja Rykovin kanssa vuonna 1938, mutta rehabilitoitiin vuonna 1988.[1]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e f g Михаил Павлович Томский (Ефремов) (venäjäksi) Hrono.ru. Viitattu 29.12.2016.
  2. a b c d e Mikhail Tomsky (venäjäksi) Spartacus Educational. Viitattu 29.12.2016.

Aiheesta muuallaMuokkaa