Mihail Mihailov
Mihail Larionovitš Mihailov (ven. Михаи́л Ларио́нович Миха́йлов, 16. tammikuuta (J: 4. tammikuuta) 1829 Orenburg – 15. elokuuta (J: 3. elokuuta) 1865 nykyisen Taka-Baikalian aluepiirin Kalgan piirin Kadaja) oli venäläinen runoilija ja vallankumouksellinen.
Mihail Mihailov syntyi virkamiehen ja kazakkiylimyksen tyttären perheeseen. Hänen isoisänsä oli Aksakovien maaorja, joka kuoli raipparangaistukseen.[1] Mihailov opiskeli Pietarin yliopistossa ja julkaisi ensimmäiset teoksensa vuonna 1845. Hän toimi Sovremennik-kirjallisuuslehden avustajana ja vuodesta 1860 sen toimittajana. Hän laati Nikolai Šelgunovin kanssa nuorisolle osoitetun vallankumouksellisen julistuksen, joka painettiin Lontoossa Aleksandr Herzenin kirjapainossa. Syksyllä 1861 Mihailov pidätettiin ja tuomittiin kuuden vuoden pakkotyörangaistukseen.[2] Hän kärsi tuomiotaan Nertšinskin pakkotyövankilassa.[3]
Lähteet muokkaa
- ↑ Entsiklopeditšeski slovar Brokgauza i Jefrona (CD-rom). Moskva: Adept, 2002 (alkuperäisjulkaisu 1890–1907).
- ↑ Bolšaja Sovetskaja Entsiklopedija, tom 16, s. 346. Moskva: Sovetskaja Entsiklopedija, 1974.
- ↑ Entsiklopedija Zabaikalja ez.chita.ru. Viitattu 6.7.2010. (venäjäksi)
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mihail Mihailov Wikimedia Commonsissa
