Michel Tournier

ranskalainen kirjailija

Michel Tournier (19. joulukuuta 1924 Pariisi, Ranska18. tammikuuta 2016 Choisel, Ranska[1]) oli ranskalainen kirjailija. [2] Tournier asui viimeisinä vuosinaan Choiselissa, joka sijaitsee Yvelinesin departementissa.[3]

Michel Tournier
Michel Tournier vuonna 2005.
Michel Tournier vuonna 2005.
Henkilötiedot
Syntynyt19. joulukuuta 1924
Pariisi, Ranska
Kuollut18. tammikuuta 2016 (91 vuotta)
Choisel, Ranska
Kirjailija
Tuotannon kieliranska
Esikoisteos Perjantai (1967)
Pääteokset Keijujen kuningas (1970)
Kolmen kuninkaan kumarrus (1980)
Aiheesta muualla
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

TaustaMuokkaa

Michel Tournier’n vanhemmat olivat kumpikin suorittaneet Sorbonnen yliopistossa germaanisten kielten maisterintutkinnon. Vaikka he eivät työllistyneet saksan kielen opettajantehtäviin, säilyi perheessä saksalaisen kulttuurin harrastus. Michel opiskeli Sveitsissä ja Ranskan katolisissa kouluissa. Hän valitsi pääaineekseen filosofian ja opiskeli sitä Tübingenin yliopistossa vuosina 1946–1949. Aluksi hän työskenteli radiokuuluttajana ja ranskantajana.[2] Vuosina 1956–1968 Tournier toimi erilaisissa tehtävissä Plon-kustantamossa ja käänsi varsinkin saksankielistä kirjallisuutta. Radio Francen toimittajana hän oli vastuussa valokuvauksesta kertovasta La chambre noire -ohjelmasta.[3]

Kirjailijan uraMuokkaa

Tournier’n ensimmäiseen käsikirjoitukseen Keijujen kuningas (1958) vaikutti sekä kodin saksalainen kulttuuritausta että oleskelu Tübingenissä. Se ei kuitenkaan sellaisenaan ilmestynyt, vaan hänen esikoisteoksekseen tuli vuoden 1967 romaani Perjantai, joka sai Ranskan akatemian romaanipalkinnon. Tournier oli tällöin 43-vuotias. Romaani on muunnelma Daniel Defoen Robinson Crusoen tarinasta. Vuonna 1970 Tournier julkaisi toisen teoksensa Keijujen kuningas (Le Roi des aulnes). Kolmen kuninkaan kumarrus (Gaspar, Melchior et Balthazar) ilmestyi vuonna 1980, ja Tournier’n ura oli huipussaan.[3]

Romaanien lisäksi Tournier kirjoitti esseitä, novelleja, proosarunoja, matkakirjan Le Vagabond immobile (1984) ja nuortenkirjoja. Vuonna 1977 ilmestyi Tournier’n kirjallinen omaelämäkerta Le vent paraclet. Hän muokkasi esikoisromaaninsa Perjantain uudelleen lapsille nimellä Robinson ja Perjantai.[3] Kauniisti kuvitetut Tournier’n lastenkirjat syntyivät häneltä vaivattomasti, sillä hänen mielestään myös aikuisille olisi kerrottava tarinoita niin selkeästi että lapsetkin mielellään kuuntelisivat niitä. Hän kävi itse lukemassa tarinoitaan kouluissa ja vammaisten lasten laitoksissa.[2]

Tournier toi romaaneissaan esille paljon myyttejä ja vanhoja taruja, mutta tarkasteli niitä uudesta, tuoreesta näkökulmasta.[3] Myöhemmin hän löysi ranskalaisen filosofin Gaston Bachelardin ajatusmaailman. Tämä oli kiinnostunut muun muassa kuvittelukyvystä ja psykoanalyysista. Tournier’n omaelämäkerta Le vent Paracelet (1977) valottaa hänen persoonallisuuttaan ja suhdetta kirjailijan työhön. Kertomansa mukaan Tournier pyrki kussakin teoksessa esittämään kokonaisnäkemyksen sen perusaiheesta. Niinpä Perjantaissa on esitetty länsimaisen ihmisen ja kulttuurin kehitys, Keijujen kuninkaassa kansallissosialismi, Kolmen kuninkaan kumarrus kristillisyys ja monimerkityksinen romaani Meteorit paljastaa tekijänsä näkemyksen Pyhästä Hengestä.[2]

Tournier’n teosten yhteisiä piirteitä ovat myytit ja tarinat. Tournier katsoi, että myytit ja myyttiset symbolit ovat eräänlaisia perustarinoita, jotka pitää kertoa ihmisille yhä uudestaan, mutta sellaisessa muodossa, että kunkin aikakauden yleisö voi ne omaksua. Tournier piti itseään tarinoiden kertojana. Niiden tulee rikastuttaa lukijan näköpiiriä pyrkimättä moraaliseen opettamiseen. Tournier’n teokset tarkastelevat uskomusten, uskonnollisten tapojen, kirjallisuuden, filosofian, historian ja luonnontieteiden aiheita sekä matkoilla tehtyjä havaintoja. Hänellä oli taoistinen käsitys kaiken kahtalaisuudesta. Se ilmenee hänen teoksissaan kaksosina olemisen tarkasteluna, seksuaalisuuden eri muotojen tarkasteluna sekä ihmisen paikallaan pysymisen (Kain) ja liikkuvuuden (Abel) kahtalaisuutena.[2]

PalkinnotMuokkaa

Tournier sai 1967 Ranskan akatemian suuren kirjallisuuspalkinnon teoksesta Vendredi ou les Limbes du Pacifique (Perjantai eli Tyynen meren kiirastuli). Hän sai Goncourt-kirjallisuuspalkinnon 1970 romaanista Le Roi des aulnes (Keijujen kuningas).[3]

Tournier valittiin 1972 Académie Goncourtin jäseneksi.[3] Hän sai 1993 Goethe-mitalin, ja 1997 hänet promovoitiin Lontoon yliopiston kunniatohtoriksilähde?.

TeoksetMuokkaa

  • Vendredi ou les Limbes du Pacifique (Perjantai, 1967)
  • Le Roi des aulnes (Keijujen kuningas, 1970)
  • Vendredi ou la Vie sauvage (Robinson ja Perjantai, 1971)
  • Les Météores (Meteorit, 1975)
  • Le Vent Paraclet (1977)
  • Le Coq de la bruyère (Punainen kääpiö, 1978)
  • Pierrot ou les secrets de la nuit, 1979 (Pierrot ja yön salaisuudet, 1984)
  • Gaspard, Melchior et Balthazar (Kolmen kuninkaan kumarrus, 1980)
  • Le Vol du vampire (1981)
  • Gilles et Jeanne (1983)
  • La Goutte d’or (Kultapisara, 1986)
  • Petites Proses (1986)
  • Le Medianoche amoureux (Rakastavaisten illallinen: satuja ja novelleja, 1986)
  • Le Tabor et le Sinai (Taaborinvuori ja Siinainvuori: esseitä nykytaiteesta, 1988)
  • La Couleuvrine (1994)
  • Le Miroir des idées (1994)
  • Célébrations (1999)
  • Le bonheur en Allemagne? (2004)

Suomennetut teoksetMuokkaa

  • Perjantai eli Tyynen meren kiirastuli. Suomentanut Eila Kostamo. Tammi, 1980. ISBN 951-30-4728-8. (Keltainen kirjasto 159)
  • Punainen kääpiö. Suomentanut Annikki Suni. Otava, 1981. ISBN 951-1-06273-5.
  • Robinson ja Perjantai. Suomentanut Inkeri Tuomikoski. Otava, 1982. ISBN 951-1-06709-5.
  • Kolmen kuninkaan kumarrus. Suomentanut Annikki Suni. Otava, 1982. ISBN 951-1-06889-X.
  • Keijujen kuningas. Suomentanut Annikki Suni. Otava, 1983. ISBN 951-1-07447-4.
  • Pierrot ja yön salaisuudet. kuv. Danièle Bour. Suomentanut Annikki Suni. Otava, 1984. ISBN 951-1-07957-3.
  • Meteorit. Suomentanut Annikki Suni. Otava, 1985. ISBN 951-1-08584-0.
  • Kultapisara. Suomentanut Annikki Suni. Otava, 1988. ISBN 951-1-09256-1.
  • Taaborinvuori ja Siinainvuori: esseitä nykytaiteesta. Suomentanut Annikki Suni. Taide, 1990. ISBN 951-891-211-4.
  • Rakastavaisten illallinen: satuja ja novelleja. Suomentanut Annikki Suni. Otava, 1990. ISBN 951-1-11077-2.
Kuunnelmat
  • Veroniquen käärinliinat. kuunnelma, dramatisoinut Annette Arlander ; dramaturgi: Heljä Talvikki Ahonen. Suomentanut Annikki Suni. Yleisradio,, 1985.
  • Vaiteliaat rakastavaiset. kuunnelma vuodelta 1991. Suomentanut Annikki Suni, ohjaus Harri Huhtamäki. Yleisradio, tallennepalvelu, 1992.
  • Fetisisti: yksinäytöksinen yksinäisen miehen puheenvuoro: kuunnelma. Suomentanut Annikki Suni, dramaturgi: Pekka Ruohoranta. Yleisradio, 1993.

Teosten elokuvaversiotMuokkaa

  • 1988: La goutte d’or (teoksesta Kultapisara)
  • 1996: Le Roi des aulnes (teoksesta Keijujen kuningas, ohjaaja Volker Schlöndorff)
  • 1998: Le Nain rouge (teoksesta Punainen kääpiö)

LähteetMuokkaa

  1. L’écrivain Michel Tournier est mort à l’âge de 91 ans Le Figaro. 18.1.2016. Viitattu 19.1.2016. (ranskaksi)
  2. a b c d e Otavan suuri ensyklopedia. Täydennysosa 1, s. 9867, art. Tournier, Michel. Helsinki: Otava, 1986. ISBN 951-1-05124-5.
  3. a b c d e f g Petri Liukkonen: Michel Tournier (1924–) Authors Calendar. Viitattu 30.11.2014. (englanniksi)