Michael Sprott

englantilainen nyrkkeilijä

Michael Sprott (s. 16. tammikuuta 1975 Reading) on englantilainen raskaansarjan nyrkkeilijä. Urallaan Sprott on voittanut lähinnä tuntemattomia nyrkkeilijöitä sekä Prizefighter nimellä tunnettavan nyrkkeilyturnauksen.[1]

Michael Sprott
Henkilötiedot
Koko nimi Michael Sprott
Syntynyt16. tammikuuta 1975
Reading
Kansalaisuus Englanti
Nyrkkeilijä
Painoluokka raskassarja
Kätisyys oikea
Ammattilaistilastot
Ottelut 71
Voitot 42
– tyrmäysvoitot 17
Tappiot 29

Sprott debytoi voittamalla avausottelunsa tyrmäyksellä vuonna 1996. Hänen valmentajanaan toimi Frank Brunoakin valmentanut Terry Lawless. Hän voitti uransa ensimmäiset 11 ottelua, joiden joukossa vanhan veteraaninyrkkeilijä Michael Murrayn ennen kohtaamistaan Harry Seniorin kanssa syyskuussa 1998 Etelä-Afrikan titteliottelussa.

Sprott sai ylleen niin sanotun journeymanin kyseenalaisen statuksen helmikuussa 2001 kohdattuaan Saksan jättiläisen Timo Hoffmanin, joka oli hävinnyt vain Vitali Klitschkolle ennen Sprottin kohtaamista. Sprott hävisi ottelun pistein.

Joulukuussa 2001 Sprott matkusti Etelä-Afrikkaan kohtaamaan kovaiskuisen veteraanin Corrie Sandersin. Helmikuussa 2002 Keith Long joutui ulos Britannian mestaruusottelusta, ilmeisesti juuri Danny Williamsin ansiosta. Sprott ei halunnut jäädä tässä asiassa osattomaksi, vaan haastoi Williamsin. Sprottille kävi nolosti, sillä viiden erän jälkeen hän oli juossut itsensä loppuun, ja hän hävisi tyrmäyksellä seuraavassa erässä.

Williams-ottelun jälkeen Sprott otteli 8 helpompaa ottelua, joissa hän tyrmäsi kovaiskuisen Pele Reidin 7. erässä, entisen Britannian mestarin, Michael Holdenin neljännessä erässä, Mark Potterin kolmannessa erässä ja Colin Kennan ensimmäisessä erässä valmistautuessaan uuteen kohtaamiseen Williamsin kanssa, sillä hänellä oli kalavelkoja maksamatta "Brixton Bomberille". Syyskuussa 2003 Sprott kohtasi uudelleen Williamsin ja tyrmäsi tämän vaivattomasti.

Tammikuussa 2004 Williams ja Sprott kohtasivat kolmannen ja viimeisen kerran. Ottelu päättyi Sprotin voittoon pistein 115–114. Viiden kuukauden kuluttua Williams järkytti nyrkkeilymaailmaa tyrmäämällä paluun tehneen Mike Tysonin. Sprottin uralla tapahtui sen sijaan ikävä käänne hänen kohdatessaan kovaiskuisen Matt Skeltonin. Skelton pysäytti Sprottin 12 erän kamppailun jälkeen ja poistui kehästä voittajana.

Helmikuussa 2006 Sprott voitti pistein veteraani Antoine Palatiksen Skotlannissa, mutta WBO-eliminaattori Ruslan Chagaev otteli myöhemmin Sprottinin ulos kehästä yksipuolisessa 8 eräisessä kamppailussa.

Saksan-matkansa jälkeen Sprott oli saanut seuraavan kerran yrittää kamppailla euroopanmestarin tittelistä. Titteliä piti hallussaan Sydneyn olympialaisten kultamitalisti Audley Harrison. He kohtasivat helmikuussa 2007. Harrison oli demolinisioinut Williamsia viimeisessä kamppailussaan, Sprott tuli nopeasti pois loossistaan ja tyrmäsi Harrisonin puhtaasti kolmannessa erässä vasemmalla koukulla.

Vuonna 2007 Sprott hävisi Matt Skeltonille 12 eräisessä kohtaamisessa. Ottelu oli todella tylsä pistevoitto Skeltonille. Sprott palasi kehään toukokuussa 2008. Ottelussa hän hävisi Taras Bidenkolle. Vuonna 2009 Sprott otteli entista WBO-liiton mestaria Lamon Brewsteriä vastaan. Sprott kärsi tappion kaikin tuomariäänin.

Sprottin sisko Ginette Sprott teki itsemurhan vuonna 2009.[2]

Lähteet muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

 
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Tämä urheilijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.