Michael Des Barres (s. 24. tammikuuta 1948 Lontoo, Englanti) on englantilainen näyttelijä ja rock-laulaja. Hän näytteli Ihmemies MacGyver -tv-sarjassa nimihenkilön pahinta vihollista Murdocia.[1]

Michael Des Barres
Michael Des Barres vuonna 2017
Michael Des Barres vuonna 2017
Henkilötiedot
Koko nimi Michael Phillips Des Barres
Syntynyt24. tammikuuta 1948 (ikä 77)
Hove, Sussex, Britannia
Ammatti näyttelijä, muusikko, laulaja
Näyttelijä
Taiteilijanimet Michael Des Barres
Aiheesta muualla
michaeldesbarres.com
IMDb
Elonet

Hän on näytellyt monissa muissakin tv-sarjoissa, kuten Alias, Frasier, Gilmoren tytöt, Rokkistaran käsikirja, Roseanne, Melrose Place ja Seinfeld. Elokuvien puolelta hänet tunnetaan muun muassa Clint Eastwoodin elokuvasta Pink Cadillac ja David Lynchin ohjaamasta elokuvasta Mulholland Drive.[1]

Hän on luonut pitkän uran myös laulajana. Hän nousi kansainväliselle musiikkikentälle 1970-luvulla Silverhead-yhtyeen keulahahmona, sekä 1980-luvulla Robert Palmerin tilalla Power Station -yhtyeen laulajana – esiintyen muun muassa vuoden 1985 Live Aid -konsertissa. Hän on levyttänyt myös useita sooloalbumeja.[1]

Michael Philip Des Barres syntyi Kaakkois-Englannissa 24. tammikuuta 1948. Näyttelemisestä haaveillut Des Barres opiskeli Lontoon teatterikoulussa ja esiintyi useissa näytelmissä. Hän sai myös rooleja muutamissa 1960-luvun televisiosarjoissa ennen kuin sai teiniroolin Sidney Poitierin tähdittämässä klassikossa To Sir, With Love (1967), jossa hän näytteli oppilas Williamsia. Hän esiintyi myös kauhuelokuvassa I, Monster, jossa pääosissa olivat Christopher Lee ja Peter Cushing.[1]

Silverhead

muokkaa
 
Michael Des Barres

Tämän jälkeen hän perusti glamrock-bändin Silverhead, johon kuuluivat Rod Davies (perkussiot, laulu, kitara), Nigel Harrison (basso), Pete Thompson (koskettimet, rummut) ja Stevie Forest (kitara, laulu). Des Barresin karismaattinen esiintyminen keulahahmona vakuutti Deep Purplen Purple Records -levy-yhtiön, ja Silverheadin omaa nimeä kantava debyyttialbumi julkaistiin vuonna 1972.[1]

Kitaristi Robbie Blunt korvasi Forestin toisella albumilla 16 and Savaged (1973), mutta laajempaa suosiota ei koskaan tullut. Silverhead hajosi ennen livealbuminsa Live at Rainbow London (1975) julkaisua. Nigel Harrison siirtyi myöhemmin new wave -yhtye Blondien basistina, ja Blunt soitti 1980-luvulla useilla Robert Plantin soololevyillä.[1]

Detective

muokkaa
 
Michael Des Barres

Des Barres muutti Los Angelesiin ja jatkoi musiikkiuraansa ensin progressiivista hard rockia soittaneessa Detective-yhtyeessä, jonka kokoonpanoon kuului myös Yesin entinen kosketinsoittaja Tony Kaye ja basisti Bobby Pickett. [1]

Bändi solmi sopimuksen Led Zeppelinin Swan Song -levymerkin kanssa ja julkaisi albumit Detective (1977) ja It Takes One to Know One (1978) mutta hajosi pian niiden jälkeen.[1]

Chequered Past

muokkaa

Vuonna 1982 Des Barres perusti uuden yhtyeen Chequered Past, jossa soittivat muun muassa Nigel Harrison, rumpali Clem Burke (Blondie), kitaristi Steve Jones (Sex Pistols) ja basisti Tony Sales (Iggy Pop, David Bowie). He julkaisivat ainoan albuminsa Chequered Past vuonna 1984, samana vuonna kun Des Barres esiintyi elokuvassa Ghoulies ja sai maailmanlaajuisen hitin säveltäessään yhdessä Holly Knightin kanssa kappaleen ”Obsession”, josta Animotion teki kansainvälisen menestyksen.[1]

Power Station

muokkaa

Chequered Past toimi myös Duran Duranin lämmittelijänä, mikä johti siihen, että Des Barres kutsuttiin korvaamaan laulaja Robert Palmeria Duran Duranin Power Station -sivuprojektissa. Kokoonpanoon kuuluivat John Taylor, Andy Taylor ja Chicin rumpali Tony Thompson. Yhtye nousi listamenestykseen muun muassa T. Rex -coverilla ”Get It On (Bang a Gong)”, ja sen esiintyminen Live Aid -hyväntekeväisyyskonsertissa vuonna 1985 näytettiin ympäri maailman. Hän esiintyi Power Stationin kanssa myös Miami Vice -TV sarjassa. Vuonna 1986 Power Station hajosi, ja Des Barres palasi soolouralleen julkaisten raskaampaa rockia edustavan Somebody up There Likes Me -albumin.[1]

Myöhempi ura

muokkaa

1980-luvun lopulla hän sai merkittävän roolin MacGyver-sarjassa ilkeänä Murdoc-hahmona. 1990-luvun alussa hän oli mukana The New WKRP in Cincinnati -sitcomissa ja esiintyi myöhemmin sarjoissa kuten Seinfeld, L.A. Law ja Villi Pohjola. Hänellä oli myös rooli sarjassa Melrose Place vuosina 1996–1997, ja vuonna 1999 hän oli mukana ensemble-elokuvassa Sugar Town yhdessä John Taylorin (Duran Duran), Martin Kempin (Spandau Ballet) ja X-yhtyeen laulajan John Doen kanssa.[1]

Vuonna 2000 Des Barres lauloi Elvis Presleyn musiikille omistetulla A Special Tribute to Elvis -levyllä, joka julkaistiin Swing Catsin nimissä ja johon osallistui jäseniä 1980-luvun rockabilly-yhtyeistä Stray Cats ja Polecats. Samalla vuosikymmenellä hän jatkoi näyttelijäntyötään muun muassa David Lynchin Mulholland Drive -elokuvassa (2001), Mick Jaggerin kanssa The Man from Elysian Fields -elokuvassa (2001) sekä sarjoissa JAG, Alias ja Bones. [1]

Hän jatkoi myös musiikin tekemistä ja julkaisi albumit Carnaby Street (2012), Hot ’n’ Sticky Live (2013) ja The Key to the Universe (2015). Näihin aikoihin Des Barres oli jo vakiintunut DJ:ksi Little Steven’s Underground Garage -kanavalla SiriusXM:llä, missä hänen ohjelmallaan oli miljoonayleisö. Vuonna 2020 julkaistiin myös hänestä kertova dokumenttielokuva Michael Des Barres: Who Do You Want Me to Be?, joka sai runsaasti kiitosta suoratoistoalustoilla.[1]

Palkinnot

muokkaa

Yksityiselämä

muokkaa

Michael Des Barres on ollut kahdesti naimisissa, mutta molemmat avioliitot ovat päättyneet eroon. 1970-luvulla hän oli naimisissa Wendy Hamiltonin kanssa ja vuosina 1977–1991 hän oli naimisissa Pamela Des Barresin kanssa. Hänellä on poika Pamela Des Barresin kanssa.

Lähteet

muokkaa
  1. a b c d e f g h i j k l m Michael Des Barres Songs, Albums, Reviews, Bio... AllMusic. Viitattu 6.5.2025. (englanniksi)

Aiheesta muualla

muokkaa