Michael Bisping
Michael Gavin Joseph Bisping (s. 28. helmikuuta 1979 Dhekelia, Kypros) on englantilainen uransa lopettanut vapaaottelija. Hän on entinen UFC:n keskisarjan mestari vuosina 2016–2017. Bisping on myös entinen Cage Warriors Fighting Championshipin ja Cage Ragen alemman raskaansarjan mestari. Hän oli myös mukana The Ultimate Fighter -televisio-ohjelmassa, jonka kautta hän pääsi UFC:hen. Voitettuaan TUF finaalissa Josh Haynesin hän sai The Ultimate Fighter -tittelin ja kuusinumeroisen sopimuksen UFC:hen.
| Michael Bisping | |
|---|---|
 Michael Bisping vuonna 2013. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 28. helmikuuta 1979 Kypros |
| Kansalaisuus |
 Englanti |
| Vapaaottelija | |
| Lempinimi | The Count |
| Aktiivisena | 2004–2018 |
| Pituus | 185 cm |
| Paino | 84 kg |
| Painoluokka |
Alempi raskassarja (2004–2007) Keskisarja (2008–2018) |
| Kätisyys | Oikea |
| Taistelutyyli | potkunyrkkeily, brasilialainen jujutsu[1], Vale Tudo |
| Seura |
Reign Training Center (2014–2018) HB Ultimate Training Center RVCA Sport (2015–2017) |
| Tilastot | |
| Ottelut | 38 |
| Voitot | 30 |
| – tyrmäyksellä | 16 |
| – luovutuksella | 4 |
| – päätöksellä | 10 |
| Tappiot | 8 |
| – tyrmäyksellä | 2 |
| – luovutuksella | 2 |
| – päätöksellä | 4 |
| Aiheesta muualla | |
| www.bisping.tv | |
Lapsuus ja nuoruus muokkaa
Bisping syntyi brittiläisessä sotilastukikohdassa Kyproksella, mutta perhe muutti takaisin Englantiin hänen ollessaan kaksivuotias. Siellä hän aloitti jujutsun harrastamisen kahdeksanvuotiaana. Vuonna 1994 ollessaan 15-vuotias Bisping otti osaa amatöörinä Britannian ensimmäisissä No holds barred -otteluissa, joissa hän menestyi melko hyvin.[2] 18-vuotiaana hän päätti jättää kaiken, joka hänen mielestään edusti väkivaltaa, "etsiäkseen todellista elämää". Vajaa vuosi myöhemmin hän kuitenkin alkoi harjoitella nyrkkeilyä, potkunyrkkeilyä ja karatea ja pari vuotta myöhemmin vapaaottelua.
Vapaaottelu muokkaa
Bisping aloitti vapaaottelemisen 2004 kohdatessaan huhtikuussa Steve Mathewsin. Hän voitti uransa ensimmäisen kamppailun käsilukolla 38 sekunnissa. Bisping pääsi sittemmin ottelemaan kolmannessa vapaaottelussaan Cage Ragen alemman raskaansarjan mestaruudesta Mark Epsteinia vastaan. Bisping myös voitti mestaruuden teknisellä tyrmäyksellä toisessa erässä. Epstein haastoi Bispingin uusintaan marraskuussa 2004. Bisping onnistui puolustamaan mestaruuttaan tyrmättyään Epsteinin kolmannessa erässä.
Cage Warriors muokkaa
Cage Rage mestaruuden jälkeen Bisping haastoi CWFC: Ultimate Force -tapahtumassa Dave Radfordin Cage Warriorsin alemman raskaansarjan mestaruudesta. Huhtikuussa 2005 käyty kamppailu päättyi Bispingin mestaruuteen voitettuaan Radfordin teknisellä tyrmäyksellä ensimmäisessä erässä. Bisping puolusti sittemmin ensimmäisen kerran alemman raskaansarjan mestaruuttaan heinäkuussa 2005 Miika Mehmetiä vastaan. Bisping voitti kamppailun teknisellä tyrmäyksellä Mehmetin kulman heitettyä pyyhkeen kehään kolmen minuutin jälkeen.[3]
UFC muokkaa
Menestyksekkään Cage Warriors saavutusten myötä hän sai tilaisuuden otella UFC:n Ultimate Fighter -tosi-tv-ohjelmassa. Tito Ortiz joukkueeseen kuulunut Bisping kilpaili kahdeksan ottelijan turnausmuotoisessa kilpailussa. Avauskierroksellaan Bisping voitti Kristian Rothaermel teknisellä tyrmäyksellä ja oli tämän jälkeen määrä kohdata joukkuekaverinsa Matt Hamillin. Hamill kuitenkin loukkaantui ja vastustajan joukkueenseen kuulunut Ross Pointon korvasi hänet välierissä. Bisping voitti kamppailun lyönneistä seuranneella luovutuksella ensimmäisessä erässä. Loppuottelussa hän kohtasi joukkuekaverinsa Josh Haynesin, jonka Bisping voitti teknisellä tyrmäyksellä toisessa erässä ja voitti The Ultimate Fighter 3 turnauksen.
Noin viisi kuukautta myöhemmin Bispingin oli määrä otella Eric Schaferia vastaan The Ultimate Fighter 4 loppuottelussa, mutta joutui jättämään kamppailun väliin, koska ei saanut viisumia. Kamppailu järjestettiin myöhemmin joulukuussa 2006 UFC 66 -tapahtumassa, jolloin Bisping voitti teknisellä tyrmäyksellä ensimmäisessä erässä. Hän voitti myös seuraavan kamppailunsa Elvis Sinosicia vastaan huhtikuussa 2007. Ottelu palkittiin Illan kamppailu bonuksella. Syyskuussa 2007 Bisping kohtasi Matt Hamillin UFC 75 -tapahtumassa. Hän voitti kamppailun hajaäänin. Kaksi kuukautta myöhemmin Bisping koki uransa ensimmäisen tappion Rashad Evansille, joka voitti kamppailun hajaäänin.
Keskisarja muokkaa
Bisping vaihtoi painoluokkaa alemmaksi keskisarjaan Evansille kärsityn tappion jälkeen. Hän otteli ensimmäisen kerran keskisarjassa Charles McCarthya vastaan Kanadassa UFC 83 -tapahtumassa. Bisping voitti kamppailun teknisellä tyrmäyksellä, kun McCarthy loukkasi kätensä. Bisping otteli vielä kaksi kamppailua vuoden 2008 puolella. Toinen niistä päättyi voittoon teknisellä tyrmäyksellä Jason Dayta vastaan ja kolmas tuomariäänin voittoon Chris Lebenistä.
Bisping pääsi seuraavassa ottelussa kamppailemaan keskisarjan mestarin haastajan paikasta Dan Hendersonia vastaan. Kamppailu käytiin heinäkuussa 2009, UFC 100 -tapahtumassa, jossa Bisping hävisi tyrmäyksellä toisessa erässä. Tappion jälkeen Bisping voitti seuraavan kamppailunsa Denis Kangia vastaan vuorostaan teknisellä tyrmäyksellä. Ottelu palkittiin Illan kamppailu bonuksella.
Vuodet 2010 ja 2011 Bisping otteli yhteensä viisi kertaa. Hän aloitti uuden vuosikymmenen tappiolla Wanderlei Silvaa vastaan, joka voitti Bispingin tuomariäänin. Bisping voitti loput neljä kamppailua. Hän voitti muun muassa Yoshihiro Akiyaman tuomariäänin ja heidän välinen kamppailu palkittiin Illan kamppailu bonuksella.
Tammikuussa 2012 Bisping sai toisen tilaisuuden kamppailla keskisarjan ykköshaastajan paikasta. Tällä kertaa hän kohtasi Chael Sonnenin, jolle Bisping hävisi tuomariäänin. Kamppailun jälkeen hän otteli vaihtelevalla menetyksellä. Bisping voitti muun muassa Brian Stannin tuomariäänin, mutta hävisi seuraavan kamppailunsa Vitor Belfortille teknisellä tyrmäyksellä. Sama toistui jälleen, kun Bisping voitti Alan Belcherin teknisellä tuomarin päätöksellä, mutta sitä vastoin hävisi seuraavan kamppailunsa Tim Kennedylle kolmieräisen kamppailun tuomariäänin. Elokuussa 2014 Bisping kohtasi Cung Len, jonka hän voitti teknisellä tyrmäyksellä. Hänet palkittiin Illan suoritus bonuksella. Bisping otteli vielä kolmannen kerran vuoden 2014 puolella, kohdattuaan Luke Rockholdin UFC Fight Night: Rockhold vs. Bisping -tapahtumassa. Bisping hävisi kamppailun luovutuksella toisessa erässä.
Vuosi 2015 alkoi Bispingin kannalta menestyksekkäästi. Hän voitti huhtikuussa 2015 C. B. Dollawayn tuomariäänin ja heinäkuussa Thales Leitesin hajaäänin. Helmikuussa 2016 Bisping sai tilaisuuden otella Anderson Silvaa vastaan UFC Fight Night: Silva vs. Bisping -tapahtumassa. Kamppailu päättyi Bispingin voittoon tuomariäänin (48–47, 48–47 ja 48–47). Kamppailu palkittiin Illan kamppailu bonuksella.[4]
Keskisarjan mestaruus muokkaa
Chris Weidmanin loukkaannuttua otti Bisping haasteen kamppailla keskisarjan mestaria Luke Rockholdia 17 päivän päästä. Kaksikko kohtasi toisensa toisen kerran 4. kesäkuuta 2016 UFC 199 -tapahtumassa. Ensimmäinen kamppailu päättyi Bispingin tappioon luovutuksella. Tällä kertaa Bisping voitti kamppailun ensimmäisessä erässä tyrmäyksellä, kun ottelua oli käyty kolme minuuttia ja 36 sekuntia. Hänestä tuli voiton myötä ensimmäinen brittiläinen UFC mestari.[5] Bisping palkittiin samalla myös Illan suoritus bonuksella.
Bispingin oli määrä puolustaa ensimmäistä kertaa mestaruuttaan Dan Hendersonia vastaan, jolle hän hävisi kaksikon ensimmäisessä kohtaamisessa tyrmäyksellä. Kamppailu käytiin 8. lokakuuta 2016 UFC 204 -tapahtumassa. Bisping puolusti mestaruuttaan voittamalla kamppailun tuomariäänin (48-47, 48-47, 49-46). Ottelu palkittiin myös Illan kamppailu bonuksella.[6]
Saavutukset muokkaa
- Keskisarjan mestaruus (kerran, puolustanut kerran)
- The Ultimate Fighter 3 alemman raskaansarjan turnausvoittaja
- Illan kamppailu (viidesti, vs. Elvis Sinosic, Denis Kang, Yoshihiro Akiyama, Anderson Silva, Dan Henderson)
- Illan suoritus (kahdesti, vs. Cung Le, Luke Rockhold)
- Eniten voittoja UFC:ssä (20)
- Ensimmäinen ei pohjoisamerikkalainen The Ultimate Fighter voittaja
- Ensimmäinen brittiläinen, joka on UFC-tapahtuman pääottelija (UFC 78)
- Ensimmäinen brittiläinen, joka voittanut UFC-mestaruuden
Cage Rage
- Alemman raskaansarjan mestaruus (kerran, puolusti kerran)
Cage Warriors
- Alemman raskaansarjan mestaruus (kerran, puolusti kolmesti)
FX3
- Alemman raskaansarjan mestaruus (kerran)
Ottelut muokkaa
| Tulos | Tilasto | Vastustaja | Ratkaisu | Tapahtuma | Päivämäärä | Erä | Aika | Paikka | Huomioitavaa |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Voitto | 22-3 |  Jason Miller
|
Tekninen tyrmäys (Iskut) | The Ultimate Fighter 14 Finale | 3. joulukuuta 2011 | 3 | 3:34 | Las Vegas, Nevada
|
|
| Voitto | 21-3 | Jorge Rivera
|
Tekninen tyrmäys (Iskut) | UFC 127: Penn vs. Fitch | 27. helmikuuta 2011 | 2 | 1:54 |  Sydney, Australia
|
|
| Voitto | 20-3 |  Yoshihiro Akiyama
|
Kaikin tuomariäänin | UFC 120: Bisping vs. Akiyama | 16. lokakuuta 2010 | 3 | 5:00 | Lontoo, Englanti
|
Voitti "Illan Ottelu" -palkinnon |
| Voitto | 19-3 | Dan Miller
|
Kaikin tuomariäänin | UFC 114: Rampage vs. Evans | 29. toukokuuta 2010 | 3 | 5:00 | Las Vegas, Nevada | |
| Tappio | 18-3 |  Wanderlei Silva
|
Kaikin tuomariäänin | UFC 110: Nogueira vs. Velasquez | 20. helmikuuta 2010 | 3 | 5:00 | Sydney, Australia | |
| Voitto | 18-2 |  Denis Kang
|
Tekninen tyrmäys (Lyönnit) | UFC 105: Couture vs. Vera | 14. marraskuuta 2009 | 2 | 4:24 | Manchester, Englanti | Voitti "Illan Ottelu" -palkinnon |
| Tappio | 17-2 | Dan Henderson
|
Tyrmäys (Lyönti) | UFC 100 | 11. heinäkuuta 2009 | 2 | 3:20 | Las Vegas, Nevada | |
| Voitto | 17-1 | Chris Leben
|
Kaikin tuomariäänin | UFC 89: Bisping vs. Leben | 18. lokakuuta 2008 | 3 | 5:00 | Birmingham, Englanti | Chris Leben jäi kiinni steroideista ottelun jälkeen. |
| Voitto | 16-1 | Jason Day
|
Tekninen tyrmäys (Lyönnit) | UFC 85: Bedlam | 7. kesäkuuta 2008 | 1 | 3:42 | Lontoo, Englanti | |
| Voitto | 15-1 | Charles McCarthy
|
Tekninen tyrmäys (Käsivamma) | UFC 83: Serra vs. St-Pierre II | 19. huhtikuuta 2008 | 1 | 5:00 | Montreal, Kanada | Ensiesiintyminen UFC:n keskisarjassa |
| Tappio | 14-1 | Rashad Evans
|
Päätös haja-äänin | UFC 78: Validation | 17. marraskuuta 2007 | 3 | 5:00 | Newark, New Jersey, Yhdysvallat | |
| Voitto | 14-0 | Matt Hamill
|
Päätös haja-äänin | UFC 75: Champion vs. Champion | 8. syyskuuta 2007 | 3 | 5:00 | Lontoo, Englanti | |
| Voitto | 13-0 | Elvis Sinosic
|
Tekninen tyrmäys (Lyönnit) | UFC 70: Nations Collide | 21. huhtikuuta 2007 | 2 | 1:40 | Manchester, Englanti | Voitti "Illan Ottelu" -palkinnon |
| Voitto | 12-0 | Eric Schafer
|
Tekninen tyrmäys (Lyönnit) | UFC 66: Liddell vs Ortiz II | 30. joulukuuta 2006 | 1 | 4:24 | Las Vegas, Nevada, Yhdysvallat | |
| Voitto | 11-0 | Josh Haynes
|
Tekninen tyrmäys (Lyönnit) | The Ultimate Fighter 3 Finale | 24. kesäkuuta 2006 | 2 | 4:14 | Las Vegas, Nevada, Yhdysvallat | Voitti The Ultimate Fighter 3:en alemman raskaansarjan kilpailun. |
| Voitto | 10-0 | Ross Pointon
|
Luovutus (Käsivarsilukko) | CWFC - Strike Force 4 | 26. marraskuuta 2005 | 1 | 2:00 | Coventry, Englanti | |
| Voitto | 9-0 |  Jakob Lovstad
|
Luovutus (Lyönnit) | CWFC - Strike Force 3 | 1. lokakuuta 2005 | 1 | 1:10 | Coventry, Englanti | |
| Voitto | 8-0 |  Miika Mehmet
|
Tekninen tyrmäys (Mehmetin kulmaus lopetti) | CWFC - Strike Force 2 | 16. heinäkuuta 2005 | 1 | 3:01 | Coventry, Englanti | |
| Voitto | 7-0 | Alex Cook
|
Luovutus (Kuristus) | FX3 - Xplosion | 18. kesäkuuta 2005 | 1 | 3:21 | Reading, Englanti | Voitti FX3:en alemman raskaansarjan mestaruuden |
| Voitto | 6-0 | Dave Radford
|
Tekninen tyrmäys | CWFC - Ultimate Force | 30. huhtikuuta 2005 | 1 | 2:46 | Sheffield, Englanti | |
| Voitto | 5-0 | Mark Epstein
|
Tyrmäys | Cage Rage 9 - No Mercy | 27. marraskuuta 2004 | 3 | 4:43 | Lontoo, Englanti | |
| Voitto | 4-0 | Andy Bridges
|
Tyrmäys | P & G 3 - Glory Days | 7. elokuuta 2004 | 1 | 0:45 | Newcastle, Englanti | |
| Voitto | 3-0 | Mark Epstein
|
Tekninen tyrmäys | Cage Rage 7 - Battle of Britain | 10. heinäkuuta 2004 | 2 | 1:27 | Lontoo, Englanti | Voitti Cage Rage alemman raskaansarjan mestaruuden |
| Voitto | 2-0 | John Weir
|
Tekninen tyrmäys | UKMMAC 7 - Rage & Fury | 30. toukokuuta 2004 | 1 | 0:50 | Essex, Englanti | |
| Voitto | 1-0 | Steve Mathews
|
Luovutus | P & G 2 - Battle of the Ages | 10. huhtikuuta 2004 | 1 | 0:38 | Eldon Square, Englanti |
Lähteet muokkaa
- ↑ Michael Bisping mma-core.com Viitattu 7.3.2016 (englanniksi)
- ↑ Michael Bisping MMAPlayground.com. Arkistoitu 19.3.2016. Viitattu 6.7.2015. (englanniksi)
- ↑ CWFC - Strike Force 2 sherdog.com Viitattu 16.7.2016 (englanniksi)
- ↑ UFC Fight Night London Bonuses: Bisping, Silva, Askham, Packalen Earn $50K sherdog.com 27.2.2016 Viitattu 22.9.2016 (englanniksi)
- ↑ UFC 199 results: Michael Bisping knocks out Luke Rockhold in first to win middleweight title mmajunkie.com 5.6.2016 Viitattu 22.9.2016 (englanniksi)
- ↑ UFC 204 Bonuses: Bisping, Henderson, Manuwa, Alcantara Pocket $50K sherdog.com 8.10.2016 Viitattu 9.10.2016 (englanniksi)
|
2000-vuosikymmen: Dave Menne (2001–2002) Murilo Bustamante (2002) Evan Tanner (2005) Rich Franklin (2005–2006) Anderson Silva (2006–2013) |
2010-luku: Chris Weidman (2013–2015) Luke Rockhold (2015–2016) Michael Bisping (2016–2017) Georges St. Pierre (2017) Robert Whittaker (2017–2019) Israel Adesanya (2019–) |