Misäärit

Volgan tataarien pääryhmä
(Ohjattu sivulta Mišäärit)
Tämä artikkeli käsittelee kansaa. Korttipelitermistä kertoo artikkeli Misääri.

Misäärit[1] (mishäärit, mişärlär) ovat Kazanin tataarien ohella toinen Volgan tataarien pääryhmä. He asuvat etupäässä Volgan länsirannalla Nižni Novgorodin, Uljanovskin, Penzan, Tambovin ja Saratovin alueilla. Huomattavia misääriryhmiä on myös Kaman seudulla Tatarstanissa, Baškortostanin länsiosassa, Mordvassa ja Tšuvassiassa. Yksittäisiä kyliä on Samaran, Sverdlovskin ja Orenburgin alueilla. Myöhemmin suuri osa ryhmästä on muuttanut eri puolille entistä Neuvostoliittoa.[2] Misäärit ovat enimmäkseen muslimeja. Nykyisin heitä arvellaan olevan Venäjällä noin 350 000, joista yli 110 000 asuu Moskovassa. Alkuperältään mišäärejä ovat myös Suomen tataarit.

Mišäärinainen, 1800-luku.

Misäärit käyttävät itsestään nimitystä tatar (татар),[3] jonka he omaksuivat venäläisiltä 1800-luvun loppupuolella ennen muita tataareja. Aikaisemmin osa ryhmästä kutsui itseään nimellä nugai (нугай).[4] Mišär (мишәр) on Kazanin tataarien heistä käyttämä nimitys.[3] Nykyisen Baškortostanin alueella asuvista mišääreistä on käytetty venäjänkielistä nimitystä meštšerjaki.[5] Sanan mišär on uskottu perustuvan suomalais-ugrilaiseen meštšeran heimoon.[6]

Ryhmä on muodostunut Sura-joen länsipuolen metsäarovyöhykkeellä Okan sivujokien varsilla. Yksittäisiä paimentolaisryhmiä alkoi siirtyä tälle suomalais-ugrilaisten kansojen asuttamalle alueelle 1000-luvun alussa. Kultaisen Ordan aikana seudulle muutti kiptšakkeja, jotka perustivat mm. Temnikovin, Narovtšatin, Šatskin ja Kadomin linnoitukset. Kultaisen Ordan heikennyttyä heistä tuli Venäjän alamaisia, jotka viljelivät maata maksaen jasakkiveroa tai suorittivat sotapalvelusta.[7] Etnisenä ryhmänä misäärit muotoutuivat Moskovan Venäjästä riippuvaisen Qasimin kaanikunnan alueella 1400–1500-luvuilla. 1500-luvun loppupuolelta 1700-luvulle jatkuneet muuttoliikkeet lähensivät heitä Kazanin ja Kasimovin tataareihin, minkä tuloksena syntyi Volgan–Uralin alueen tataareina tunnettu kansa.[8]

Misäärit puhuvat tataarin kielen länsimurretta, joka jakautuu useisiin paikallismurteisiin. Länsimurteelle on ominaista tataarin keskimurteessa esiintyvän labiaalistuneen [ɒ]:n sekä uvulaaristen [q]:n ja [ʁ]:n puuttuminen. Eräissä paikallismurteissa esiintyy affrikaatta [tʃ], toisissa [ts].[9] Tataarin kirjakieli on muodostunut keski- ja länsimurteiden sekoittumisen tuloksena.[10]

Suomen misääritMuokkaa

Suurin osa Suomen tataareista on misäärejä. Heidät tunnetaan nimellä "tataarit", mutta aikaisemmat sukupolvet kutsuivat itseänsä "turkkilaisiksi". Heidän esivanhempansa tulivat pääsääntöisesti Nižni Novgorodin alueella sijaitsevasta Aktukin kylästä. Yhteisön jäseniä oli vuonna 2020 n. 600–700 henkeä.[11][12][13]

Heille tyypillistä musiikkia Suomessa on soittanut yhtye nimeltään Başkarma, jonka tuotantoa on koottu kokoelmalevylle "Mişär Tatar – Halik Köylare".[14]

LähteetMuokkaa

  1. Hiltunen, Sinikka: Etninen sanasto, s. 199. Tampere: Tampere University Press, 1998. ISBN 951-44-5702-1. Teoksen verkkoversio.
  2. Narody jevropeiskoi tšasti SSSR II, s. 634. Moskva: Nauka, 1964.
  3. a b Narody jevropeiskoi tšasti SSSR II, s. 636. Moskva: Nauka, 1964.
  4. Gosudarstvennyje i titulnyje jazyki Rossii, s. 355. Moskva: Academia, 2002. ISBN 5-87444-148-4.
  5. Narody Rossii: entsiklopedija, s. 29. Moskva: Bolšaja Rossijskaja entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-082-7.
  6. Fasmer, Maks: Etimologitšeski slovar russkogo jazyka, tom 2, s. 616, 630. Moskva: Progress, 1986.
  7. Narody jevropeiskoi tšasti SSSR II, s. 638, 640. Moskva: Nauka, 1964.
  8. Narody Rossii: entsiklopedija, s. 322. Moskva: Bolšaja Rossijskaja entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-082-7.
  9. Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom 3, s. 68. Moskva: Nauka, 2005. ISBN 5-02-011237-2.
  10. Jazyki mira: Tjurkskije jazyki, s. 371. Moskva: Indrik, 1997. ISBN 5-85759-061-2.
  11. Antero Leitzinger: Tataarit Suomessa (kirjassa Tugan Tel - Kirjoituksia Suomen Tataareista, toim. Kadriye Bedretdin, 2011), s. 44. Suomen Itämainen Seura, 1999. ISBN 978-951-9380-78-0.
  12. Antero Leitzinger: Mishäärit - Suomen vanha islamilainen yhteisö, s. 43. Kirja-Leitzinger, 1996. ISBN 952-9752-08-3.
  13. Pauli Juusela: Suomen tataareja johtaa pankkiuran tehnyt ekonomisti Gölten Bedretdin, jonka mielestä uskonnon pitää olla hyvän puolella 30.1.2020. Kirkko ja Kaupunki. Viitattu 14.5.2021.
  14. rusty_a: Baskarma biography last.fm. Viitattu 14.5.2021.

Aiheesta muuallaMuokkaa