Metsikkö tarkoittaa yleiskielessä pinta-alaltaan melko pientä, yhtenäistä metsää. Metsätaloudessa metsikkö on metsän osa, joka jonkin ominaisuutensa perusteella on erotettavissa ympäröivästä metsästä tai muunlaisesta maankäyttölajista. Erottavana ominaisuutena voi olla puuston ikä, puulajit, maan viljavuus tai muu vastaava.[1] Nimitystä käytetään peruskäsitteenä metsien hoidon ja käytön suunnittelussa. Ekologisessa tarkastelussa sen lähikäsite on metsäekosysteemi. Tasaikäistä puustoa sisältävä metsikkö on usein yksijakoinen, mutta toisinaan myös kaksijakoinen, jolloin vallitsevana puustona on esimerkiksi koivikko tai männikkö ja sen alikasvoksena eli alla kasvavana puujaksona varjostusta kestävä nuori kuusikko. Metsiköt ryhmitellään viiteen kehitysluokkaan:[2]

  • uudistusala
  • taimikko
  • nuori kasvatusmetsikkö
  • varttunut kasvatusmetsikkö
  • uudistuskypsä metsikkö

Eri organisaatiot käyttävät hieman toisistaan poikkeavia kehitysluokkia. Esimerkiksi Metsäkeskukset jakavat metsiköt yhdeksään eri kehitysluokkaan: aukea, siemenpuumetsikkö, pieni taimikko, varttunut taimikko, ylispuustoinen taimikko, nuori kasvatusmetsikkö, varttunut kasvatusmetsikkö, uudistuskypsä metsikkö ja suojuspuumetsikkö. Vajaatuottoisuusluokasta on luovuttu, koska se luokitellaan kunkin kehitysluokan sisällä.


Lähteet

muokkaa
  1. Kielitoimiston sanakirja, Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2006, ISBN 952-5446-20-4, hakusana metsikkö.
  2. Factum, Weilin+Göös 2003–2005, ISBN 951-35-6646-3, hakusana metsikkö.