Messerschmitt Me 264
Messerschmitt Me 264 oli saksalainen nelimoottorinen pitkän matkan meritiedustelukone. Se oli suunniteltu Saksan laivaston sukellusvenetehtävien tukemiseen. Konetyyppi osallistui myös Saksan ilmailuministeriön Amerikabomber -suunnittelukilpailuun, jonka tarkoituksena oli kehittää Luftwaffelle pommikone, joka pystyisi Yhdysvaltojen itärannikon kaupunkien (kuten New Yorkin) pommittamiseen tukikohdista Ranskassa ja Azoreilla.
| Messerschmitt Me 264 | |
|---|---|
 Messerschmitt Me 264 V1 -prototyyppi |
|
| Tyyppi | pitkän matkan meritiedustelukone |
| Alkuperämaa |
 Saksa |
| Valmistaja | Messerschmitt |
| Suunnittelija |
Wolfgang Degel Paul Konrad Waldemar Voigt[1] |
| Ensilento | 23. joulukuuta 1942 |
| Tila | peruutettu 23. syyskuuta 1944 |
| Pääkäyttäjät | Luftwaffe |
| Valmistusmäärä | 3 |
Konetyypin kehittäminen keskeytettiin toisen maailmansodan loppupuolella kolmen prototyypin ollessa jo valmiina, jotta Messerschmitt olisi voinut keskittyä hävittäjien kehittämiseen. Meritiedustelukoneen kehitys siirtyi Junkersille, joka suunnitteli tehtävää varten Ju 390 -koneen.
Rakenne muokkaa
Me 264 oli perinteiseen tyyliin rakennettu kokometallinen, yläsiivellinen ja nelimoottorinen pommikone. Rungon poikkileikkaus oli pyöreä, ja nokka oli lasitettu yhdysvaltalaisen Boeing B-29 Superfortress -pommikoneen tapaan. Siiven etureunassa oli hieman nuolimuotoa takareunan ollessa suora. Laskuteline oli kolmipyöräinen, päätelineiden ollessa siivissä ja etupyörän sijoittuessa koneen nokkaan. Ensimmäiseen prototyyppiin asennettiin alkuun Junkers Jumo 211 -moottorit, jotka tosin myöhemmin korvattiin alitehoisuutensa vuoksi suurempitehoisilla BMW 801G -moottoreilla. Koneessa oli myös sängyt ja pieni keittiö suunniteltuja pitkänmatkan tehtäviä varten. Aseistukseksi suunniteltiin kauko-ohjattuja tykkejä rungon molemmilla puolilla. Koneesseen suunniteltiinkin hyvin vähäistä panssarointia ja aseita, sillä toimintasädettä saatiin helposti lisää keventämällä konetta.
Käyttö muokkaa
Ensimmäinen prototyyppi, Me 264 V1, teki ensilentonsa 23. joulukuuta 1942. Prototyypissä oli alkuun neljä Jumo 211 -moottoria, jotka tosin vaihdettiin myöhemmin tehokkaampiin BMW 801G -moottoreihin. Koneessa havaittiin koelento-ohjelman aikana erilaisia pieniä ongelmia, joita olivat muun muassa huono ohjattavuus ja raskas siipikuormitus täydessä kuormassa. Korkea siipikuormitus johti useiden lento-ominaisuuksien huonontumiseen, Me 264:llä oli muun muassa erittäin hidas nousunopeus, heikko liikehtimiskyky ja tarve suurille nousu- ja laskunopeuksille. V1-prototyyppiin ei asennettu panssarointia, mutta seuraavat kaksi prototyyppiä (V2 ja V3) panssaroitiin moottorien, ampumoiden ja miehistötilojen kohdalta. Näihin prototyyppeihin asennettiin myös puolustusaseistus.
Kriegsmarine hylkäsi Me 264:n ja korvasi sen jo olemassa olevalla Ju 290:llä ja suunnitellulla Ju 390:llä Luftwaffen taas suosiessa vielä rakentamatonta Ta 400:aa ja He 277:ää Amerika Bomber -ohjelmassa niiden parempien suorituskykyarvioiden takia,[2] keskeyttyäen lopulta Messerschmittin työt Me 264:n parissa. Lokakuussa 1943 Erhard Milch määräsi myös yhtiön keskeyttämään konetyypin kehittämisen ja keskittymään suihkumoottorikäyttöiseen Me 262 -hävittäjäpommittajaan. Ensimmäinen prototyyppi tuhoutui pommituksissa vuoden 1943 lopulla.[3][4] Toinen (V2) vaurioitui ja keskeneräiseksi jäänyt kolmas (V3) tuhoutui pommituksessa 18. heinäkuuta 1944. Heinkelin kilpailevan He 277:n peruuttamisen jälkeen myös Me 264 peruutettiin lopulta virallisesti 23. syyskuuta 1944.
Tekniset tiedot (BMW 801G -moottorit) muokkaa
Lähde: lähde?
Yleiset ominaisuudet
- Miehistö: 8
- Pituus: 21,3 m
- Kärkiväli: 43 m
- Korkeus: 4,3 m
- Siipipinta-ala: 127,8 m²
- Tyhjäpaino: 21 150 kg
- Lentopaino: 45 540 kg
- Suurin lentoonlähtöpaino: 56 000 kg
- Voimalaite: 4 × BMW 801G -tähtimoottoria; 1 290 kW (1 730 hv) per moottori
Suoritusarvot
- Suurin nopeus: 560 km/h
- Matkalentonopeus: 350 km/h
- Lentomatka: 15 000 km
- Lakikorkeus: 8 000 m
- Nousukyky: 120 m/min
- Siipikuormitus: 356 kg/m²
- Teho-painosuhde: 0,11 kW/kg
Aseistus
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- Green, William. Warplanes of the Third Reich. London: Macdonald and Jane's Publishers Ltd., 1970. ISBN 0-356-02382-6.
- Griehl, Manfred & Dressel, Joachim. Heinkel He 177-277-274, Airlife Publishing, Shrewsbury, England 1998. ISBN 1-85310-364-0.
- Smith, J. Richard & Anthony Kay. German Aircraft of the Second World War. London: Putnam and Company, Ltd., 1972. ISBN 0-370-00024-2.
Viitteet muokkaa
- ↑ http://www.luft46.com/prototyp/me264.html
- ↑ Griehl & Dressel 1998, s. 187.
- ↑ Green 1970, s. 641.
- ↑ Smith and Kay 1972, s. 552.
Kirjallisuutta muokkaa
- Griehl, Manfred & Dressel, Joachim. Heinkel He 177-277-274, Airlife Publishing, Shrewsbury, England 1998. ISBN 1-85310-364-0.
- Duffy, James P. Target: America. Westport, Connecticut: Praeger Publishers, 2004. ISBN 0-275-96684-4.
- Forsyth, Robert & Eddie J. Creek. Messerschmitt Me 264 Amerika Bomber: The Luftwaffe's Lost Transatlantic Bomber. Hinckley, UK: Classic Publications, 2007. ISBN 1-903223-65-2.
- Griehl, Manfred. Luftwaffe Over America. London: Greenhill Books, 2004. ISBN 1-85367-608-X.
- Messerschmitt-Me 264: Ein außergewöhnlicher Fernstaufklärer mit 15000 km Reichweite (Sonderdruck aus "Flugwelt")(in German). Wiesbaden, Germany: Flugwelt Verlag GmbH, 1960.
- Neitzel, Söhnke. Der Einsatz der Deutschen Luftwaffe über der Nordsee und dem Atlanti, 1939–1945 (in German). Nordrhein-Westfalen, Germany: Bernard & Graefe, 1995. ISBN 978-3-7637-5938-5.
- Smith, J. Richard. Messerschmitt: An Aircraft Album. New York: ARCO Publishing Company, Inc., 1971. ISBN 0-668-02505-5.
