Avaa päävalikko
Kuva apinankukasta (Mimulus) näkyvässä valossa (vasemmalla) ja ultraviolettivalossa (oikealla). Tumma mesiviitta on näkyvä hyönteisille, mutta ei ihmisille.

Mesiviitta on kukan tai mykerön pinnassa oleva kuvio tai kuviointi, jonka tarkoituksena on ohjata mettä hakevan eläin, tyypillisesti hyönteinen, meden luo.[1] Mettä hakeva eläin saattaa samalla pölyttää kukan.[2]

Aina mettä ei kuitenkaan ole. Esimerkisi neidonkenkä huijaa pölyttäjiä houkuttelemalla ne etsimään siitepölyä kukan huulissa olevista keltaisista heteitä muistuttavista karvoista joissa sitä ei ole. Sen jälkeen pölyttäjä seuraa sinertävänpunaisia mesiviittoja kukan sisään kannuksiin ja saa selkäänsä kaksi siitepölymyhkyä joiden kanssa se käy pölyttämässä seuraavia neidonkengän kukkia. Neidonkenkä kukkii aikaisin jolloin ei juurikaan ole muita kukkia josta löytäisi mettä.[3]

Teriöltään säteittäissymmetrisissä kukissa ja mykeröissä mesiviitat muodostavat usein ympyrämäisen tai maalitaulumaisen kuvion, joka ohjaa mettä hakeva pölyttäjää meden luo. Teriöltään torvimaisissa ja huulimaisissa kukissa mesiviitat voivat olla viivamaisia kuvioita, jotka ohjaavat kukan pohjalle.[2]

Mesiviittojen näkemiseen saatetaan tarvita kykyä nähdä ultraviolettivalon aallonpituuksia, jolloin ne eivät näy ihmissilmälle ilman apuvälineitä.[2][4]

Kun kukassa ei ole enää mettä niin se muuttaa mesiviitojen väriä niin ettevät ne näy.[4]

LähteetMuokkaa

  1. Kasvitiede: mesiviitta Tieteen termipankki. Viitattu 26.1.2017.
  2. a b c Karlsson, Alice: Luonnossa värit houkuttavat, huijaavat, pelottavat ja suojaavat Suomen luonto -lehti verkkosivut. 8.5.2019. Viitattu 17.8.2019.
  3. Neidonkenkä, Calypso bulbosa LuontoPortti. Viitattu 17.8.2019.
  4. a b Miten hunaja tehdään? Suomen Mehiläishoitajain Liitto. Viitattu 17.8.2019.

Aiheesta muuallaMuokkaa