Merja Aletta Ranttila
Merja Aletta Ranttila (s. 23. toukokuuta 1960 Utsjoki) on tunnettu saamelainen kuvataiteilija, kuvittaja ja taidegraafikko.[1][2] Inarissa asuva Ranttila on tehnyt saamelaista kulttuuria tunnetuksi erilaisissa näyttelyissä sekä Suomessa että ulkomailla.[3]
| Merja Aletta Ranttila | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 23. toukokuuta 1960 Utsjoki |
| Kansalaisuus | suomalainen |
| Taiteilija | |
| Palkinnot | |
|
Lastenkulttuurin valtionpalkinto |
|
Ura muokkaa
Ranttila on opiskellut Lapin taidekoulussa 1980–1982 ja Rovaniemen Taide- ja käsiteollisessa oppilaitoksessa 1982–1986.[2] Uransa alussa Ranttila teki kuvituksia oppi- ja satukirjoihin sekä novellikokoelmiin ja romaaneihin. Hänen ensimmäinen kuvitustyönsä oli Davvin oppikirjan 600 kuvaa, jotka hän teki vuonna 1980.[4] Hän on piirtänyt myös postikortteja. Häneltä tilattiin erityisesti saamelaisaiheita. 1990-luvun alkupuolella hän otti käyttöön linokaiverrustekniikan.[5]
Tammikuussa 2012 Posti julkaisi Ranttilan kuvittamat tarrapostimerkit.[6][7]
Ranttila on kertonut tunteneensa tarvetta purkaa lestadiolaisessa ympäristössä vietetyn lapsuutensa traumoja. Teokset ottavat kantaa naisen hankalaan ja lukkiutuneeseen asemaan lestadiolaisuudessa.[4] Hänen teoksensa tunnetaan symboliikasta, unenomaisuudesta, usein toistuvista paholais- ja naishahmoista sekä viitteistä teosten syntyajan dramaattisiin uutistapahtumiin.[8] Hän on kuvannut teoksissaan yksityisiä kriisejään.[9] Mukana kuvissa on usein eläimiä.[4]
Ranttila sai laajalti julkisuutta vuonna 1993, kun papit tulkitsivat hänen teoksiaan "šamanismiksi ja saatananpalvonnaksi".[10][11][12] Kyseessä oli Tornion Aineen taidemuseolla pidetty Shamaani-kesä.[1]
Ranttilan taidetta on luokiteltu šamanistiseksi ekspressionismiksi.[12] Hänen taidettaan myös pidetty feministisenä taiteena.[1] Ranttila luokitellaan kuuluvaksi toiseen saamelaiseen kuvataiteilijasukupolveen.[4][1]
Syksyllä 2002 Ranttila vietti kuukauden suomalais-afrikkalaisen kulttuurikeskuksen Villa Karon taiteilijaresidenssissä Beninissä.[13][14] Ranttila piti sen seurauksena yhdessä sisarensa, tekstiilitaiteilija Seija Ranttilan kanssa afrikkalaishenkisen näyttelyn Oulussa.[14][1] Vuonna 2001 Ranttila osallistui suomalaistaiteilijoiden yhteisnäyttelyyn Australiassa.[15] Ranttila osallistui Madridin taidemessuille 1995.[16]
Vuonna 2015 Ranttila otti kantaa susikeskusteluun osallistumalla pohjoissuomalaisten taiteilijoiden yhteisnäyttelyyn.[17] Suomi 100 -teeman aikoihin hän piti näyttelyn Pariisissa.[18] Hän on ollut suunnittelemassa jääveistoksia.[19][20]
Ranttila on toiminut myös galleristina.[1]
Henkilöhistoria muokkaa
Ranttila vietti lapsuutensa Lemmenjoella, hän on taustaltaan tunturisaamelainen, ja pohjoissaame on hänen äidinkielensä.[4] Hän menetti poikansa isän auto-onnettomuudessa vuonna 1992.[1] Ranttila on kärsinyt alkoholismista.[21][2] Hän on kokenut perheväkivaltaa.[11] Ranttila on kokenut myös taloudellisia vaikeuksia.[22]
Apurahat muokkaa
Saamelaisneuvoston kulttuurilautakunta myönsi Ranttilalle apurahan vuonna 2005.[23] Taiteen keskustoimikunta myönsi vuonna 2007 Ranttilalle apurahan.[24] Ranttila sai vuonna 2016 taiteelliseen työskentelyyn 12 000 euron apurahan Suomen kulttuurirahaston Lapin rahastolta.[25] Vuonna 2017 Ranttila sai näyttelykustannuksiin 5 000 euron apurahan Taiteen edistämiskeskukselta (Taike).[26]
Palkinnot muokkaa
- Lastenkulttuurin valtionpalkinto 1993
- Urpo ja Maija Lahtisen säätiön taidepalkinto 1994
- Saamelaiskäräjien kulttuuripalkinto 2000
- Pohjolan Osuuspankin Helmi-palkinto 2014
Kirjalliset teokset muokkaa
- Oma kuva: Merja Aletta Ranttila. Toimittanut: Satu Jauhola. Valokuvat: Heli Kinnunen, Armas Sarajärvi. Inari: Kustannus-Puntsi, 1999. ISBN 951-97541-9-9.
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g Maria Ronkainen: Merja Aletta Ranttilan taide 2016. Jyväskylän yliopisto.
- ↑ a b c Taiteilija ruuvasi korkin kiinni – kaikki taulut myytiin avajaisissa Yle Uutiset. Viitattu 6.6.2017.
- ↑ Merja Aletta Ranttilan cv (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b c d e Saamelainen kuvataide Suomessa tahiti.fi. Viitattu 2.10.2017.
- ↑ Merja Aletta Ranttilan taidenäyttely. (Arkistoitu – Internet Archive) Siida.fi
- ↑ Postimerkit. (Arkistoitu – Internet Archive) Posti.fi
- ↑ Sajoksesta postimerkkiarkki Yle Uutiset. Viitattu 2.10.2017.
- ↑ Irja Seurujärvi-Kari: Kuvataide Saamelaiskulttuurin ensyklopedia. 2003. Helsingin yliopisto. Viitattu 16.11.2013.
- ↑ Ranttilan naiskuvia Hanasaaressa Länsiväylä. Arkistoitu 2.10.2017. Viitattu 2.10.2017.
- ↑ Puntsi.fi
- ↑ a b Kipeän omakohtaista taidetta Kaleva.fi. Viitattu 6.6.2017.
- ↑ a b Ranttilan shamanistinen ekspressionismi syntyy pimeässä ts.fi. Viitattu 2.10.2017.
- ↑ Villa Karo (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b Afrikan tuulet ja voimalliset henget Kaleva.fi. Viitattu 2.10.2017.
- ↑ Pohjoista taidetta Australiassa Kaleva.fi. Viitattu 2.10.2017.
- ↑ Merja Aletta Ranttila Madridin taidemessuille Helsingin Sanomat. 5.2.1995. Viitattu 21.2.2020.
- ↑ Sata laulua susista – taiteilijat ottavat kantaa susien puolesta Yle Uutiset. Viitattu 2.10.2017.
- ↑ Merja Aletta Ranttilan näyttely Pariisissa - Suomi Finland 100 suomifinland100.fi. Arkistoitu 16.4.2018. Viitattu 15.4.2018.
- ↑ Jääpuisto avaa ovensa ensimmäiselle sesongille Inarissa www.inarilainen.fi. Arkistoitu 21.2.2020. Viitattu 21.2.2020.
- ↑ Inarijärven jäälohkareista syntyy omituisten otusten puisto vanhan kyläkoulun pihalle Lapinkansa.fi. Viitattu 21.2.2020.
- ↑ Maanantain pitkä: Raitistunut Merja Aletta Ranttila uuden luomiskauden kynnyksellä Lapin Kansa. 24.2.2014. Arkistoitu 2.10.2017. Viitattu 2.10.2017.
- ↑ Suomalainen suosikkitaiteilija somessa: Häätö! Hymy. 6.3.2017. Viitattu 2.10.2017.
- ↑ Saamelaistaiteilijat saivat apurahoja Yle Uutiset. Viitattu 2.10.2017.
- ↑ Taiteen viisivuotisapurahat myönnettiin Yle Uutiset. Viitattu 2.10.2017.
- ↑ Kulttuurirahaston apurahat 2016 Suomen kulttuurirahasto. Arkistoitu 2.10.2017.
- ↑ Taike jakoi yli puoli miljoonaa euroa kuvataiteelle Taiteilija. 22.3.2017. Viitattu 2.10.2017.
Aiheesta muualla muokkaa
- Kotisivut (Arkistoitu – Internet Archive)
- Jutta Högmander: Ranttilan shamanistinen ekspressionismi syntyy pimeässä. Turun Sanomat 7.2.2008. (Archive.is)