Merihevoset

kalojen suku
Hakusana ”Hippocampus” ohjaa tänne. Sen sanan muista merkityksistä katso Hippocampus (täsmennyssivu).

Merihevoset (Hippocampus) on 57 lajia käsittävä[2], ympäri maailman lämpimissä ja trooppisissa vesissä tavattava kalasuku. Merihevoset ovat ainoita kaloja, joiden pää on suorassa kulmassa muuhun ruumiiseen nähden. Ne uivat pystyasennossa ja liikkuvat värisyttämällä eviään. Merihevoset on alaheimonsa Hippocampinae ainoa suku.

Merihevoset
Hippocampus.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Yläluokka: Luukalat Osteichthyes
Luokka: Viuhkaeväiset Actinopterygii
Lahko: Putkisuukalat Syngnathiformes
Heimo: Merineulat Syngnathidae
Alaheimo: Hippocampinae
Bonaparte, 1835
Suku: Merihevoset
Hippocampus
Rafinesque, 1810[1]
Lajit
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Merihevoset Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Merihevoset Commonsissa

PiirteetMuokkaa

Merihevoset ovat kaloja, mutta ne ovat saaneet niin suomenkielisen kuin tieteellisenkin nimensä siitä, että niiden pää ja kaula muistuttavat hevosen vastaavia. Lisäksi niiden silmät ovat kuin kameleonteilla, pussi kuin kenguruilla, ”häntä” kuin apinoilla ja laattahaarniskamainen iho kuin muurahaiskarhuilla.[3]

Pienimmät lajit ovat pituudeltaan kahden, suurimmat 35 senttimetrin mittaisia.[4]

Merihevosten päässä on kruunumainen luusta tai ruodoista muodostunut kyhmyinen uloke. Niiden silmät liikkuvat toisistaan riippumatta, mikä sallii merihevosten katsoa samanaikaisesti kahteen suuntaan.[3]

Eri merihevoslajien väritys ja täplikkyys vaihtelevat suuresti. Värit vaihtelevat useimmiten harmaasta ruskeaan, mutta merihevonen voi muuttaa värinsä hyvin kirkkaaksikin. Lajeja erottaa toisistaan myös esimerkiksi koko, ruumiinosien mittasuhteet, keskivartalon jaokkeiden määrä ja evien määrä.[5]

Merihevosten kidukset eivät ole muiden kalojen kampamaisten kidusten kaltaiset vaan tupsumaiset. Merihevoset hengittävät ottamalla vettä suuhunsa ja pakottamalla veden sitten ulos kidusten kautta. Merihevosilla ei ole mahaa kuten muilla kaloilla.[3]

EsiintyminenMuokkaa

Merihevosia esiintyy useimmilla maailman meristä, lukuun ottamatta kaikkein kylmimpiä alueita. Useimmat lajit esiintyvät 40. leveysasteiden välisissä lämpimissä merissä. Joitain yksilöitä on tavattu aina Orkneysaarilla ja Australian eteläpuolella asti. Merihevosia ei juurikaan tavata makeassa vedessä. Merihevoset elävät rannikoiden tuntumassa alle sadan metrin syvyydessä ja uiskentelevat merilevän lomassa. Jostain syystä ne suosivat mantereiden itärannikoita.[6]

Merihevoset eivät liiku paljonkaan, joten ne muodostavat toisistaan erillisiä populaatioita. Tämä on vaikeuttanut merihevosten määrittelemistä eri lajeihin. Joskus merihevosia voi ajautua irronneen merilevän mukana kauas avomerelle, jolloin ne voivat muodostaa uusia populaatioita.[7]

KäyttäytyminenMuokkaa

 
Merihevonen pystyy vaihtamaan väriään sulautuakseen ympäristöönsä. Kuvassa Hippocampus bargibanti.

Merihevosen uinti on hidasta ja jäykän näköistä. Se ui pystyasennossa heiluttamalla vimmatusti pieniä eviään, joita sillä on eri puolilla kehoa. Häntäänsä se käyttää ankkurina levätessään sekä liikkumiseen merilevän lomassa. Merihevonen kääntyy sulkemalla kiduksensa toiselta puolelta ruumista tai päästämällä vettä ulos suusta.[3][8]

Merihevoset elävät lajista riippuen muutamasta kuukaudesta 4,5 vuoden ikään.[9] Merihevosen poikaset kantaa ja synnyttää uros. Urospuolisilla merihevosilla on lantioluun alapuolella pussi, jossa on kaksi taskua. Parittelu tapahtuu lopputalvella tai keväällä. Parittelussa naaras sijoittaa parisataa alle kolmen millimetrin kokoista munaansa uroksen pussiin, jolloin ne hedelmöittyvät. Joskus uros ottaa munia useammalta kuin yhdeltä naaraalta. Sen jälkeen hedelmöittyneet munat kehittyvät sikiöiksi ja kasvavat uroksen pussissa aikuisiksi yksilöiksi. Synnytys tapahtuu lajista riippuen 10–50 vuorokauden kuluttua hedelmöityksestä. Suurimmat lajit tuottavat jopa 300 poikasta kerrallaan, pienimmät lajit 20–30 poikasta. Synnytyksen jälkeen poikaset nousevat pintaan ja isä hylkää ne. Vastasyntyneen merihevosen ruumis on jonkin aikaa lähes läpinäkyvä, ja se ui vaakasuorassa asennossa.[10]

Merihevoset syövät pieniä äyriäisiä, merihyönteisiä, matoja ja kalanpoikasia, mukaan lukien toisten merihevosten poikasia.[11]

Merihevoset ääntelevät jonkin verran.[12]

UhatMuokkaa

Merihevosten yleisimpiä vaivoja ovat kaasukuplien muodostuminen niiden kehoon. Merihevoset voivat kärsiä myös virustaudeista ja loisista. Isommat kalat näykkivät ja syövät merihevosia. Ihminen pyydystää merihevosia koristeeksi ja tuhoaa niiden elinympäristöjä.[13]

Merihevosten uhanalaisuutta on vaikea määritellä, sillä monesta lajista ei ole tarpeeksi tietoa. IUCN:n punaisessa kirjassa vaarantuneeksi on nimetty 12 kaikkiaan 44 merihevoslajista.[4]

LemmikkinäMuokkaa

Merihevosia pidetään myös lemmikkieläiminä akvaarioissa.[14]

LajitMuokkaa

Merihevosiin kuuluvat seuraavat 57 lajia:[2]

 
H. subelongatus

LähteetMuokkaa

  • Brown, Anne Ensign: Wonders of Sea Horses. Dodd, Mead & Company, 1979. ISBN 0-396-07664-5.

ViitteetMuokkaa

  1. ITIS: Hippocampus (englanniksi)
  2. a b Species in the genus Hippocampus. FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 7.6.2020. (englanniksi)
  3. a b c d Brown 1979, s. 7–10.
  4. a b All seahorse species Project Seahorse. Viitattu 12.3.2020.
  5. Brown 1979, s. 18–19, 49.
  6. Brown 1979, s. 16–17.
  7. Brown 1979, s. 18.
  8. Brown 1979, s. 47–48.
  9. Brown 1979, s. 46.
  10. Brown 1979, s. 32–42.
  11. Brown 1979, s. 50.
  12. Brown 1979, s. 50–52.
  13. Brown 1979, s. 42–46.
  14. Brown 1979, s. 53.

Aiheesta muuallaMuokkaa