Merihevoset

Hakusana ”Hippocampus” ohjaa tänne. Sen sanan muista merkityksistä katso Hippocampus (täsmennyssivu).

Merihevoset (Hippocampus) ovat kalasuku, jota tavataan lämpimissä ja trooppisissa vesissä ympäri maailman. Merihevoset ovat ainoita kaloja, joiden pää on suorassa kulmassa muuhun ruumiiseen nähden. Ne uivat pystyasennossa ja liikkuvat värisyttämällä eviään.

Merihevoset
Hippocampus.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Yläluokka: Luukalat Osteichthyes
Luokka: Viuhkaeväiset Actinopterygii
Alaluokka: Kehittyneet luukalat Neopterygii
Lahko: Putkisuukalat Syngnathiformes
Heimo: Merineulat Syngnathidae
Suku: Merihevoset
Hippocampus
Rafinesque, 1810[1]
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Merihevoset Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Merihevoset Commonsissa

EsiintyminenMuokkaa

Merihevosia esiintyy useimmilla maailman meristä, lukuun ottamatta kaikkein kylmimpiä alueita. Useimmat lajit esiintyvät 40. leveysasteiden välisissä lämpimissä merissä. Joitain yksilöitä on tavattu aina Orkneysaarilla ja Australian eteläpuolella asti. Merihevosia ei juurikaan tavata makeassa vedessä. Merihevoset elävät rannikoiden tuntumassa alle sadan metrin syvyydessä ja uiskentelevat merilevän lomassa. Jostain syystä ne suosivat mantereiden itärannikoita.[2]

Merihevoset eivät liiku paljonkaan, joten ne muodostavat toisistaan erillisiä populaatioita. Tämä on vaikeuttanut merihevosten määrittelemistä eri lajeihin. Joskus merihevosia voi ajautua irronneen merilevän mukana kauas avomerelle, jolloin ne voivat muodostaa uusia populaatioita.[3]

PiirteetMuokkaa

Merihevonen on kala, mutta se on saanut niin suomenkielisen kuin tieteellisenkin nimensä siitä, että sen pää ja kaula muistuttavat hevosta. Lisäksi sen silmät ovat kuin kameleontilla, pussi kuin kengurulla, häntä kuin apinalla ja laattahaarniskamainen iho kuin muurahaiskarhulla.[4]

Pienimmät lajit ovat pituudeltaan 2 senttimetriä, suurimmat 35 senttimetriä.[5]

Merihevosen päässä on kruunumainen luusta tai ruodoista muodostunut kyhmyinen uloke. Sen silmät liikkuvat toisistaan riippumatta, mikä sallii merihevosen katsoa samanaikaisesti kahteen suuntaan.[4]

Eri merihevoslajien väritys ja täplikkyys vaihtelevat suuresti. Värit vaihtelevat useimmiten harmaasta ruskeaan, mutta merihevonen voi muuttaa värinsä hyvin kirkkaaksikin. Lajeja erottaa toisistaan myös esimerkiksi koko, ruumiinosien mittasuhteet, keskivartalon jaokkeiden määrä ja evien määrä.[6]

Merihevosen kidukset eivät ole muiden kalojen kampamaisten kidusten kaltaiset vaan tupsumaiset. Merihevonen hengittää ottamalla vettä suuhunsa ja pakottamalla veden sitten ulos kidusten kautta. Merihevosilla ei ole mahaa kuten muilla kaloilla.[4]

Merihevonen elää lajista riippuen muutamasta kuukaudesta 4,5 vuoden ikään.[7]

KäyttäytyminenMuokkaa

 
Merihevonen pystyy vaihtamaan väriään sulautuakseen ympäristöönsä.

Merihevosen uinti on hidasta ja jäykän näköistä. Se ui pystyasennossa heiluttamalla vimmatusti pieniä eviään, joita sillä on eri puolilla kehoaan. Häntäänsä se käyttää ankkurina levätessään sekä liikkumiseen merilevän lomassa. Se kääntyy sulkemalla kiduksensa toiselta puolelta ruumista tai päästämällä vettä ulos suusta.[4][8]

Merihevoset ääntelevät toisinaan.[9]

Epätavallista merihevosessa on lisäksi se, että poikaset kantaa ja synnyttää uros eikä naaras. Urospuolisella merihevosella on lantioluun alapuolella pussi, jossa on kaksi taskua. Parittelu tapahtuu lopputalvella tai keväällä. Parittelussa naaras sijoittaa parisataa alle kolmen millimetrin kokoista munaansa uroksen pussiin, jolloin ne hedelmöittyvät. Joskus uros ottaa munia useammalta kuin yhdeltä naaraalta. Sen jälkeen hedelmöittyneet munat kehittyvät sikiöiksi ja kasvavat uroksen pussissa aikuisiksi yksilöiksi. Synnytys tapahtuu lajista riippuen 10–50 vuorokauden kuluttua hedelmöityksestä. Suurimmat lajit tuottavat jopa 300 poikasta kerrallaan, pienimmät lajit 20–30 poikasta. Synnytyksen jälkeen poikaset nousevat pintaan ja isä hylkää ne. Vastasyntyneen merihevosen ruumis on jonkin aikaa lähes läpinäkyvä, ja se ui vaakasuorassa asennossa.[10]

RavintoMuokkaa

Merihevoset syövät pieniä äyriäisiä, merihyönteisiä, matoja ja kalanpoikasia, mukaan lukien toisten merihevosten poikasia.[11]

UhatMuokkaa

Merihevosen yleisimpiä vaivoja on kaasukuplien muodostuminen sen kehoon. Merihevoset voivat kärsiä myös virustaudeista ja loisista. Isommat kalat näykkivät ja syövät merihevosia. Ihminen pyydystää merihevosia koristeeksi ja tuhoaa niiden elinympäristöjä.[12]

Merihevosten uhanalaisuutta on vaikea määritellä, sillä monesta lajista ei ole tarpeeksi tietoa. IUCN:n punaisessa kirjassa vaarantuneeksi on nimetty 12 kaikkiaan 44 merihevoslajista.[5]

LemmikkinäMuokkaa

Merihevosia pidetään myös lemmikkieläiminä akvaarioissa.[13]

LajitMuokkaa

Merihevoslajeja tunnetaan kansainvälisen luonnonsuojeluliiton mukaan 44.[5]

 
H. subelongatus
Pullukkamerihevonen Hippocampus abdominalis
Hippocampus algiricus
Hippocampus angustus
Hippocampus barbouri
Hippocampus bargibanti
Hippocampus borboniensis
Hippocampus breviceps
Hippocampus camelopardalis
Hippocampus capensis
Hippocampus comes
Hippocampus coronatus
Hippocampus erectus
Hippocampus fisheri
Hippocampus fuscus
Täplämerihevonen Hippocampus guttulatus
Lyhytkuonomerihevonen Hippocampus hippocampus
Hippocampus histrix
Hippocampus ingens
Hippocampus jayakari
Hippocampus kelloggi
Hippocampus kuda
Hippocampus lichtensteinii
Hippocampus minotaur
Hippocampus mohnikei
Hippocampus procerus
Kuonomerihevonen Hippocampus reidi
Hippocampus sindonis
Hippocampus spinosissimus
Hippocampus subelongatus
Hippocampus trimaculatus
Hippocampus tuberculatus
Hippocampus whitei
Hippocampus zebra
Hippocampus zosterae

LähteetMuokkaa

  • Brown, Anne Ensign: Wonders of Sea Horses. Dodd, Mead & Company, 1979. ISBN 0-396-07664-5.

ViitteetMuokkaa

  1. ITIS: Hippocampus (englanniksi)
  2. Brown 1979, s. 16–17.
  3. Brown 1979, s. 18.
  4. a b c d Brown 1979, s. 7–10.
  5. a b c All seahorse species Project Seahorse. Viitattu 12.3.2020.
  6. Brown 1979, s. 18–19, 49.
  7. Brown 1979, s. 46.
  8. Brown 1979, s. 47–48.
  9. Brown 1979, s. 50–52.
  10. Brown 1979, s. 32–42.
  11. Brown 1979, s. 50.
  12. Brown 1979, s. 42–46.
  13. Brown 1979, s. 53.

Aiheesta muuallaMuokkaa