Avaa päävalikko

Merenkurkku – Höga kusten

Höga kusten / Merenkurkun saaristo[1] on kaksiosainen Unescon maailmanperintöluettelon kohde. Siihen kuuluu Merenkurkun saaristo Suomen länsirannikolla Vaasan lähistöllä, ja Höga kustenin rannikko sitä vastapäätä Ruotsin puolella.[2] Uloimmilta saarilta on matkaa Ruotsiin vain 25 kilometriä.[3]

Höga kusten / Merenkurkun saaristo
Häggvik
Häggvik
Maailmanperintökohde
Sijainti Merenkurkku: Kramfors, Örnsköldsvik, Mustasaari, Korsnäs, Maalahti, Vaasa, Vöyri.
63°17′N, 21°0″E
Tyyppi luontokohde
Kriteerit viii
Valintahistoria
Valintavuosi 2000
Laajennusvuosi 2006

Höga kusten / Merenkurkun saaristo

Höga kusten hyväksyttiin maailmanperintökohteeksi vuonna 2000, Merenkurkun saaristo liitettiin kohteeseen vuonna 2006.[4] Yhteiskohteen nimenä oli vuoteen 2008 saakka Merenkurkku – Höga kusten, mutta hakijamaiden pyynnöstä nimi muutettiin silloin muotoon Höga kusten / Merenkurkun saaristo.[1] Alueen pinta-ala on 3 370 neliökilometriä, josta Ruotsin puolella on 140 000 hehtaaria, Suomen puolella 194 400 hehtaaria.[4]

Luonto on alueella jatkuvassa muutostilassa, sillä maankuori palautuu jäämassojen painosta edelleen. Maankohoaminen rannikolla on 9 mm vuodessa.[5]

Maailmanperintökohteen valintakriteerinä on ollut numero viii: poikkeukselliset geologiset arvot. Ensinnäkin lahden molemmin puolin havaitaan maailman nopeinta maankohoamista. Toisekseen Merenkurkun saariston 5600 saarta koostuu monista jääkauden jättämistä rakenteista kuten De Geer-moreeneista.[2]

LähteetMuokkaa

  1. a b Decisions adopted at the 32nd session of the World Heritage Committee (Quebec city, 2008) (pdf) (maininta nimenmuutoksesta sivulla 146) 31.3.2009. whc.unesco.org. Viitattu 8.12.2016. (englanniksi)
  2. a b High Coast / Kvarken Archipelago Unesco World Heritage List. Viitattu 14.2.2016.
  3. Maailmanperintökohteet: Merenkurkun saaristo Opetus- ja kulttuuriministeriö. Viitattu 14.2.2016.
  4. a b Maailmanperintö pähkinäkuoressa Merenkurkku.fi. Viitattu 14.2.2016.
  5. Anders Enetjärn ja Lise-Lotte Molander: Merenkurkun geologia kvarkenguide.org. Viitattu 25.8.2015.