Melinin järjestelmä

Melinin järjestelmä on ruotsalaisen Olof Werling Melinin kehittämä pikakirjoitusjärjestelmä ruotsin kielelle. Melin julkaisi järjestelmänsä vuonna 1892, ja 1900-luvun alkupuoliskolla se syrjäytti muut Ruotsissa käytetyt järjestelmät.

Järjestelmän syntyMuokkaa

Melin opiskeli nuorena upseerina vapaa-ajallaan pikakirjoitusta 1880-luvun alussa, käyttäen Gabelsbergerin järjestelmää. Hän oli aktiivinen Gabelsbergerin järjestelmän kannattaja ja julkaisi siitä oppikirjankin, mutta halusi kuitenkin kehittää vielä paremmin ruotsin kielelle sopivan järjestelmän.[1]

Vuosina 1887–88 Melin kävi läpi esivalmisteluna 100 000 sanan aineiston, joka koostui Ruotsin valtiopäivien puheista. Hän kokosi tilastot sanojen lukumääristä ja alku- ja lopputavujen sekä eri äänteiden esiintymisistä.[2] Melin julkaisi järjestelmänsä vuonna 1892 kirjassa Lärobok i Förenklad snabbskrift.[3]

Järjestelmän leviäminenMuokkaa

Vuonna 1896 valittiin pikakirjoitus Melinin järjestelmällä pakolliseksi oppiaineeksi Tukholman ja Göteborgin kauppaopistoissa.[4]

Ruotsin valtiopäivillä ensimmäinen Melinin järjestelmää käyttänyt pikakirjoittaja aloitti 1898. Vuonna 1935 Melinin järjestelmää käytti jo yli puolet valtiopäiväpikakirjoittajista.[5]

Järjestelmän rakenneMuokkaa

Konsonanteilla ja vokaaleilla on kullakin oma merkkinsä, samoin tavallisimmilla konsonanttiyhdistelmillä.

     

LähteetMuokkaa

  • Ekman, Ernst L.: Olof Werling Melin. Tukholma: C E Writzes bokförlag, 1971.
  • Melin, Olof Werling: Stenografiens historia. 2. osa. Tukholma: Nordiska Bokhandeln, 1929.

ViitteetMuokkaa

  1. Melin 1929, s. 382–383
  2. Ekman, s. 88–89
  3. Ekman, s. 143
  4. Melin 1929, s. 391
  5. Ekman, s. 222