Meksikonlehmärausku
Meksikonlehmärausku[2] (Rhinoptera steindachneri) on kotkarauskuihin kuuluva rustokala. Barton Warren Evermann ja Oliver Peebles Jenkins kuvasivat lajin ensimmäisen kerran vuonna 1891.
| Meksikonlehmärausku | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Rustokalat Chondrichthyes |
| Alaluokka: | Leveäsuiset Elasmobranchii |
| Lahko: | Myliobatiformes |
| Heimo: | Kotkarauskut Myliobatidae |
| Suku: | Rhinoptera |
| Laji: | steindachneri |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Rhinoptera steindachneri |
|
| Katso myös | |
Levinneisyys ja elinympäristö muokkaa
Meksikonlehmärauskun levinneisyysalue käsittää Amerikan Tyynenmeren rannikkoa. Sitä on havaittu pohjoisessa Kalifornianlahden Sebastian Vizcainon lahdesta Peruun ulottuvalta alueelta. Lisäksi lajia elää Galápagossaarilla.[1]
Meksikonlehmärausku elää matalissa rannikoiden vesissä. Tyypillisesti sen elinaluetta ovat rannikot 25 metrin syvyyteen, mutta niitä on tavattu jopa 65 metrissä. Sen elinalueilla on usein hiekkapohja, mutta niitä elää myös kivien ja koralliriuttojen läheisyydessä.[1]
Käyttäytyminen ja ekologia muokkaa
Meksikonlehmärausku on liikkuva laji, ja se muodostaa usein isoja parvia.[1] Laji saattaa liikkua joskus tähtikotkarauskujen kanssa.[3] Se liikkuu todennäköisesti veden lämpötilan perusteella, ja yksilöt vaeltavat usein keväällä pohjoiseen ja syksyllä etelään.[1]
Meksikonlehmärausku on ovovivipaarinen eli se hautoo munat sisällänsä ja synnyttää poikaset elävinä. Poikanen saa ravintonsa alkuun ruskuaispussista, mutta myöhemmin se saa lisäravintoa suoraan emon kohtunesteistä.[3] Naaraat synnyttävät yhden poikasen. Raskausaika on 10–12 kuukautta, ja synnytys tapahtuu kesäkuun lopulla tai heinäkuussa.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f Smith, W.D. & Bizzarro, J.J.: Rhinoptera steindachneri IUCN Red List of Threatened Species. Version 2019-3. 2006. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 27.1.2020. (englanniksi)
- ↑ Markku Varjo, Lauri Koli ja Harri Dahlström: Maailman kalojen nimet, s. 108. Suomen Biologian Seura Vanamo, 2004. ISBN 951-9108-13-0.
- ↑ a b Rhinoptera steindachneri (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 23.1.2019. (englanniksi)