McDonnell Douglas F/A-18 Hornet Australiassa
McDonnell Douglas F/A-18 Hornet koneita ostettiin Australian kuninkaallisille ilmavoimille (RAAF) kaikkiaan 57 yksipaikkaista AF/A-18A:ta ja 18 kaksipaikkaista AF/A-18B:tä.
Hankinta ja valmistus muokkaa
Lokakuussa 1981 Australia tilasi 57 yksipaikkaista AF/A-18A:ta (sarjat 14-28) korvaamaan ilmavoimien Dassault Mirage IIIO -koneet. Koneet saivat Australian ilmavoimien tunnuksen A21 ja konenumerot 1-57. Koneet olivat muuten samanlaisia kuin F/A-18, mutta ne oli varustettu tiedustelupodilla. Ne oli tarkoitus koota Australiassa Avalonissa Victoriassa Government Aircraft Factorylla (nyk. Aerospace Technologies of Australia, ASTA) Yhdysvalloista ja Espanjasta toimitetuista sekä Australiassa valmistetuista osista. Commonwealth Aircraft Corporation ja British Aerospace Australia Ltd. valmistivat koneiden General Electric F404 -moottorit ja avioniikan Australiassa.[1]
Yksipaikkaisten lisäksi tilattiin 18 AF/A-18B:tä, jotka saivat konenumerot 101-118. AF/A-18B-koneista kaksi ensimmäistä valmisti McDonnell. Niistä ensimmäisen ensilento oli 29. lokakuuta 1984 St. Louisissa. Valmistetut koneet kuljetettiin Australiaan toukokuussa 1985. Loput kuusitoista koottiin Australiassa. Toukokuussa 1984 McDonnell laivasi kahden ensimmäisen AF/A-18A-koneen osat Australiaan ja ensimmäinen Australiassa koottu Hornet lensi 3. kesäkuuta 1985. Viimeinen tilatuista koneista luovutettiin ilmavoimille 1991.[1]
Käyttö muokkaa
No. 2 OCU aloitti kesällä 1985 Hornet koulutuksen RAAF Williamstownissa New South Walesissa. Australiassa valmistettujen koneiden luovutukset operatiivisille laivueille alkoi elokuussa 1986, mikä mahdollisti Williamstownissa 3. ja 77. laivueen sekä RAAF Tindalin 75. laivueen Mirage IIIO -koneiden korvaamisen Horneteilla.[1] Kuhunkin laivueeseen sijoitettiin kuusitoista lentokonetta, joista kaksitoista kerrallaan operatiivisessa käytössä. Tilaukseen oli myös yksitoista konetta sisällytetty palvelusajan tappioina vuoteen 2000 mennessä. Poistuma oli kuitenkin vähäisempää ja vuonna 2017 koneista oli edelleen käytössä 71.[2]
Koneissa oli toimitettaessa ILS/VOR-laskeutumisjärjestelmät,, korkeataajuusradiot, valittu heittoistuin varustus ja niiden lentotukialusvarustus oli poistettu. Australian hankkimiin koneisiin asennettiin 1990-luvun aikana AN/AAS-38 NITE Hawk maalinosoituspodit.[2]
Vuodesta 1999 alkaen koneille on tehty kolmivaiheinen päivitysohjelma, Hornet Upgrade Program (HUG). Ensimmäisessä vaiheessa 2000-2002 koneiden tietokoneet, suunnistuslaitteet ja radiot uusittiin. Samalla koneissa mahdollistettiin MBDA ASRAAM -ilmataisteluohjusten käyttöönotto. Vaiheessa 2.1 koneiden Hughes AN/APG-65 -tutkat vaihdettiin AN/APG-73:een, minkä lisäksi radiolaitteet varustettiin digitaalisilla salaimilla. Seuraavassa vaiheessa 2.2 tammikuusta 2005 joulukuuhun 2006 koneet varustettiin Link 16 -laitteistoilla ja kypärätähtäimillä (JHMCS). Lisäksi koneisiin asennettiin uudet suojaheitejärjestelmät ja päivitettiin ohjaamon näyttöjä. AN/ALR-2002-elektronisen vastatoiminnan järjestelmät asennettiin vaiheessa 2.3, mikä osoittautui kuitenkin epäonnistuneeksi valinnaksi. Järjestelmä korvattiin vuoden 2006 lopulla ALR-67-tutkavaroittimilla.[2]
Vaiheessa 2.4, joka alkoi 2007, koneisiin lisättiin AN/AAQ-28(V)-maalinosoittimet, joita Australia hankki vain 37 koneeseen. Kolmannessa vaiheessa korjattiin havaitut rakenteellisset viat ja kymmeneen koneeseen asennettiin lisäpalkki 2009-2010.[2]
Joulukuussa 2017 lakkautettiin 3. laivue, joka valmistautui vastaanottamaan F-35-hävittäjät. Loput Hornetit on tarkoitus poistaa Australian ilmavoimista vuoteen 2023 mennessä.[2]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Francillon, René J.: ”McDonnell Douglas F/A-18 Hornet”, McDonnell Douglas Aircraft since 1920: Volume II, s. 343-363. 2nd revision. Annapolis, Maryland: Naval Institute Press, 1990. ISBN 1-55750-550-0. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Keeping the 'legacy' alive Part two: export operators. (issue 374) Air Forces Monthly, 2019, nro May, s. 50-55. London: Key Publishing Ltd. (englanniksi)