Max von Hellens

Maximilian von Hellens[1] (13. joulukuuta 1898 Pietari28. kesäkuuta 1967 Helsinki) oli suomalainen vapaaherra, majuri [2]ja merkittävinlähde? Suomessa sotavuosina 1939–1945 paljastunut vakoilija.

Maximilian von Hellens
Henkilötiedot
Syntynyt13. joulukuuta 1898
Pietari
Kuollut28. kesäkuuta 1967 (68 vuotta)
Helsinki
Sotilashenkilö
Palvelusvuodet Venäjä–1917
Ukrainan valtakunta 1917–1918
Suomi –1942
Taistelut ja sodat ensimmäinen maailmansota, lokakuun vallankumous, Venäjän sisällissota, Ukrainan itsenäisyyssota, talvisota, jatkosota
Sotilasarvo majuri

NuoruusMuokkaa

Max von Hellens syntyi vuonna 1898 Pietarissa von Hellens -aatelissukuun kuuluneen kenraali Lars Hjalmar von Hellensin perheeseen. Hänen äitinsä Maria Viktorovna Gubin(a)[2] oli venäläistä sukua, jossa oli useita kenraaleja. Hänen isoisänsä vapaaherra Lars Teodor von Hellens toimi säätyvaltiopäivien maamarsalkkanna, setä vapaaherra Albert von Hellens toimi oikeuskanslerina ja ministerinä.lähde?

Hellens vietti nuorena huoletonta yläluokkaista elämää, ja hänestä tuli monikasvoinen, mutta heikkoluonteinen mies, josta ei oikeastaan tiedetä kenen hyväksi hän lopulta vakoili.[3]

Ensimmäinen maailmansotaMuokkaa

Ensimmäisen maailmansodan loppuvaiheessa vuonna 1917 hän oli isänsä adjutanttina tämän toimiessa kenraalimajurina Ukrainassa armeijakunnan komentaja. Kyseinen yksikkö siirtyi vuoden 1917 lopulla itsenäistyneen Ukrainan kansantasavallan armeijan yksiköksi.

Hänen isänsä toimi vuoden 1918 Kiovassa saksalaisten miehityshallinnossa, joka käytännössä piti valtaa saksalaisten tukemassa Ukrainan valtakunnassa. Kun keisarillinen Saksa antautui ympärysvalloille marraskuussa 1918, von Hellens palasi Suomeen.

JatkosotaMuokkaa

Jatkosodan alussa 11. divisioonan tiedustelu-upseerina toiminut von Hellens välitti lomalla ollessaan huhtikuussa 1942 Saksan koko itärintaman ryhmitystiedot Yhdysvaltain Suomen-suurlähetystön sotilasasiamiehelle eversti George Edward Huthsteinerille. Tiedot von Hellens oli saanut tiedustelutyössään Syvärin rintamalla taistelleen saksalaisen 163. divisioonan tilannekatsauksista. Palkkioksi tiedoista hän sai viinaa, tupakkaa ja säilykkeitä. Yhdysvalloista tiedot välitettiin edelleen Neuvostoliittoon.lähde?

Von Hellens pidätettiin 26. syyskuuta 1942. Oikeudenkäynnissä syyttäjän todistelua vaikeutti se, ettei yhdysvaltalaisille voitu paljastaa, että Suomen tiedustelu pystyi avaamaan heidän salakielisiä raporttejaan. Von Hellens ja hänen vaimonsa tuomittiin sotaylioikeudessa 16. joulukuuta 1942 sotapetoksesta kuolemaan. Yhdysvaltain painostuksen takia tuomiota ei kuitenkaan pantu täytäntöön. Presidentti Risto Ryti hylkäsi von Hellensin oman armonanomuksen, mutta jätti koko sodan loppuajaksi von Hellensin vaimon tekemän armonanomuksen ratkaisematta. Välirauhan jälkeen syyskuussa 1944 von Hellens vapautettiin liittoutuneiden hyväksi toimineena.[4]

Von Hellens on Suomen armeijassa ainoa upseeri, joka on tuomittu sotaväen rikoslain perusteella sotapetoksesta kuolemaan.[5]

YksityiselämäMuokkaa

Von Hellens toimi sodan jälkeen Suomen Matkatoimistossa,[5] sisäministeriön tarkastajana, tulkkina[3] ja myös henkilöstöpäällikkönä.[2]

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Finlands ridderskaps och adels kalender 1956, s. 216
  2. a b c Von Hellens, Lars Hjamar, Suomalaiset kenraalit ja amiraalit Venäjän sotavoimissa 1809–1917
  3. a b Juha Muurinen, Suomalaisen vapaaherran ryyppyreissut amerikkalaistiedustelijan kanssa johtivat vakoiluun ja kuolemantuomioon. Iltalehti 8.9.2018
  4. Robert Brantberg: Tiedustelueversti Reino Hallamaa - Voiton avaimet, s. 109–112. Revontuli, 2014. ISBN 978-952-6665-15-3.
  5. a b Matti Saarinen: Vakoilija katsoi lähteen. (Kirja-arvio) Kanava, 1/2019, s. 68–69. Otavamedia.

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Seppo Konttinen ja Kari Vitie: Kuolemaantuomittu: Vakoilija von Hellensin kohtalo, Otava 2018 ISBN 978-951-1-31520-9