Mauno Heimo
Mauno Aleksanterinpoika Heimo (24. kesäkuuta 1894 Tampere – 15. maaliskuuta 1938 Kommunarka, Moskovan alue, Neuvostoliitto)[1][2] oli suomalainen kommunisti, joka toimi vuosina 1928–1936 Kommunistisen internationaalin eli Kominternin toimeenpanevan komitean sihteeristön päällikkönä.
Heimo oli koulutukseltaan ylioppilas.[3] Hän työskenteli Suomen sisällissodan aikana kansanvaltuuskunnan elintarvikeasiain osaston konttoristina[4] ja pakeni sodan lopussa kansanvaltuuskunnan mukana Neuvosto-Venäjälle.[5] Hän osallistui Suomen Kommunistisen Puolueen (SKP) perustamiseen Moskovassa. Heimo oli vuonna 1918 jonkin aikaa Berliinissä Neuvosto-Venäjän lähettilään Adolf Joffen avustajana ja yritti värvätä Saksaan jääneitä vasemmistolaisia suomalaisia jääkäreitä liittymään kommunisteihin.[3] Vuosina 1918–1920 Heimo asui Ruotsissa, jossa hän toimi SKP:n Tukholman-toimiston sihteerinä ja perusti Kominternin Skandinavian-komitean yhdessä ruotsalaisen Zeth Höglundin kanssa.[6] Heimo toimi myös Suomen punaisen kaartin Ruotsin pataljoonan asiamiehenä salanimellä Erkki Heino. Hänet vangittiin vuonna 1920 Norjassa hänen toimiessaan Edvard Gyllingin kuriirina, mutta hän onnistui pakenemaan ja jatkamaan maanalaista toimintaansa.[3]
Kominternin pääsihteerinä 1920-luvun alussa toiminut Otto-Wille Kuusinen kutsui Heimon Moskovaan auttamaan häntä Kominternin pysyvän organisaation luomisessa.[7] Heimo oli vuodesta 1922 Kominternin kansainvälisen yhteysosaston palveluksessa. Hänet nimitettiin tammikuussa 1923 Kominternin teknisen sihteeristön päälliköksi, mikä käytännössä tarkoitti, että hän hoiti Kominternin päivittäistä toimintaa Moskovassa. Vuodesta 1928 hänen nimikkeenään oli Kominternin toimeenpanevan keskuskomitean (IKKI) sihteeristön byroon päällikkö.[5] Heimo muun muassa hankki Kominternin sihteeristölle pysyvä tilat Moskovan keskustassa.[7] Hän vastasi vuonna 1928 Moskovassa pidetyn Kominternin kuudennen kongressin logistisista järjestelyistä.[8] Heimo toimi 1930-luvulla myös opettajana Lenin-koulun skandinaavisella sektorilla, jota johti suomalainen Allan Wallenius.[9] Stalinin puhdistusten alettua Heimo siirrettiin vuonna 1936 Kominternin organisaatiossa vähempiarvoiseen tehtävään Skandinavian maiden kaaderiasioiden esittelijäksi. Hänet pidätettiin heinäkuussa 1937 ja erotettiin kokonaan Kominternin palveluksesta 3. elokuuta.[5] Hänet vangittiin uudelleen joulukuussa 1937 ja ammuttiin maaliskuussa 1938.[1] Heimo rehabilitoitiin vuonna 1960.[8]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Eila Lahti-Argutina: Olimme joukko vieras vaan – Venäjänsuomalaiset vainonuhrit Neuvostoliitossa 1930-luvun alusta 1950-luvun alkuun, s. 117. Siirtolaisuusinstituutti, Turku 2001.
- ↑ Arkistoyksikkö: 1086 Heimo Mauno (Arkistoitu – Internet Archive) Kansallisarkisto. Viitattu 16.2.2017.
- ↑ a b c Matti Lackman: Kommunistien salainen toiminta Tornionlaaksossa 1918–1939, s. 20, 32–33, 60. Oulun Historiaseura ja Kustannus Pohjoinen, Oulu 1991.
- ↑ Rinta-Tassi, Osmo: Kansanvaltuuskunta punaisen Suomen hallituksena, s. 210. Opetusministeriö, Helsinki 1986.
- ↑ a b c Natalia Lebedeva, Kimmo Rentola ja Tauno Saarela (toim.): ”Kallis Toveri Stalin” – Komintern ja Suomi, s. 55, 66–67, 505. Edita, Helsinki 2002.
- ↑ Ainur Elmgren: The Socialist Soviet Republic of Scandinavia, s. 294–295 (englanniksi) Ajalooline Ajakiri, 3/2015.
- ↑ a b Stephen Kotkin: Stalin – Volume I: Paradoxes of Power, 1878–1928, s. 442. Penguin Books 2014.
- ↑ a b Sergei Chernov: At the dawn of simultaneous interpreting in the USSR, s. 146–147 teoksessa New Insights in the History of Interpreting. John Benjamins Publishing Company 2016. Google Books (englanniksi)
- ↑ Joni Krekola: Stalinismin lyhyt kurssi. Suomalaiset Moskovan Lenin-koulussa 1926–1938, s. 256–257. SKS, Helsinki 2006.