Avaa päävalikko

Matti Luttinen

suomalainen poliitikko

Elämä ja uraMuokkaa

Luttisen lapsuudenkodin elämä oli aineellisesti niukkaa. Luttisen äiti kuoli vuonna 1944, hänen vanhin veljensä haavoittui jatkosodassa ja toiseksi vanhin veli menehtyi.[2] Vuonna 1948 Luttinen muutti veljensä ja tämän vaimon kanssa Pyhärantaan, missä hän kävi Rohdaisten kansakoulua. Vuoden kuluttua hän kuitenkin palasi takaisin Haapavedelle.[3] Luttinen pääsi kansakoulusta vuonna 1951.[1]

Luttisen isä oli sairastanut keuhkotuberkuloosin vuonna 1936 ja menehtyi vuonna 1952,[4] jolloin Luttisen oli 16-vuotiaana elätettävä itsensä ja nuoremmat sisaruksensa. Hän aloitti työuransa vuonna 1952 lihanleikkaajana Mensan elintarviketehtaalla Hämeenlinnassa.[5] Luttinen työskenteli tehtaalla eri tehtävissä vuoteen 1960, jolloin hän siirtyi Lahteen OTK:n lihanjalostustehtaalle. Siellä hän työskenteli vuoteen 1965 toimien vuosina 1962–1965 pääluottamusmiehenä.[1] Luttinen toimi myös ay-liikkeessä. Hän liittyi vuonna 1952 Elintarviketyöläisten Liittoon, mutta erosi viiden vuoden jälkeen liiton ylipolitisoituneen toiminnan vuoksi.[6] Lahdessa Luttinen toimi 1960-luvulla SAJ:läisen elintarvikealan ammattiosaston sihteerinä ja puheenjohtaja.[7]

Vuonna 1962 Luttinen liittyi Lahden sosialidemokraattisen työväenyhdistyksen jäseneksi ja vuonna 1963 SDP:n jäseneksi. Vuosina 1965–1969 hän toimi Lahden sosialidemokraattisen kunnallisjärjestön sihteerinä, minkä jälkeen hän työskenteli Lahden osuuskaupan jäsenasiasihteerinä, tiedotus- ja suhdetoimintaosaston osastopäällikkönä ja hallintokuntien sihteerinä, kunnes hänet valittiin kansanedustajaksi eduskuntavaaleissa 1975.[8] Kansanedustajana hän toimi vuoteen 1995, jolloin hän jäi eläkkeelle.[5]

Touko-syyskuussa 1983 Luttinen oli ministeri sisäasiainministeriössä ja lokakuusta 1983 marraskuuhun 1984 sisäasiainministeri. Liikenneministerinä hän toimi joulukuusta 1984 huhtikuuhun 1987.[1] Luttinen oli presidentin valitsijamies vuosien 1978, 1982 ja 1988 vaaleissa.[5] Eduskunnan ohella hän vaikutti myös Lahden kaupunginvaltuustossa vuosina 1969–1992, joista vuodet 1989–1992 valtuuston puheenjohtajana. Hän oli myös kaupunginhallituksessa vuosina 1971 ja 1973–1975.[1] Luttiselle myönnettiin kaupunkineuvoksen arvonimi vuonna 1999.[1]

Luttinen oli naimisissa vuodesta 1955 ja sai kaksi lasta.[9] Hänen poikansa Tapio Luttinen toimi Lahden kaupunginvaltuuston puheenjohtajana 1997–2004.[5]

LähteetMuokkaa

  • Luttinen, Matti: Ei köyhyys synti ole, s. 173–182. Teoksessa Markku Aaltonen (toim.): Miten meistä tuli kansanedustajia?. [Seinäjoki]: Veterator, 2007. ISBN 978-952-99820-0-4.

ViitteetMuokkaa

  1. a b c d e f Matti Luttinen Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  2. Luttinen 2007, s. 175
  3. Luttinen 2007, s. 176
  4. Luttinen 2007, s. 173, 178
  5. a b c d Kangosjärvi, Jaakko: Muistot: Matti Luttinen HS.fi. 14.5.2009. Viitattu 28.3.2016.
  6. Luttinen 2007, s. 179
  7. Luttinen 2007, s. 180
  8. Luttinen 2007, s. 181
  9. Luttinen 2007, s. 179–180
Edeltäjä:
Matti Ahde
Suomen sisäasiainministeri
1983−1984
Seuraaja:
Kaisa Raatikainen
Edeltäjä:
Matti Puhakka
Suomen liikenneministeri
1984−1987
Seuraaja:
Pekka Vennamo