Matti Kurri

(Ohjattu sivulta Matti Johannes Kurri)

Matti Johannes Kurri (31. elokuuta 1894 Kurkijoki21. syyskuuta 1966) oli suomalainen jääkärikapteeni.[1][2]

PerhetaustaMuokkaa

Hänen vanhempansa olivat maanmittarinapulainen Esko Kurri ja Katri Arvelin. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1938 liikeapulainen Liine Porkan kanssa.[1][2]

OpinnotMuokkaa

Kurri kävi kansakoulun ja suoritti yksityisesti kuudennen luokan Viipurin maanviljelyslyseossa vuonna 1920 sekä kävi Viipurin sahateollisuuskoulun vuosina 1922–1924.[1][2]

JääkärikausiMuokkaa

 
Jääkäripataljoona 27:n 1. komppania.

Kurri työskenteli maanviljelijänä ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan 15. joulukuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella.[1][2]

Suomen sisällissotaMuokkaa

Kurri saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana aliupseeriksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan aluksi joukkueenjohtajaksi 9. jääkäripataljoonan 4. komppaniaan, josta hänet siirrettiin 25. maaliskuuta 1918 alkaen 1. komppaniaan ja 15. huhtikuuta 1918 alkaen 6. Jääkärirykmentin 18. jääkäripataljoonan 2. komppaniaan. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Ilveksessä, Hotakassa ja Muolaalla sekä etenemiseen Viipurin-Pietarin radalle.[1][2]

Sisällissodan jälkeinen aikaMuokkaa

Kurri palveli sisällissodan jälkeen nuorempana upseerina 6. Jääkärirykmentistä muodostetussa Jääkäripataljoona 6:ssa, joka taasen tunnettiin myöhemmin nimellä Kajaanin sissipataljoona. Hänet siirrettiin 15. marraskuuta 1918 Laatokan jalkaväkirykmentti 6:een (myöhempi nimi Viipurin rykmentti). Hän toimi rykmentissä nuorempana upseerina ja komppanianpäällikkönä 4. komppaniassa. Viipurin rykmentistä hänet siirrettiin 5. helmikuuta 1920 Käkisalmen läänin rykmenttiin ja 5. toukokuuta 1920 takaisin Viipurin rykmenttiin.[1][2]

Armeijasta hän erosi 6. huhtikuuta 1921 ja astui Suojeluskuntajärjestön palvelukseen 1. heinäkuuta 1921 ja hänet sijoitettiin paikallispäälliköksi Sortavalan suojeluskuntapiirin I alueelle. Hän osallistui vuoden 1921 marraskuussa Vienan-Karjalan sotaretkelle, missä hän toimi Repolan pataljoonan 1. komppanian päällikkönä ja otti osaa Kostamuksen ja Porajärven taisteluihin, missä hän haavoittui 28. joulukuuta 1921. Sotaretkeltä palattuaan hän toimi Karjalan pakolaisten harjoituskoulun johtajana Hyrynsalmella ja Lapualla 16. helmikuuta – 1. elokuuta 1922 välisen ajan. Vuonna 1924 hän siirtyi piirityönjohtajaksi Suomalaisen puuliike oy:n palvelukseen ja palveli yritystä vuoteen 1928 saakka. Myöhemmin hän teki vain tilapäistöitä.[1][2]

Talvi- ja jatkosotaMuokkaa

Kurri osallistui talvisotaan työkomppania Kurrin päällikkönä Ravankylässä, Kääntymässä, Salmenkaitalinjalla. Myöhemmin edellä mainitusta työkomppaniasta muodostettiin 4. Prikaatin alainen jalkaväkikomppania, jonka päällikkönä hän jatkoi. Tämä joukko osallistui talvisodassa taisteluihin Kääntymässä, Karisalmella ja Saarenmaalla. [2] Välirauhan aikana Kurri jatkoi entisessä tehtävässään, kunnes jatkosodan puhjettua hänet komennettiin Jalkaväkirykmentti 9:ään Esikuntakomppanian päälliköksi. Komppanianpäällikkönä hän haavoittui 17. helmikuuta 1942 käydyssä Makovan taistelussa. Haavoistaan parannuttuaan hän palasi entiseen joukkoonsa ja osallistui sen mukana taisteluihin Pälkjärvellä, Iljalassa, Kirjavalahdella, Latvasyrjässä, Kaskanassa ja Ostassa. Sotien jälkeen hän asettui asumaan Valkealan Miettulaan. Hänet haudattiin Kouvolaan.[2]

LähteetMuokkaa

  • Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
  • Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.

ViitteetMuokkaa

  1. a b c d e f g Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938
  2. a b c d e f g h i Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975