Avaa päävalikko

Rudolf Alarik Matias (Matti) Bergström (1. maaliskuuta 1922 Teisko13. heinäkuuta 2014 Helsinki[1]) oli suomalainen lääkäri ja Helsingin yliopiston fysiologian professori.[2][1]

Bergströmin vanhemmat olivat insinööri Carl Gustaf Bergström ja Stanislawa von Bleidorn. Hän tuli ylioppilaaksi 1941 ja valmistui lääketieteen lisensiaatiksi 1952. Lääketieteen tohtoriksi Bergström väitteli 1957 ja fysiologian dosentti hänestä tuli 1960. Helsingin yliopiston tehtävien lisäksi Bergström työskenteli 1950-luvun lopussa Puolustusvoimien psykofysiologisessa laitoksessa. Jatkosodassa hän toimi lentäjänä.[3][2]

Bergström oli 1963–1989 Helsingin yliopiston fysiologian professori.[2][4] Hän tutki etenkin hermoston fysiologiaa. Hän on tunnettu tieteen popularisoijana. Kirjoituksissaan hän pohtii varsinkin ihmisen aivojen toiminnan ja psyyken suhdetta.[1][5] Teoksessaan Lapsi – viimeinen orjamme (1997) Bergström ottaa voimakkaasti kantaa lasten kohteluun yhteiskunnassamme. Hän kuvasi muun muassa kuinka kaavamainen koulujärjestelmä heikentää lasten luovuutta.[6]

TeoksetMuokkaa

  • Aivojen fysiologiasta ja psyykestä, WSOY, 1979 - (Taskutieto; 146.). ISBN 951-0-08796-3.
  • Uuden lukion psykologia. toiminnan motiivit ja hermostollinen tausta, 3, 4. kurssi: Anneli Vilkko, Mirja Kalliopuska, Matti Bergström. WSOY, 1983 ISBN 951-0-11828-1.
  • Minkä varassa jaksan elää, toim. Salme Saure. Otava, 1983 ISBN 951-1-07644-2.
  • Vihreä teoria / Matti Bergström. WSOY, 1984 ISBN 951-0-12682-9.
  • Aivot ja evoluutio, Matti Bergström, Jorma Sauvala. WSOY, 1986 - (Taskutieto; 169.). ISBN 951-0-12626-8.
  • Hjärnans resurser: en bok om idéernas ursprung Jönköping: Seminarium, 1990. ISBN 91-86328-72-7.
  • Mustat ja valkeat leikit: leikki, kaaos ja järjestys aivoissa, suomentanut Ritva Liljamo. WSOY, 1997. ISBN 951-0-21791-3.
  • Lapsi - viimeinen orjamme (Barnet – den sista slaven, 1991), suomentanut Ritva Liljamo. WSOY, 1997. ISBN 951-0-21790-5.
  • Politiikan aivot: mahdollisuuspilvestä arvojen kautta ajatteluun; [ruotsinkielisestä käsikirjoituksesta suomentanut Matti Kinnunen]. Jyväskylä: Atena, 1999 ISBN 951-796-159-6.

LähteetMuokkaa

  1. a b c Korppi-Tommola, Aura: Bergström, Matti (1922–2014) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 4.5.2001 (päivitetty 17.11.2014). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  2. a b c Kuka kukin on, s. 77. Helsinki: Otava, 1978. ISBN 951-1-04755-8. Kirjan verkkoversio Projekt Runebergissa (viitattu 24.11.2012).
  3. Juhani Kirpilä, Sisko Motti, Anna-Marja Oksa (toim.): Suomen lääkärit 1962, s. 42-43. Helsinki: Suomen Lääkäriliitto, 1963.
  4. Bergsröm, Matti: Curriculum Vitae – Matti Bergström Matti Bergström, Emeritus Professor. 1.4.2002. Matti Bergström. Viitattu 24.11.2012. (englanniksi)
  5. Yhdistyksen kunniajäsenet Lääketieteellisen fysiikan ja tekniikan yhdistys. Viitattu 24.11.2012.
  6. Bergström, Matti: Lapsi – viimeinen orjamme. WSOY, 1997.