Matti Aarnio
Matti Armas Aarnio (24. helmikuuta 1901 Kouvola – 16. joulukuuta 1984)[1] oli suomalainen upseeri ja eversti, joka kuului talvisodan kuuluisimpiin komentajiin ja ansioitui erityisesti Laatokan koillispuoleisissa mottitaisteluissa. Parhaimmillaan hän komensi oman Jääkäripataljoona 4:n lisäksi kuutta muuta pataljoona, joilla purettiin neuvostoliittolaisten puolustamia motteja.[2] Hän sai lempinimen ”Motti-Matti” tavastaan saartaa ja lyödä vastustaja. Sodan jälkeen Aarnio toimi muun muassa Kokoomuksen talouspäällikkönä ja vakuutusalalla ylitarkastajana.[1]
| Matti Aarnio | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Muut nimet | Motti-Matti |
| Syntynyt | 24. helmikuuta 1901 Kouvola |
| Kuollut | 16. joulukuuta 1984 (83 vuotta) |
| Sotilashenkilö | |
| Palvelusmaa(t) |
 Suomi |
| Palvelusvuodet | 1925-19xx |
| Komentajuudet | Jääkäripataljoona 4 |
| Taistelut ja sodat | talvisota, jatkosota |
| Sotilasarvo | eversti |
| Joukko-osasto | Jyväskylän sotilaspiiri |
Henkilöhistoria muokkaa
Matti Aarnio syntyi Kouvolassa 1901. Hänen vanhempansa olivat ylijunailija Alfred Aarnio ja Serafiina Vilen. Hän kävi keskikoulun ja työskenteli kirjanpitäjänä Valtionrautateillä Kouvolassa 1917–1920.[1]
Aarnio liittyi suojeluskuntaan vuonna 1917[1] ja taisteli myöhemmin Suomen sisällissodassa valkoisten puolella. Aarnio osallistui taisteluihin Etelä-Savon rykmentissä, minkä jälkeen hän taisteli vielä Viron ja Latvian vapaussotaan kuten myös Aunuksen retkelle. Aarnio sai upseerikoulutuksen 1920-21 ja jäi armeijan palvelukseen Viipurin rykmenttiin. Hän valmistui kadettikoulusta 1927 ja sotakorkeakoulusta 1933.[2]
Talvisodassa majuri Aarnio toimi Jääkäripataljoona 4:n komentajana Laatokan Karjalassa. Huolimatta alivoimasta ja resurssien vähäisyydestä, suomalaiset onnistuivat motittamaan neuvostojoukot useissa kohdissa. Aarnio sai tehtäväkseen mottien purkamisen ja hän saikin tehtävään käyttöönsä oman pataljoonansa lisäksi kuusi muuta. Aarniosta syntyikin yksi talvisodan kuuluisimpia komentajia ja hän sai lempinimen Motti-Matti.[2]
Jatkosodassa Aarnio ylennettiin everstiksi ja hän sai komennettavakseen Jalkaväkirykmentti 56:n. Lapin sodassa Aarnio vastaavasti komensi JP 2:ta. Sotien jälkeen Aarnio toimi Jyväskylän sotilaspiirin päällikkönä. Myöhemmin kommunistien hallitsema Valtiollinen poliisi pidätti Aarnion, mutta hänen onnistui karata pidättäjiään Ruotsiin. Sieltä hän jatkoi matkaansa Yhdysvaltoihin ja edelleen Venezuelaan. Aarnio toimi uudessa kotimaassaan yleisten töiden ministeriön geodeettiosaston matemaatikkona ja professorina Kansalliskaartin kadettikoulussa. Lopulta Aarnio palasi Suomeen 1952. Hän työskenteli Kokoomuksen talouspäällikkönä 1952–1955 ja sen jälkeen vakuutusalalla ylitarkastajana ensin Fennia-Patriassa (1955–1957) ja sitten Pohja-Yhtymässä (vuodesta 1957)[1]. Vuonna 1966 hän julkaisi teoksen Talvisodan ihme.[3]
Teokset muokkaa
- Talvisodan ihme: itärintaman venäläiskeskitykset ja suomalaisten torjuntavoitot, Jyväskylä: Gummerus, 1966
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e Urho Myllyniemi: Aarnio, Matti (1901 - 1984) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 15.3.2015. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 28.12.2015.
- ↑ a b c Porvali, Seppo: Talvisodan sankarit : 105 kunnian päivää - 105 legendaa, s. 127. Valitut palat, 2004. ISBN 951-584-630-7.
- ↑ Porvali, Seppo: Talvisodan sankarit : 105 kunnian päivää - 105 legendaa, s. 128. Valitut palat, 2004. ISBN 951-584-630-7.
Kirjallisuutta muokkaa
- Brantberg, Robert: Motti-Matti – Eversti Matti A. Aarnio. Tampere: Kustannusosakeyhtiö Revontuli, 2012. ISBN 978-952-5767-79-7.