Matteus Aquaspartalainen
Matteus Aquaspartalainen (ital. Matteo d’Acquasparta) (n. 1235 – 29. lokakuuta 1302) oli italialainen fransiskaaniteologi ja skolastinen filosofi.
Elämä muokkaa
Matteus oli kotoisin Acquaspartasta, Umbriasta. Hän kuului Bentivenghien sukuun. Samaan sukuun kuului mm. kardinaali Bentivenga (k. 1290), joka oli myös fransiskaani. Matteus liittyi fransiskaaneihin Todissa, valmistui teologian maisteriksi Pariisissa ja opetti jonkin aikaa myös Bolognassa.
Fransiskaani John Peckhamin tultua nimitetyksi Canterburyn arkkipiispaksi vuonna 1279, Matteuksesta tuli seuraavana vuonna Peckhamin seuraaja virassa Lector sacri Patatii apostolici, toisin sanoen hänet nimitettiin paavillisen kuurian teologian lehtoriksi. Vuonna 1287 Montpellier’ssa pidetty tuomiokapitulin kokous nimitti hänet fransiskaanien sääntökunnan johtoon Arlotto Pratolaisen seuraajaksi.
Kun Girolamo Mascista, joka oli aiemmin toiminut fransiskaanien johdossa, tuli paavi Nikolaus IV 15. helmikuuta 1288, hän teki saman vuoden toukokuussa Matteuksesta San Lorenzon kardinaalin. Myöhemmin hänestä tuli Porto-Santa Rufinan kardinaali ja kuurian Sacra Paenitentiaria -tribunaalin johtaja (penitentiarius major). Hän toimi kuitenkin myös fransiskaanien johdossa vuoden 1289 tuomiokapitulin kokoukseen saakka. Matteus oli määrännyt sen pidettäväksi Assisissa, mutta Nikolaus IV siirsi sen Rietiin. Kokous nimitti Raymundus Gaufredilaisen sääntökunnan johtoon.
Fransiskaanien johdossa Matteus noudatti maltillista linjaa. Paavi Bonifatius VIII:n ja Colonna-suvun välisessä kiistassa (1297-) hän tuki voimakkaasti paavia. Bonifatius VIII nimitti hänet vuosina 1297 ja 1300 lähettilääksi Lombardiaan, Romagnaan ja Firenzeen, jossa mustat (Neri) ja valkoiset (Bianchi) eli guelfit ja ghibelliinit ottivat mittaa toisistaan.
Vuonna 1301 Matteus palasi Firenzeen, mutta rauha ja sovinto eivät olleet mahdollisia. Guelfit voittivat, ja ghibelliinit joutuivat maanpakoon. Heihin lukeutui muun muassa runoilija Dante, joka puhuu Jumalaisessa näytelmässään (Paradiso, XII, 124–26) Matteusta vastaan ghibelliininä. Matteus oli kuitenkin kuollut ennen tätä. Hänet haudattiin fransiskaanien Santa Maria in Aracoelin kirkkoon, jossa hänen hautamuistomerkkinsä on edelleen nähtävänä.
Teokset muokkaa
Matteus oli hyvin oppinut filosofi ja teologi. Hän oli Bonaventuran oppilas, ja hän seurasi ja kehitti edelleen tämän opetuksia. Näin hän oli osana ns. vanhempaa fransiskaanista koulukuntaa, joka suosi enemmän augustinolaisuutta kuin Tuomas Akvinolaisen aristotelismia.
Matteuksen pääteos on Quaestiones disputatae, joka käsittelee useita aiheita. Tästä julkaistiin vuonna 1903 laitos nimellä ”Quaestiones disputatae selectae” osana teosta Bibliotheca Franciscana scholastica medii aevi, I. Samassa teoksessa julkaistiin Matteuksen teokset ”Tractatus de excellentia S. Scripturae”, ”Sermo de studio S. Scripturae”, ”De processione Spiritus Sancti”. Aiemmin oli julkaistu viisi kvestiota ”Quaestiones de Cognitione” kokoelmassa De humanae cognitionis ratione anecdota quaedam (1883).
Vielä julkaisemattomiin teoksiin kuuluvat ”Commentarius in 4 libros Sententiarum”, ”Concordantiæ super 4 ll. Sententiarum”, ”Postilla super librum Job”, ”Postilla super Psalterium”, ”In 12 Prophetas Minores”, ”In Danielem”, ”In Ev. Matthaei”, ”In Apocalypsim”, ”In Epist. ad Romanos” ja ”Sermones dominicales et feriales”.
Lähteet muokkaa
- Quæstiones disputatæ (1903), pp. v-xvi ja De Hum. Cognit., pp. xiv-xv
- ”Chronica XXIV Ministr. General O. Min.”, Analecta Franciscana, III (Quaracchi, 1897), 406–19, 699, 703
- Denifle-Chatelain: Chartular. Univ. Paris., II (Paris, 1891), 59
- Ehrle: Zeitschrift für kathol. Theologie, VII (Innsbruck, 1883), 46
- Grabmann, Die philosophische und theologische Erkenntnislehre des Kardinals Matth us von Aquasparta (Vienna, 1906)
- Sbaralea: Suppl. ad Script. O. M. (Rome, 1806), 525
- Theologische Studien der Leo Gesellschaft, Pt. XIV.
- Wadding, Luke: Scriptores Ord. Min. (Rome, 1650), 252, (1806), 172, (1906), 269–70
Aiheesta muualla muokkaa
- Bihl, Michael: Matteo of Aquasparta Catholic Encyclopedia. 1911. New York: Robert Appleton Company. (englanniksi)
