Matias Corvinus

Unkarin kuningas (1458–1490)

Matias Corvinus (unk. Mátyás Hunyadi, s. 24. helmikuuta 1443 – k. 6. huhtikuuta 1490) oli Unkarin kuningas eli Matias I vuosina 14581490. Matias oli mainetta saavuttaneen sotapäällikkö János Hunyadin poika ja nousi Unkarin ensimmäiseksi unkarilaissyntyiseksi kuninkaaksi sitten Árpádien hallitsijasuvun sammumisen. Hallitsijana Matias saavutti suuren jälkimaineen puolustaen maataan ulkopuolisia uhkia vastaan ja rajoittaen perinteisesti valtaa pidelleiden paronien ja magnaattien valtaa. Hänen kaudellaan toteutettiin myös monia hallinnollisia ja taloudellisia uudistuksia, minkä lisäksi Budasta muodostui merkittävä taiteiden ja oppineisuuden keskus. Matiaksen jälkimaineeseen on toisaalta vaikuttanut hänen kuolemaansa seurannut Unkarin alennustila, joka teki tyhjäksi Matiaksen uudistukset ja visiot.

Matias Corvinus
Matias Corvinus kuvassa Bibliotheca Corvinianaan kuuluneesta teoksesta.
Unkarin kuningas
Valtakausi 24. tammikuuta 14586. huhtikuuta 1490
Kruunajaiset 29. huhtikuuta 1464
Edeltäjä Ladislaus V
Seuraaja Vladislav II
Syntynyt 24. helmikuuta 1443
Cluj-Napoca, Unkarin kuningaskunta
Kuollut 6. huhtikuuta 1490 (47 vuotta)
Wien, Itävallan arkkiherttuakunta
Puoliso Celjen Elisabet
Poděbradyn Katariina
Napolin Beatrice
Lapset Juhana Corvinus
Suku Hunyadi
Isä János Hunyadi
Äiti Elisabet Szilágyi
Uskonto roomalaiskatolilaisuus

Elämäkerta muokkaa

Nuoruus muokkaa

 
Matiaksen syntymäkoti Cluj-Napocassa.

Matias eli unkarilaisittain Mátyás syntyi Transilvanian Kolozsvárissa eli Cluj-Napocassa nykyisessä Romaniassa 24. helmikuuta 1443. Hänen isänsä János Hunyadi oli mainetta saavuttanut unkarilainen sotapäällikkö, ja Matias oli isänsä kahdesta pojasta nuorempi.[1] János Hunyadi oli tullut tunnetuksi etenkin sodissa Osmanien valtakuntaa vastaan, mutta hän kuoli ruttoon vuonna 1456 otettuaan yhden huomattavimmistaan voitoista Belgradin piirityksessä. Jánoksen kuoltua hänen poliittiset vastustajansa ja etenkin Cillein suku alkoivat toimia Hunyadeja vastaan. Ulrich Cillei yritti ottaa haltuunsa Matiaksen isoveljen Lázlo Hunyadin omistaman Nándorfehérvárin linnan. Tuloksena oli kahakka Hunaydien kannattajien kanssa, ja Ulrich sai surmansa. Kahakan jälkeen kuningas Lázló V antoi mestauttaa Lázlon ja Matias vangittiin. Etenkin alempi aateli suosi Hunyadeita, ja kuninkaan toiminta oli johtaa kapinaan Unkarissa. Kuningas pakeni vangitun Matiaksen kanssa Prahaan, jossa Lázló V kuoli vuonna 1457. Edellisen kuninkaan kuoltua uusia ehdokkaita kuninkaaksi oli useita. Unkarilaiset magnaatit kannattivat Puolan kuningas Kasimir IV:tä, Saksin herttua Wilhelmiä, keisari Fredrik III:ta sekä joitakin unkarilaisia magnaatteja. Alempi aatelisto halusi kuitenkin Unkarille unkarilaisen kuninkaan, ja Matiasta kannatettiin hänen kuuluisan isänsä ja veljensä kohtalon takia. Valtiopäivien vielä valitessa kuningasta vuonna 1458 tuhannet aateliset kokoontuivat Tonavan jäälle, jolla Matias huudettiin kuninkaaksi.[2]

Unkarin kuninkaana muokkaa

Valtaistuimelle vuonna 1458 noussut Matias otti nimekseen Corvinus eli korppi sukunsa vaakunan mukaan.[2] Matias oli Unkarin kuninkaista ensimmäinen, joka oli noussut asemaansa aatelistosta hallitsijasuvun ulkopuolelta.[1] Hän oli myös Unkarin ensimmäinen unkarilaissyntyinen kuningas sitten Árpádien hallitsijasuvun sammumisen. Alaikäisellä kuninkaalla oli aluksi holhoojahallitus, joka teki suunnitelmia esimerkiksi naimakaupoista Böömin Podierbrad-hallitsijasuvun kanssa. Tultuaan täysi-ikäiseksi hän kuitenkin siirsi holhoojansa syrjään ja torjui ajatuksen naimakaupoista. Neuvonantajakseen Matias otti aiemmin opettajanaan toimineen humanististen aatteiden kannattajan János Vitézin, joka nimitettiin Esztergomin arkkipiispaksi ja kansleriksi. Virkamiehiksi otettiin tyypillisten magnaattisukujen jäsenten lisäksi alemman aatelin ja jopa porvariston jäseniä, jotka olivat näin riippuvaisia asemassaan kuninkaasta ja noudattivat tämän tahtoa. Vitézin neuvojen mukaisesti Matias alkoi myös kasvattaa kuninkaan valtaa Unkarin paroneihin nähden.

Kuninkaan toiminta herätti luonnollisesti myös vastustusta. Osa unkarilaisista alkoi tukea keisari Fredrik III:ta vastakuninkaana, ja kruununperimyksestä syttyi sota. Paavi Pius II välitti lopulta vuonna 1463 solmitun rauhan, jonka mukaan Matias tunnustettiin Unkarin kuninkaaksi mutta perimysoikeus siirtyisi keisarin Habsburgien suvulle, jos Matias ei saisi omia perillisiä. Matias sai lunnaita vastaan myös takaisin Unkarin Pyhän Tapanin kruunun, jota hän käytti kruunajaisissaan vuonna 1464. Rauha keisarin kanssa merkitsi kuninkaalle tämän vallan vakiintumista Unkarissa.[2]

Sotaretket muokkaa

 
Unkarin kartta vuonna 1490. Matiaksen valtaamat alueet vaaleansinisellä.

Unkari kävi Matiaksen valtakaudella useita sotia. Hän jatkoi esimerkiksi isänsä sotia Osmanien valtakuntaa vastaan. Paavi Pius II oli valmistellut ristiretkeä turkkilaisia vastaan, mutta näiden suunnitelmien rauettua Unkari oli sodassa yksin. Sodassa saavutettiin kuitenkin voittoja tästä huolimatta. Strategisesti tärkeä Jaican linna valloitettiin ja osa Bosniaa liitettiin Unkariin. Pál Kinizsin saavutettua huomattavan voiton Kenyérmezőn taistelussa Transilvaniassa vuonna 1479 Moldavia ja Valakia uudistivat uskollisuudenvalansa Unkarin kuninkaalle. Enempiin voittoihin Unkarin voimavarat eivät riittäneet, vaan Matias kääntyi puolustuskannalle. Adrianmereltä Szatmáriin saakka rakennettiin kaksinkertainen linnoitusten ketju, joka riitti pysäyttämään turkkilaisten etenemisen Eurooppaan seuraavan puolen vuosisadan ajaksi. Raja-alueella tehtiin jatkuvia ryöstö- ja hävitysretkiä puolin ja toisin, mutta turkkilaisten huomio kääntyi Vähään Aasiaan ja Krimille.

Matias kävi sotia myös lännessä, jossa hän tavoitteli Böömiä, Itävallan perintömaita ja jopa Saksan keisarin kruunua. Unkarilla oli tälläkin suunnalla vastustajansa, ja yritettyään vallata Böömin hän ajautui sotaan keisaria ja Puolan Jagelloja vastaan. Vuonna 1478 solmitussa Olmützin rauhassa Määri, Sleesia ja Lausitz liitettiin Unkariin kuninkaan elinajaksi, mutta Jagellojen hallitseman Böömin valtaaminen ei onnistunut. Jonkin verran menestystä saavutettiin myös keisaria vastaan. Wien vallattiin vuonna 1485, ja unkarilaiset hallitsivat paria vuotta myöhemmin koko Ala-Itävaltaa.[2]

Uudistukset muokkaa

Matias oli luonut sotiaan varten liittolaiset mukaan lukien yli 100 000 miehen armeijan, joka koostui kurinalaisista ja hyvin koulutetuista palkkasotureista. Armeijan ylläpito oli kuitenkin erittäin kallista. Unkari sai jonkin verran taloudellista tukea Venetsialta ja paavilta, mutta rahoituksen turvaamiseksi unkarilaisten talonpoikien verotusta kiristettiin äärimmilleen.[2] Verotuksen kiristämisen ohella tehtiin verotukseen ja talouteen liittyviä uudistuksia. Taloudellisia muutoksia vastustettiin, ja kapinat uhkasivat ajoittain hallinnon ohella jopa kuninkaan valtaistuinta.[1] Talousuudistusten lisäksi uudistettiin lainsäädäntöä ja tuomioistuimia. Mahtimiesten valtaa rajattiin ja korruptiota pyrittiin kitkemään hallinnosta. Hallinnolliset tehtävät päätyivät usein Italiassa humanistisen koulutuksen saaneille ammattivirkamiehille siinä, missä vastaavat tehtävät oli aiemmin annettu usein paroneille ja prelaateille. Renessanssin kulttuuri kukoisti myös tieteitä ja taiteita tukeneen Matiaksen hovissa. Kuninkaalla ei ollut kuitenkaan varaa luopua kokonaan magnaateista, jotka eivät koskaan siirtyneet täysin kuninkaan puolelle. Heidän kannatuksensa takaamiseksi magnaateille jaettiin maaomaisuuksia ja piispanvirkoja.[2]

Kuoleman jälkeen muokkaa

 
Matias-kuninkaan kuva koristaa Unkarin 1000 forintin seteliä.

Matias kuoli Wienissä 6. huhtikuuta 1490.[1] Hän sai jälkimaineen rakastettuna hallitsijana, joka turvasi kansan herrojen mielivaltaa vastaan. Myös Unkarin ulkoinen mahti oli hänen kaudellaan suurimmillaan, ja Matiasta on pidetty Unkarin viimeisenä kansallisena kuninkaana. Maata painoi suuri verotaakka, mutta toisaalta Unkari oli säästynyt ulkoisten uhkien hävitykseltä. Matiaksen maineeseen suurena hallitsijana vaikutti myös hänen kuolemansa jälkeinen alennustilan kausi Unkarissa. Matias oli toivonut seuraajakseen poikaansa János Corvinusta, mutta kruunua tavoittelivat myös Habsburgien keisari Fredrik III:n poika Maksimilian ja Jagellonien Böömin kuningas Vladislav. Magnaatit saivat nyt valittua helposti ohjailtavana pitämänsä Vladislauksen kuninkaan seuraajaksi valtiopäivillä. Matiaksen perustama vahvaan kuninkaanvaltaan perustunut järjestelmä romahti, kuten romahti Matiaksen visioima suuri Keski-Euroopan liittouma turkkilaisia vastaan.[2]

Lähteet muokkaa

  1. a b c d Lajos Elekes: Matthias I Encyclopædia Britannica. Viitattu 16.9.2018. (englanniksi)
  2. a b c d e f g Juhani Huotari ja Olli Vehviläinen: Unkari – Maa, kansa, historia, s. 67–71. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-252-2.
 
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Matias Corvinus.
Edeltäjä:
Ladislaus V
Unkarin kuningas
14581490
Seuraaja:
Vladislav II