Martti Ruutu

suomalainen filosofian tohtori, historiantutkija, koulutuspoliitikko ja upseeri

Martti Adolf Ruutu (vuoteen 1935 Ruuth; 2. maaliskuuta 1910 Helsinki8. huhtikuuta 2005 Kauniainen) oli suomalainen filosofian tohtori ja historiantutkija,[1][2] joka tuli pitkän elämänsä aikana tunnetuksi myös koulutuspoliitikkona, musiikkimiehenä ja upseerina. Hänen merkittävimpiin tekoihinsa kuuluu 1960- ja 1970-luvulla koulu- ja opettajankoulutusuudistuksiin vaikuttaminen.[3]

Martti Ruutu
Martti Ruutu vuonna 1941 toimiessaan Valtion tiedoituslaitoksen kotimaanosaston päällikkönä.
Martti Ruutu vuonna 1941 toimiessaan Valtion tiedoituslaitoksen kotimaanosaston päällikkönä.
Henkilötiedot
Syntynyt2. maaliskuuta 1910 Helsinki
Kuollut8. huhtikuuta 2005 Kauniainen (95 vuotta)
Kansalaisuus suomalainen
Ammatti opettajakorkeakoulun rehtori, opettajankoulutuslaitoksen esimies ja dekaani
Arvonimiprofessori
Koulutus ja ura
Tutkinnot Helsingin yliopisto (FM 1932, FT 1939)
Instituutti Helsingin väliaik. opettajakorkeakoulu (1954–1974), Helsingin yliopisto (-1975)
Tunnetut työt Suomen historia

ElämäMuokkaa

Martti Ruutu valmistui ylioppilaaksi vuonna 1928 ja maisteriksi vuonna 1932 opiskeltuaan Helsingin yliopistossa historiaa. Opetustyön ja tutkijan uran välillä painiskellut Ruutu keskittyi aluksi tutkimustyöhön. Hänen 1939 hyväksytty väitöskirjansa oli Savo-Karjalaisen osakunnan historia : 1857-1887.[4] Sittemmin hän keskittyi 1700- ja 1800-lukujen aatehistoriaan. Vuonna 1951 Otava julkaisi Ruudun kirjoittaman lukion historian oppikirjan Suomen historia, joka vuoteen 1967 mennessä ylsi jo 8. painokseen.[5]

Upseerina tunnetuksi tullut Ruutu palveli puolustusvoimien tiedotuslaitoksessa ja Valtion tiedotuslaitoksen kotimaanosaston päällikkönä. Ennen sotia ja väittelyään tohtoriksi hän toimi Kallion yhteiskoulun historian ja yhteiskuntaopin opettajana ja koulun rehtorina, ja sotien jälkeen vuonna 1948 hän oli myös johtamassa koulun opetussuunnitelmallisia uudistuksia.lähde?

Vuosina 1954–1974 Ruutu toimi Helsingin väliaikaisen opettajakorkeakoulun rehtorina. Opettajakorkeakoulun yhdistyttyä Helsingin yliopiston kanssa vuonna 1974 hän jatkoi opettajankoulutuslaitoksen esimiehenä ja kasvatustieteellisen tiedekunnan dekaanina eläköitymiseensä vuoteen 1975 saakka.lähde?

Ruutu toimi Kasvatusopillisen yhdistyksen puheenjohtajana vuosina 1961–1971. Hän tuolloin ideoi yhdessä yhdistyksen sihteerin Kyösti Skytän kanssa ajatusta kesälukiosta ja erityislukiosta. Tämän ajatuksen pohjalta syntyi Savonlinnan Taidelukio, joka aloitti toimintansa 1967 maan ensimmäisenä erityislukiona.lähde?

Ruutu toimi eri laulujärjestöjen ja kuorojen johtotehtävissä, muun muassa Ylioppilaskunnan Laulajissa ja Savolaisen osakunnan kuorossa ja toimi pitkään Cantores Minores-kuoron johtokunnan puheenjohtana.lähde? Vuonna 1962 Ruudulle myönnettiin professorin arvonimi.lähde? Hän oli myös Savolaisen osakunnan kunniajäsen (vuodesta 1962).[6]

Urheilu-uraMuokkaa

Ruutu saavutti 110 metrin aitajuoksussa SM-pronssia vuonna 1930,[7] ja hän pelasi myös jääpallomaalivahtina.lähde?

SukuMuokkaa

Ruudun vanhemmat olivat kirkkohistorioitsija ja professori Martti Johannes Ruuth ja hänen vaimonsa, kielten opettaja Anna Maria o.s. Boxström. Hänen sisaruksiaan on Jaakko Ruutu (1912–2005, vuoteen 1935 Ruuth), josta tuli diplomi-insinööri ja Porin puuvillan toimitusjohtaja[3][2] Martti Ruudun puoliso oli filosofian maisteri Kaarina Rotko (1910–2000). He saivat neljä lasta. Heidän lapsenlapsensa on Hanno Möttölä, Suomen ensimmäinen NBA-koripalloilija.lähde?

TeoksiaMuokkaa

  • Martti Ruutu: Suomesta 1800-luvulla siirtyneet luterilaiset Aunuksessa. Eripainos Suomen kirkkohistoriallisen seuran vuosikirjasta 1935, 25. Helsinki: Suomen kirkkohistoriallinen seura, 1936.
  • Martti Ruutu: Viipurin hovioikeuden perustaminen. Sarjassa Historiallinen arkisto, 43. Helsinki: Historiallinen seura, 1937.
  • Martti Ruutu: Savo-karjalaisen osakunnan historia : 1857-1887. Väitöskirja Helsingin yliopistolle. Julkaistu 1939 myös WSOY:n kustantamana nimellä Savo-karjalaisen osakunnan historia, osa 2. Helsinki: Helsingin yliopisto, 1939.
  • ”Salve Regina ; Piis, piis pientä lasta ; Jag längtar bort” (äänilevy). Aune Tuomela, Martti Ruutu (johtaja), Savolaisen Osakunnan Laulajat (SOL), 1947.
  • Martti Ruutu: Suomen historia. Lukion historian oppikirja, useita painoksia: 8. painos 1967. Helsinki: Otava, 1951 (1. painos).
  • Martti Ruutu: Isänmaan historia : kansanopistoja varten. Kansanopiston historian oppikirja. Helsinki: Otava, 1952.
  • Martti Ruutu: Puoli vuosisataa oppikoulua Pitkänsillan pohjoispuolella. Eripainos: Kallion yhteiskoulu 1902-1952. Helsinki: ?, 1952.
  • Something rich and strong : new Finnish choir repertoire = uutta suomalaista kuoro-ohjelmistoa : KLCD-001 (cd-levy). Martti Ruutu (säveltäjä), Timo Lehtovaara (johtaja), Kamarikuoro Kampin Laulu, 1998.
  • ”Verbum (OK), Three sonnets of Shakespeare (JK), Venetsialainen yölaulu (JL), Four Shakespeare songs (JM), Nocturnet (sekakuoro, MR)), Pseudo-yoik (JM)” (Something rich and strange : new Finnish choir repertoire = uutta suomalaista kuoromusiikkia : KLCD-001 (cd-levy)). Olli Kortekangas, Juhani Komulainen, Jyrki Linjama, Jaakko Mäntyjärvi ja Martti Ruutu (säveltäjät), Timo Lehtovaara (johtaja), Kamarikuoro Kampin Laulu, 1998.
  • Veijo Saloheimo (kirj.); Martti Ruutu ja muita (toimituskunta): Savon historia, 2:2. Savo suurvallan valjaissa 1617-1721. Savon historia I–VI -kirjasarja julkaistu avoimina e-kirjoina 2019. Kuopio: Savon säätiö, 2000. ISBN 951-98440-0-7. Teoksen verkkoversio (viitattu 24.9.2021).
  • Martti Ruutu (kirjoittaja), Ilkka Seppinen (toimittaja): Me uskoimme Suomeen : sotapäiväkirja 1941-44. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-16556-9.

LähteetMuokkaa

  1. Kuka kukin on 1954, s. 725. runeberg.org. Viitattu 29.7.2013.
  2. a b Suomen professorit 1640–2007, Professoriliitto, (ISBN 978-952-99281-1-8 ja 978-952-99281-2-5, viitattu 24 syyskuuta 2021), s. 616 
  3. a b Martti Ruudun muistokirjoitus (Digilehden tilaajille) Helsingin Sanomissa. 8.4.2005. Viitattu 29.7.2013.
  4. Martti Ruutu: Savo-karjalaisen osakunnan historia : 1857-1887 (Väitöskirja Helsingin yliopistolle) finna.fi. 1939. Helsinki. Viitattu 2. ja 24.9.2021.
  5. Suomen historia, Kansalliskirjasto.finna.fi, viitattu 2.9.2021
  6. Jouko Kokkonen: Tuuhea oksa savolaisuuden puussa. Savolaisen Osakunnan historia 1905–2005, s. 556. Savolainen Osakunta, 2004.
  7. Rantala, Risto & Siukonen, Markku (toim.): Urheilumme kasvot 5, s. 1034. 4. painos. Oy Scandia Kirjat Ab, 1979.

Aiheesta muuallaMuokkaa