Martin Fogel

Martin Fogel (1635–1675) oli saksalainen historioitsija ja polyglotti, jota voidaan jälkikäteisesti pitää fennougristiikan isänä. Aikoinaan hänen työnsä tulokset kuitenkin hautautuivat arkistoihin, joten hänen vaikutuksensa myöhempään tutkimukseen on voinut olla enintään välillistä. Martin Fogel oli Hampurin Akateemisen Gymnasiumin professori ja kaupungin lääkäri.

Martin Fogel, taiteilija Christian Fritzsch

Observationes

Humanismin saatua jalansijaa eurooppalaisten oppineiden keskuudessa oli syntynyt mielenkiintoa myös suomen kieltä kohtaan. Erityisesti italialaisten ruhtinaiden hoveissa oli paljon humanisteja, jotka vaikuttivat myös ruhtinaiden mielenkiinnon kohteisiin. Italialaiset ruhtinaat halusivat tutustua niiden kansojen henkiseen maailmaan, joista heidän vieraansa saapuivat.

Toscanan suurruhtinas Cosimo III:n luona oli ollut vieraana Martin Fogel. Kun Cosimo III oli Hampurissa vierailulla ja tapasi siellä Ruotsin kuningattaren Kristiinan, hän käytti tilaisuutta hyväkseen ja pyysi entistä vierastaan Martin Fogelia laatimaan sanaston ja kieliopin suomen kielestä, jota puhuttiin Ruotsin valtakunnassa. Tosin Fogelin saadessa tehtävänsä oli Ruotsissa täytynyt olla tiedossa, että myös valtakunnanneuvos B. Skytte oli kokoamassa sanastoa suomen kielestä.

Kirjassaan De finnicae linguae indole observationes Fogel kertoo, että monessa kielessä f ja h vaihtuvat helposti. Samaan aikaan klassisissa historiankirjoissa sanottiin, että fennit (ts. suomalaiset) ja hunnit (ts. unkarilaiset) ovat samaa kansaa. Tämän perusteella Fogel päätteli, että suomen ja unkarin täytyy olla sukua keskenään. Saamansa toimeksiannon mukaisesti Fogel laati myös kieliopillisen kuvauksen suomen kielestä, ja nykyään tätä kielioppiosaa pidetään erittäin arvokkaana.

Fogelin Cosimo III:lle vuonna 1669 laatima teos sai kunniapaikan Medicien kirjastossa Firenzessä. Teos kuitenkin valitettavasti hautautui kirjaston uumeniin. E. N. Setälä löysi yhden käsikirjoituksen Hannoverista (Niedersächsische Landesbibliothek), ja vuonna 1893 E. Teza julkaisi teoksen uudelleen Italiassa.

Collectanea

Myöhemmin Fogel teki omaan käsikirjoitukseensa lisämerkintöjä. Aineisto on 130 hajanaista lehteä käsittävä kollektanea. Fogelin tarkoituksena oli selvästi julkaista parannettu versio Observationes-teoksesta, mutta tekijän ennenaikainen kuolema katkaisi työn. Vasta vuonna 1983 Cristina Wis-Murena julkaisi Fogelin itsensä täydentämän käsikirjoituksen.

Fogel kokosi materiaalia unkarin kielestä Albert Molnárin (1664) teoksesta Dictionarium Ungarico-Latinum ja suomen kielestä Ignatius Meuerin (1668) teoksesta Variarum Rerum Vocabula. Saamen kielen aineistoa hän sai Johannes Schefferukselta, joka käytti samaa materiaalia omassa teoksessaan Lapponia (1673). Schefferuksen aineisto on mitä ilmeisimmin piitimensaamea. Aineistonsa sanojen ja kieliopillisten piirteiden perusteella Fogel päätteli, että suomi, unkari ja saame ovat sukua keskenään.

Fogel teki päätelmänsä sata vuotta ennen unkarilaista Johannes Sajnovicsia, jonka tutkimusta Demonstratio. Idioma Ungarorum et Lapponum idem esse vuodelta 1770 pidetään fennougristisen tutkimuksen todellisena alkuna.

Kirjallisuutta

• Setälä, E. N. 1892: Lisiä suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen historiaan. – Suomi III: 5.
• Stipa, Günter 1990: Finnisch-ugrische Sprachforschung von der Renaissance bis zum Neupositivismus. – Suomalais-ugrilaisen seuran toimituksia 206.
• Teza, E. 1893: Del „Nomenclator finnicus“ mandato da Martin Fogel in Italia. – Rendiconti della R. Accademia Naz. dei Lincei.
• Wis-Murena, Cristina 1983: La versione di Hannover delle De Finnicae linguae indole observationes di Martin Fogel. – Annali dell’Istituto universitario orientale di Napoli.
• Wis-Murena, Cristina 1989: Martin Fogel Johannes Sajnovicsin edeltäjänä. – Virittäjä 1: 1–10.