Martimojoki (Tornionjoki)

Tornionjoen sivujoki Suomen Lapissa

Martimojoki on Tornionjoen vesistössä Tornionjoen sivujoki Suomessa Lapin Torniossa ja Ylitorniolla. Se on yksi Tornionjoen suuria sivujokia, joka saa alkunsa Latvajärvestä, ja joka laskee Tornionjokeen Martimossa. Joki on alajuoksullaan Ylitornion ja Tornion välinen rajajoki.[2][3][5]

Martimojoki
Maanosa Eurooppa
Maat Suomi
Maakunnat Lappi
Kunnat Tornio, Ylitornio
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Päävesistöalue Tornionjoen vesistö
Valuma-alue Martimojoen valuma-alue
Pinta-ala 363,2 km² [1]
Järvisyys 0,6 % [1]
Pääuoman osuudet Martimojoki
Yhtyy Tornionjoki
Joen uoman kohteita
Alkulähde Latvajärvi
  66.248942°N, 24.33966°E
Laskupaikka Martimo
  66.169727°N, 23.893214°E
Läpivirtausjärvet Martimojärvi
Esteet Sahakoski, Tuomikoski, Keijaskoski, Vääräniva ja Pistokoski
Sivu-uomat Luomajoki, Heinäjänkäoja, Keijastenjoki, Koijujoki, Pirttijoki ja Riivijoki
Taajamat Martimo (kylä) ja Martimo (joensuussa)
Mittaustietoja
Lähdekorkeus 114,7 m mpy. [2]
Laskukorkeus 35 m mpy. [3]
Korkeusero 79,7 m [a]
Pituus 38 km [4]
Kaltevuus 2,1 m/km [b]
Keskiylivirtaama 13,5 m³/s (MHQ) [c]
Keskivirtaama 6 m³/s (MQ) [c]
Muuta
Tämä artikkeli kertoo Ylitornion Martimojoesta. Myös Oulun Iijoella on sivujokena Martimojoki.

Maantietoa

muokkaa

Pääuoman kulku

muokkaa

Valuma-alueen pääuoma, eli Martimojoki, saa alkunsa Torniossa Latvajärvestä, joka sijaitsee 22 kilometriä joensuusta itäkoilliseen. Joki mutkittelee niin, että sen pituudeksi saadaan 38 kilometriä [4]. Uomaa reunustavat soistuneet metsäalueet, jotka on etenkin yläjuoksulla ojitettu tiehästi. Peltomaa reunustaa jokea vain niukasti sen keskijuoksulla Martimolla ja alajuoksulla Tornionjoenlaaksossa. Martimojärvi on ohitettu kaivetulla uomalla, joka seuraa järven kosteikkoa sen reunaa pitkin.[2]

Joen yläjuoksun osuudella Latvajärveltä Martimon kylään joki mutkittelee meanderoiden kohti länttä. Siihen laskee eteläpuolisten- ja Martiomon kylässä sijaitsevien turvetuotantoalueiden kuivatusvedet. Martimolla joen ylittää Kivilompololta Pukinlehdolle kulkeva tie. Riivijoen yhtymäkohdassa joki kääntyy lounaaseen ja Pirttijoen yhtymäkohdassa se alkaa kääntyä luoteeseen. Tornionjokilaakson Martimolta tuleva tie ylittää joen Pistokoskella. Alempana Jokivuoman jälkeen joki seuraa mutkitellen Ylitornion rajaa kohti länttä. Sahajängällä se kohtaa leveän Luomajoen, jonka jälkeen se kääntyy itsekin suoran etelään ja laskee viiden kilometrin jälkeen Tornionjokeen. Aivan joensuussa joen ylittää sekä valtatie 21 että Tornio-Kolari-rautatie.[3]

Viranomaiset eivät ole seuranneet joen virtaamia. Vapo OY on turvetuotantolupaa varten tehnyt laskennalliset virtaamien selvitykset, jotka ovat ainoat tehdyt virtaamatutkimukset. Niiden mukaan joensuussa olisi keskivirtaama (MQ) kesäisin 3,3 kuutiometriä sekunnissa (m³/s) ja talvisin 0,6 m³/s. Laskennalliset keskiylivirtaamat (MHQ) olisivat kesäisin 13,5 m³/s ja talvisin 2,1 m³/s. Martimojoen suulla Tornionjoen keskivirtaama on 381 m³/s ja keskiylivirtaama 2 165 m³/s.[4][6]

Vedenlaatu ja luontoarvoja

muokkaa

Martimojoki on rajattu Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueen Natura 2000-alueen (FI 130 1912) ulkopuolelle, koska sen luonnontilaa on muuttunut pääuoman ruoppausten, perkausten takia sekä ympäristön metsäalueen voimallisen ojittamisen vuoksi [7]. Joen vedenlaatua on selvitetty osana turvetuotannon vaikutusten arviointia. Veden typen ja fosforin ravinnepitoisuuksilla mitattuna joki voidaan luokitella reheväksi. Vesi on aiempienkin tulosten mukaan runsashumuksista ja ruskean väristä, mikä voi johtua myös kohonneista rautapitoisuuden arvoista. Vesi on pääosin hapanta ja vedestä on löydetty kohonneita arvoja maaperästä liuenneesta alumiinista.[4]

Yläjuoksulla tehdyt sähkökalastustutkimukset kahdella koskialueella tuottivat vuosina 1999, 2003 ja 2009 niukan tuloksen. Saalis sisälsi lähinnä kivisimppua, ahventa ja mutua. Satunnaisena saaliina tuli lisäksi taimenta, haukea, madetta ja särkeä. Koskien tila oli huono, sillä niiden pohjalla oli vesisammaleen joukossa sakkaa ja kivissä kellui rihmamaista viherlevää. Harjusta pyydetään kalastustiedustelun mukaan lähinnä Martimojoen yläjuoksulta ja sen joensuulta.[4]

Valuma-alue

muokkaa

Maankäyttö

muokkaa

Martimojoen valuma-alueen pinta-ala on 363 neliökilometriä (km²). Valuma-alue on pääosin tasaista metsämaata, josta sulkeutunutta metsää on 63 % ja harvempaa ja avoimempaa metsikköä 22 % valuma-alueen pinta-alasta. Valuma-alueella sijaitsee suoalueita ja kosteikkoja 11 %. Alue on haja-asutusaluetta, jossa tiet, asuin- ja teollisuusalueet vievät vain 2 % pinta-alasta. Vesistöjen, kuten jokien, ojien ja järvien yhteenlaskettu osuus on alle 0,6 % valuma-alueesta.[1]

Valuma-alueella harjoitetaan turvetuotantoa. Tuotannossa olevia soita ovat Leväjänkä, Mustamaanvuoma, Takavuoma, Susivuoma, Ristivuoma ja Isokivenjänkä.[2]

Sivujoet ja järvet

muokkaa

Joen valuma-alueen muut suuremmat vesistöt kuvataan tässä yläjuoksulta alajuoksulle päin. Valuma-alueiden pinta-alat on saatu Suomen ympäristökeskuksen VALUE-palvelusta [1]. Yläjuoksun valuma-alue ensimmäiselle sivujoelle Riivijoelle asti käsittää 43,7 km² suurisen alueen. Latvajärven lisäksi valuma-alueella sijaitsevat myös Alinen Kuusijärvi, Keskinen Kuusijärvi ja Ylinen Kuusijärvi. Järvet ovat avosoiden ympäröimiä suojärviä. Seutu on tiheään ojitettua suopohjaista metsämaastoa. Tuotantoalueiden kohdalla Martimon kylässä sijaitsee Martimojärvi, joka on pieni järvi laajalla kosteikolla.[2]

Riivijoki, jonka valuma-alueen pinta-ala on 26,4 km², yhtyy Martimojokeen Martimolehdon kohdalla oikealta. Se virtaa siihen pohjoisesta ja se tuo Ylisen Riivinvuoman eteläpuolelta kosteikolta sen kuivatusvesiä. Kosteikossa sijaitsevat Iso Riivijärvi ja Pikku Riivijärvi. Riivijoen alkupäähän yhtyy koillisesta virtaava Kokkojoki, joka tuo Kummunmaan pohjoispuolen ojitetuilta soilta näiden kuivatusvedet.[2]

Neljä kilometriä edellisestä alaspäin Pirttikoskien välissä Martimonjokeen yhtyy vasemmalta Pirttijoki, jonka valuma-aluetta on 17,0 km². Pirttijoen alajuoksulla siihen yhdistyvät idästä virtaava Laukkujoki ja etelästä virtaava Leväjänkänoja. Laukkujoki alkaa Laukkuvuoman kosteikon luoteispäässä sijaitsevasta Laukkujärvestä, ja siihen on johdettu alajuoksulla sen ympäristöstä kaikki suo-ojat. Leväjänkänoja alkaa turvetuotantoalueelta, mutta siihen johdetaan myös sen ympäristön suo-ojat.[2]

Koijujoki yhtyy Martimojokeen Pistokosken suvannossa ja sen valuma-alueen pinta-alalta on 18,5 km². Koijujoki virtaa suoraan etelästä, jossa sen valuma-alueen etelärajana ovat Palovaara ja Kaakamavaara. Niiden pohjoispuolella sijaitsee Koijuvuoma ja sen sisällä on pieni Koijujärvi, joka on joen alkulähde. Valuma-alueella on runsaasti suo-ojia.[3]

Neljän kilometrin päästä Koijujoesta Martimojoen oikealta puolelta siihen yhtyy pohjoisesta virtaava Keijastenjoki, jonka valuma-alue on 53,5 km². Sen latvajärvi on kartan mukaan mahdollisesti Vähä Kallijärvi. Väystäjälle tulevan tien pohjoispuolella Keijastenjokeen yhtyy oikealta Niipajoki, jonka latvajärvenä on parin kilometrin päässä sijaitseva Niipajärvi. Pienen Pakkasjärven laskuoja Pakkasoja yhtyy Keijastenjokeen aivan sen alajuoksulla.[3]

Seuraava Heinäjänkäoja on valuma-alueeltaan vain 20,2 km² kokoinen, mutta sen valuma-alueen latvajärviä ovat Ylä-Pahtajärvi, Ala-Pahtajärvi ja Vähä Mustajärvi. Ylimmät järvet sijaitsevat Pietinvaaran ja Pahtavaaran välissä. Samalla valuma-alueella sijaitsee myös Mäntyjärvi.[3]

Pitkän Sahakosken alla Martimojokeen yhtyy siihen oikealta puolelta pohjoisesta virtaava Luomajoki, jonka valuma-alueella on sekä peltomaita että suomaata. Sen valmuma-alueen koko on 100,3 km². Luomjoen latvahaara sijaitsee Ehovaaran juurelta, ja pieni Ehojärvi voi kartan mukaan olla joen latvajärvi. Järvestä erkanee kuitenkin pohjoiseen päin toinenkin oja. Muut Ylitornion itäpuoliset vaarat toimivat valuma-alueen pohjoisrajana ja valuma-alueeseen sisältyvät mukaan pieni Lauvinpetunjärvi Pietinvuomalta ja Iso Mustajärvi Kainuunkylän ja Mustajärven kulmakunnan välistä.[3]

Historiaa

muokkaa

Maupertuis oli Ranskan tiedeakatemian retkikunnan johtajana Tornionlaaksossa vuosina 1736–1737. Tällä matkalla aluetta kartoitettiin ajan oloon hyvinkin tarkkaan ja kartoissa on nimetty paikallisia paikkoja. Martimojoen kohdalla luki 1736 ”Martimo Riv.”, mutta valuma-alueen itäpuolella sijaitsevien suurten järvien nimiä ei ollut merkitty karttaan. Vaikka joen nimi on sama kuin nykyään, ei sen kulkusuuntia oltu kartoitettu tarkasti.[8]

Lähteet

muokkaa

Huomautuksia

muokkaa
  1. Laskettu alku- ja laskupaikan korkeusarvojen avulla.
  2. Laskettu korkeusarvon ja joen pituuden avulla.
  3. a b Turvetuotantoyhtiön laskema virtaamien kesäarvioita.[4]

Viitteet

muokkaa
  1. a b c d Suomen ympäristökeskus: Martimojoen valuma-alue (VALUE - valuma-alueen rajaustyökalu), laskettu: 14.2.2019
  2. a b c d e f g Latvajärvi (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 26.10.2019.
  3. a b c d e f g Martimo (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 26.10.2019.
  4. a b c d e f Pohjois-Suomen aluehallintovirasto: päätös Jokivuoman turvetuotantoalueen ympäristölupa ja toiminnanaloittamislupa (PDF), päiväys 11.2.2013, viitattu 14.2.2019
  5. Martimojoen valuma-alue (67.14) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 14.2.2019.
  6. Om flödesstatistik för Sveriges vattendrag (Excel-tiedostoon, selitykset), 13.11.2009, viitattu 14.2.2019 (ruotsiksi)
  7. ympäristo.fi: Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalue, viitattu 14.2.2019
  8. Outhier, Réginald: Neljä karttaa (suoraan kartalle), 2.9.1736, viitattu 19.2.2019

Aiheesta muualla

muokkaa