Wikipedia

Marjajärvi (Sastamala)

peltomaaksi kuivatettu järvi Sastamalan Kiikoisissa Pirkanmaalla

Marjajärvi on kuivatettu järvi Sastamalassa Pirkanmaalla. Se kuului entiseen Kiikoisten kuntaan kuivattamisen aikana. Se oli matala ja rehevä, umpeen ruohottunut järvi, joka tunnettiin yleisesti hyvänä lintujärvenä. Marjajärven kuivatus aloitettiin vuonna 1964 ja se valmistui 1968. Peltomaa, jota syntyi ranta-alueista ja järvenpohjasta yhteensä noin 350 hehtaaria, jaettiin ranta-asukkaiden kesken. Järven läpi virranneet vedet kulkevat järveä kiertävissä uomissa ja aluetta kuivattaa edelleen pumppuasema, joka laskee vetensä Kiikoisjokeen.[1][2]

Marjajärvi
Valtiot Suomi
Maakunnat Pirkanmaa‎
Kunnat Sastamala (Kiikoinen)
Koordinaatit 61°27′13″N, 22°38′54″E
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Päävesistöalue Kokemäenjoen vesistö (35)
Valuma-alue Kauvatsanjoen valuma-alue‎ (35.15)
Mittaustietoja
Kartta
Marjajärvi

Maantietoa muokkaa

Järven rantoja käyttivät Myönteen kylä, jonka Myönteen koulu sijaitsi Marjajärven pohjoisrannan lähellä, ja Kolusjoen varrella ollut Koluskosken kylä. Vanhoissa kartoissa mainitaan Hongiston kylä [3].[4][5]

Joet muokkaa

Ennen kuivattamistaan Marjajärveen laski Mouhijärvestä Mouhijoki ja järvestä laski Kiikoisjärveen Kolusjoki. Kuivattamisen jälkeen nämä joet yhdistettiin järven pohjoisosat kiertävällä kaivannolla. Uutta jokea nimitetään nykyäänkin eri nimillä sen alku- ja loppupäissään. Mouhijärven päätä kutsutaan Mouhijoeksi ja Kiikoisjärven päätä Kiikoisjoeksi. Mouhijoen pituus oli noin 7,5 km ja Kolusjoen 1,9 km.[6]

Marjajärveen laski myös muutama oja, jotka on nykyään käännetty muualle. Pohjoisesta laskee Kuorsumaanoja, joka tuo vettä Kuorsumaanjärvestä. Sen vedet laskevat Kiikoisjokeen. Idästä laski Kekonevanoja, jonka vedet on nykyään käännetty Kätyrinojan kautta Marjamäensuolle ja edelleen Mouhijokeen. Samaan ojaan laskee nykyään myös Kuivankoskenoja. Etelästä Hongistonmaan läpi virtaavat vedet koottiin kaivettuun valtaojaan, jonka vedet johdettiin pumppaamon ohi Koluskosken alapuolelle.[6]

Aiemmin, kun vedet virtasivat Marjajärven läpi, jäi suurin osa kiintoainekuormasta sinne. Kun järveä kiertävä kaivanto valmistui, siirtyi kiintoaineen kuorma Kiikoisjärveen. Marjajärven ruohokasvillisuus imi itseensä osan ravinteista, jotka nykyään päätyvät myös Kiikoisjärveen.

Marjajärvi muokkaa

Marjajärvi oli lähes tasapohjainen ja hyvin matala järvi. Rannat kasvoivat viiltosaraa, luhtasaraa ja jokapaikansaraa sekä rantakukkaa ja ranta-alpia. Syvemmällä vedessä kasvoi tiheä järvikortevyökyke, jota reunusti järvikaisla ja järviruokoalueet. Mikäli järveen jäi elokuussa avovettä, oli sitä hyvin vähän.[1]

Järven kalakantaa verotettiin pienkalastuksella, mutta paikallisten käsitys oli, että kalaa oli vain vähän. Kun järvi sitten tyhjennettiin, kerääntyi viimeisiin ojiin runsaasti kalaa, jota yritettiin siirtää alajuoksulle siinä onnistumatta.[1]

Marjajärvi oli kuuluisa linnuistaan. Syksyisin järvelle kerääntyi metsästäjiä sorsajahtiin, sillä siellä eli heinäsorsa, tavi, haapana, lapasorsa, punasotka ja tukkasotka yleisenä. Myös heinätavi kuului lajistoon. Järvellä eli suuri naurulokkiyhdyskunta.[1]

Harvinaisempia lajeja olivat mustatiira, joka nähtiin kahtena kesänä 1964–65, ja ruskosuohaukka, jolle järvi muodosti reviirin. Sääkset kalastivat järvellä säännöllisesti jääden joskus kalaverkkoihin kiinni. Syysmuuton aikana järvelle kokoontui suuri joukko muuttajia. Yleisempiä olivat sorsalinnut, uikut, hanhet, joutsenet ja muut vesilinnut.[1]

Kalastuksen ohella järven ruohikkoa hyödynnettiin halukkaasti. Vielä 1967 vesiheiniä kerättiin rantojen haasioihin karjan rehuksi. Järveä kiersi lehtometsäinen alue, jossa esiintyi metsälehmus, lehtokuusama, paatsama, orjanruusu, punaherukka ja mustaherukka. Ruohonjuuritasolla esiintyi muun muassa lillukka, mesimarja, sudenmarja ja oravanmarja. Rannoilla kukki yleisenä kurjenmiekka.[1]

Kuivattaminen muokkaa

Jo 1800-luvulla oli ollut halua kuivattaa Marjajärvi ja ensimmäinen tieto järvenlaskusta on vuosilta 1822−1828. Sen tuloksista ei ole tietoa. Uutta lupaa järvenlaskuun haettiin taas vuonna 1843 ja kolmannen kerran vuonna 1853, kun Kuorsumaanjärveä haluttiin laskea. Järvestä tuli varmaan hyvin matala, koska Kauvatsanjoen väliaikainen uittoyhdistys oli saanut luvan järjestellä vedenvirtausta. Järven pohjoisrantoja kiertämään oli kaivettu noin 3 km pitkä kaivanto, jota pitkin tukit kuljetettiin Kiikoisjärveen. Kaivanto auttoi myös veden pinnan säännöstelyssä, jolla vähennettiin tulvahaittoja.[2][6][7]

Maataloushallitus ja asuntohallitus tekivät lopullisen päätöksen Marjajärven kuivattamiseksi peltomaaksi 19.8.1964. Kun tämän jälkeen valtioneuvosto myönsi työn suorittamiseksi tarvittavat määrärahat, alkoivat valmistelutyöt. Maanpinnan korkeussuhteet punnittiin ja kaivaustyöt aloitettiin samana syksynä. Paikkakuntalaisia ja Kiikois-, Mouhikoura-, Kirkko- ja Koivuniemen järvien järjestely- ja Marjajärven pengerrystyön kuivatuskuntien edustajia informoitiin tulevista toimenpiteistä syyskuun alkuviikkoina 1964. Valmistelutöiden päätyttyä kesällä 1967, laskettiin Marjajärvestä vedet ja maan kuivattaminen aloitettiin pumppaamalla järvenpohjan ojia tyhjiksi. Kesän viimeisenä kuukautena tuli järven pohja näkyviin ja se houkutteli paikalle runsaasti kahlaajia.[1][2][8]

Järven laskussa tulvien haitta-alueet jäivät pysyvästi kuiviksi ja uutta peltoalaa saatiin 314 hehtaaria lisää. Nämä maat annettiin järveä reunustaneiden maatilojen käyttöön. Marjajärven pumppaamo sijaitsee entisen Kolusjoen suulla.[8][9]

Nykytila muokkaa

Vanhasta joenuoman suusta on kaivettu järven syviä kohtia viivasuoraan seuraava johto-oja, joka kerää ja johtaa peltoalueen sadevedet etelään ja lopulta vanhaan Kolusjoen luusuaan sijoitetulle pumppaamolle. Entisen järven rantoja kiertävän kaivannon sisävallia seuraa tie, mutta myös peltoalueen sisäosissa on tie. Sisäosan tien mutkassa on lähde ja pieni lammikko, jonne lähteen vesi kertyy. Koko järvialue jää 62,5 metrin korkeuskäyrän sisälle, joten peltoalue on sitä alempana.[6]

Suuria lintuja ruokailee alueella muutamia kymmeniä, mutta muuttoaikana peltoalue toimii lintujen levähdys- ja ruokailualueena. Parhaimmillaan havaitaan 100−200 joutsenta ja paljon hanhia.[10][11]

Historiaa vanhoista kartoista muokkaa

Vuoden 1747 von Rosenin Suomen kartassa Marjajärvi on kirjoitettu nimellä "Yllinenjerfvi"[12] ja vuoden 1855−56 Kalmbergin kartastossa sen nimeksi oli kirjoitettu "Kikois Ylinenjärvi".[13] Vuoden 1775 Eric Wetterstedtin kartassa Marjajärvi oli piirretty pinta-alaltaan suurempana kuin sen viereinen Kiikoisjärvi.[14] Sama muoto esiintyy myös vuoden 1799 Turun maakuntakartassa.[3] Myös Kalmbergin kartassa järvi oli suuri ja sillä oli siinä myös suuri saari. Vuoden 1863 C. W. Gyldénin piirtämässä Suomen yleiskartassa Marjajärven nimeksi on kirjattu "Kiikois Ylinenjärvi" ja sen läpi virtaavan joen nimeksi on merkitty "Kauvatsanjoki" koko Sääksjärven ja Mouhijärven välisellä matkalla.[15] Muita käytettyjä nimityksiä ovat olleet "Hongistojärvi" (eteläisen talon mukaan) ja "Yli-Kiikoisjärvi".[16]

Lähteet muokkaa

  • Hanski, Raimo & Jokinen, Usko & Lampimäki, Erkki & Tuominen, Erkki: Marjajärvi In Memoriam (17 sivua), Tyrvään seudun Museo- ja Kotiseutuyhdistyksen julkaisuja XLV, Vammalan Kirjapaino Oy, 1968
  • Tyrvään Sanomat: 50 vuotta sitten: Marjajärven kuivatus alkoi (Arkistoitu – Internet Archive), 2014

Viitteet muokkaa

  1. ↑ a b c d e f g Hanski, Raimo & al.: Marjajärvi In Memorian, 1968
  2. ↑ a b c Tyrvään Sanomat: Kuivatussuunnitelman rahoitussuunnitelma hyväksyttiin - työt jo käynnissä, 12.9.1964
  3. ↑ a b Rantatupa, Heikki: Turun maakunta (1799, piirtänyt: S. G. Hermelin), karttalehti, Jyväskylän yliopisto, 2014
  4. ↑ Sastamalankylät: Myöntee
  5. ↑ Sastamalankylät: Koluskoski
  6. ↑ a b c d Karttapaikka: Marjajärvi, Sastamala, 2014
  7. ↑ Turun maakunta-arkisto: Varatuomari Arno Rydmanin anomus järvenlaskulle (Arkistoitu – Internet Archive), (AD II 25/313 1928, päätös: 02.06.1934 Nro 1768)
  8. ↑ a b Tyrvään Sanomat: Punnitustyöt käynnissä - pian päästään kaivamaan, 9.9.1964
  9. ↑ GeoCatching: Marjajärven pumppaamo, 2014
  10. ↑ Kokemäenjoen käyttötieto: Kauvatsanjoki (Arkistoitu – Internet Archive), 2014
  11. ↑ Vilén, Risto & Luoma, Sami & Ijäs, Asko: Suurien lintulajien kerääntymisalueet Satakunnassa vuosina 2000−2011 − Havaintokatsaus (Arkistoitu – Internet Archive), 53 s., Porin Lintutieteellinen Yhdistys PLY ry ja Rauman Seudun Lintuharrastajat ry., 2012
  12. ↑ Rantatupa, Heikki: Kreivi von Rosenin Suomen kartta (1747, piirtänyt: S. F. Rosen), Länsi-Suomen karttalehti, Jyväskylän yliopisto, 2014
  13. ↑ Kalmbergin kartasto: R III : List 10, suoraan: kartalle, 1855-56
  14. ↑ Rantatupa, Heikki: Eric Wetterstedtin Suomenkartta (1775, piirtänyt: E. Wetterstedt), Satakunnan karttalehti, Jyväskylän yliopisto, 2014
  15. ↑ Rantatupa, Heikki: Karta öfver Finland : Sektionen E2 : westra delarne af Åbo och Wasa län (1863, piirtänyt: Gyldén, C. W.), karttalehti, Jyväskylän yliopisto, 2014
  16. ↑ Anttila, Veikko: Järvenlaskuyhtiöt Suomessa, s. 258. Kansatieteellinen arkisto 19. Helsinki: Suomen Muinaismuistoyhdistys, 1967. Forssan kirjapaino OY.

Aiheesta muualla muokkaa

  • Jokinen, Pentti: "Kuvia ja sanoja Kiikoisten Jaarankylästä : kylätoimikunnan julkaisu yhteenkerätyistä asioista ja valokuvista", Jaaran kylätoimikunta, ISBN 951-99767-9-5 (sid.) [Kiikoinen] : Jaaran kylätoimikunta, 1986, Lisäpainokset: 2. p. 2004
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Marjajärvi_(Sastamala)&oldid=22046791”