Mariner 9
Mariner 9 oli amerikkalainen avaruusluotain, joka kartoitti kuvaamalla Marsin pinnan, ja paljasti pinnalta aavikoita, kraattereita, kuivuneita joen uomia ja suuria tulivuoria. Löytyi myös syvä, 4 000 kilometrin pituinen rotko, Valles Marineris, Marinerin laakso.
| Mariner 9 | |
|---|---|
 Mariner 9. |
|
| Organisaatio | NASA |
| Tehtävätyyppi | satelliitti |
| Kohde | Mars |
| Laukaisu |
30. toukokuuta 1971[1] Cape Canaveral, Florida[2] |
| Laukaisualus | Atlas-Centaur |
| Tehtävän kesto | 27. lokakuuta 1972[1] |
| Massa | 558,8 kilogrammaa[2] |
| Teho | 500 W[2] |
| COSPAR ID: | 1971-051A |
Mariner 9 muokkaa
Mariner 9 laukaistiin kohti Marsia 30. toukokuuta 1971 ja se saavutti planeetan 14. marraskuuta samana vuonna, jolloin siitä tuli ensimmäinen ihmisen tekemä toista planeettaa kiertävä avaruuslaite.[2]
Kun Mariner 9 saapui Marsin kiertoradalle 167 päivän lennon jälkeen se poltti jarrurakettiaan 15 minuuttia 23 sekuntia. Se asettui ensin radalle, jonka kiertoaika oli 12 tuntia, 34 minuuttia, ja lähin piste 1 398 kilometriä.[2]
Mariner 9:n nimi oli oikeammin Mariner-I. Se oli yhdessä Mariner 8:n kanssa osa Mariner Mars 71 -projektia. Mariner 9 laukaistiin Atlas-Centaur SLV-3C-raketilla. Mariner 9 oli venäläisiin Mars-luotaimiin verrattuna kevyt, se painoi vain 588,8 kg.[2] Se muistutti aikaisempia Mariner 6 ja 7 -luotaimia, mutta oli painavampi kuin nämä yhteensä, koska tarvitsi enemmän polttoainetta jarrutukseen Marsin kiertoradalle ja siellä tapahtuviin radan muutoksiin.
Luotaimen tarkoituksena oli muun muassa kartoittaa 70 % Marsin pinnasta noin 100 metrin – kilometrin tarkkuudella, ja toimia 90 vuorokautta. 22. syyskuuta Noachisin alueella Marsin pinnalla alkoi pölymyrsky, joka pian laajeni koko planeetan peittäväksi. Niinpä amerikkalaiset ohjelmoivat Marinerin viivyttämään kuvausta kuuden viikon ajan pölyn laskeutumiseen asti. Marras-joulukuussa myrsky laantui hiljalleen. Tällöin pinnalta erottui vain kirkas etelänavan jäätikkö, ja neljä korkeaa vuorta.[2]
349 vuorokauden jälkeen Mariner oli lähettänyt Maahan 7 329 kuvaa, jotka kattoivat 80 % Marsin pinnasta. Se oli ylittänyt tutkijoiden odotukset. Marinerin kuvissa näkyi hiekkadyynien peittämiä kraattereita.[2] Suurin kraatteri Marsissa on 2 000 kilometrin läpimittainen Hellas Planitia. Niistä löytyi myös suuria pinnanmuotoja, muun muassa valtava kanjoni nimeltä Valles Marineris. Lisäksi samalta seudulta löytyi neljä suurta sammunutta tulivuorta. Niistä suurin on valtava Olympus Mons, joka on 25 kilometriä korkea ja läpimitaltaan 600 kilometriä. Kuvista paljastui myös muinaisten jokien uomia.
Napa-alueilta löytyi monia kerrostumia ja merkkejä tuulieroosiosta ja tuulen siirtelemästä hiekasta ja pölystä, säärintamia ja sumuja. Pienempiä pölymyrskyjä tuli ison jälkeen. Varsinkin pohjoisella pallonpuoliskolla näkyi vaihtelevia pilvimuodostelmia.
Kun Mariner 9:n ohjaussuihkujen polttoainekaasu loppui, se käännettiin pois päältä. Mariner 9 kiertää Marsia ainakin vuoteen 2022, jolloin se saapuu Marsin kaasukehään ja tuhoutuu kaasukehässä tai syöksyy Marsin pinnalle.[2]
Kuvia muokkaa
-
Mariner 9:n ottamia kuvia Marsin kuusta Phoboksesta. -
Mariner 9:n ottama kuva Marsista. -
Olympus Mons Mariner 9 kuvaamana. -
Valles Marineris Mariner 9 kuvaamana.
Lähteet muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- Quick Facts: Mariner 9 Laboratory for Atmospheric and Space Physics - University of Colorado. Arkistoitu 9.12.2018. Viitattu 9.12.2018 (englanniksi).
- Howell, Elizabeth: Mariner 9: First Spacecraft to Orbit Mars Space.com. 8.11.2018. Viitattu 9.12.2018 (englanniksi).
- Masek, Peter A.: Mariner 9 Image Browser Petermasek.tripod.com. 5.11.2001. Viitattu 9.12.2018 (englanniksi).
- Leitenberger, Bernd: Mariner 8+9 Bernd Leitenbergers Web Site. 7.12.2016. Viitattu 9.12.2018 (saksaksi).
- Taking Pictures for NASA: The Model 505 Data Reconstruction Camera Digital Check. Viitattu 9.12.2018 (englanniksi).