Margareeta Anjoulainen

Margaret d'Anjou (ransk. Marguerite d'Anjou) (23. maaliskuuta 1430 Pont-à-Mousson, Barin herttuakunta, Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta – 25. elokuuta 1482 Dampierre-sur-Loiren linna, Anjoun herttuakunta) oli ranskalainen prinsessa ja Englannin kuningatar kuningas Henrik VI:n kuningatarpuolisona vuosina 1445–1461 ja 1470–1471.

Margaret d'Anjou
Kuningatar Margaret d'Anjou, kuva Talbotin mestarin käsikirjoituksesta n. 1445
Englannin kuningatar
Valtakausi	23. huhtikuuta 1445 – 4. maaliskuuta 1461
Kruunajaiset	30. toukokuuta 1445
Valtakausi	3. lokakuuta 1470 – 11. huhtikuuta 1471
Syntynyt	23. maaliskuuta 1430 Pont-à-Mousson, Barin herttuakunta
Kuollut	25. elokuuta 1482 (52 vuotta) Dampierre-sur-Loire, Anjoun herttuakunta
Puoliso	Henrik VI
Lapset	Edward of Westminster
Koko nimi	Marguerite d'Anjou
Suku	nuorempi Valois-Anjou
Isä	René I
Äiti	Isabelle

Suku

Marguerite oli Anjoun herttua, Napolin ja Jerusalemin kuningas René I:n ja tämän ensimmäisen puolison Lorrainen herttuatar (omalla oikeudellaan eli suo jure) Isabellen (1400–1453) nuorempi tytär.

Avioliitto

Margaretin avioituessa 15-vuotiaana 23. huhtikuuta 1445 kuningas Henrik VI:n kanssa Titchfield Abbeyn luostarikirkossa, lähellä Southamptonia Hampshiressä, 23-vuotiaan sulhasen mielentila oli jo epävakaa. Heidän avioliittonsa oli osa satavuotisen sodan rauhanponnisteluja Ranskan ja Englannin välillä.

Heille syntyi lapsi:

• Walesin prinssi, Edward of Westminster, myös Edward of Lancaster (13. lokakuuta 1453 – 4. toukokuuta 1471) Lapsen syntymään mennessä Henrik VI:n mielenterveys oli jo kärsinyt täydellisen romahduksen eikä hän kuultuaan huonot uutiset tappiollisesta Castillonin taistelusta Gascognessa, reagoinut mihinkään ympärillään olevaan vuosina 1453-1454 .

Kuningatar

Hänet kruuunattiin Englannin kuningattareksi 30. huhtikuuta 1445 Westminster Abbeyssä.

Margaretin avioliiton oli neuvotellut Suffolkin herttua William de la Pole, ja kun Margaret saapui Englantiin, Suffolk ja hänen vaimonsa olivat hänen ainoat ystävänsä. Hän joutui Suffolkin herttuan vaikutuksen alaiseksi ja kannatti tämän politiikkaa. Tämä yhdistettynä hänen ranskalaiseen syntyperäänsä ja synnyinmaataan kohtaan tuntemaansa sympatiaan, teki hänestä alusta alkaen epäsuositun Englannissa. Vaikka hän oli älykäs ja hauskannäköinen nainen, hän oli itsepäinen ja mahtipontinen, ilman sovittelevia käytöstapoja, joita hänen vaikea asemansa vaati. Hän tuki täydellisen vastakohtansa, pehmeäluonteisen puolisonsa kulttuuriharrastuksia ja perusti maaliskuussa 1448 Cambridgen yliopistoon Queen's Collegen.

Kuningatar Margaretista tuli keskeinen henkilö puolisonsa joukoissa, kun Ruusujen sota puhkesi Henrikin edustamien Lancasterien ja Yorkien välillä. Vuonna 1461 Yorkit pääsivät voitolle, Edvard IV nousi valtaistuimelle ja Henrik, Margaret ja heidän pieni poikansa, prinssi Edward pakenivat Skotlantiin.

Ruusujen sodassa kuningatar Margaret oli Lancasterien puolueen todellinen johtaja, ja hän puolusti puolisonsa sekä poikansa Walesin prinssi Edwardin oikeuksia. Edvard IV voitti hänen joukkonsa 4. toukokuuta 1471 Tewkesburyn taistelussa, jossa 17-vuotias Edward kaatui ja kuningatar Margaret jäi vangiksi.

Vuonna 1470 Lancasterit tekivät vastaiskun liittoutuneina Richard Nevillen kanssa. Henrikin toinen valtakausi kesti vajaan vuoden, ja sen päätteeksi Margaret vangittiin. Ranskan kuningas Ludvig XI maksoi lunnaat vuonna 1475 ja hän pääsi vuonna 1476 matkustamaan Ranskaan, missä hän vietti loppuelämänsä köyhtyneenä Dampierre-sur-Loiren linnassaan Anjoussa, jossa hän kuoli 52-vuotiaana elokuussa 1482.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Margareeta Anjoulainen Wikimedia Commonsissa