Margareeta Anjoulainen
Margareeta Anjoulainen (1430–1482) oli Englannin kuningatar. Hän oli Anjoun herttuan Renén tytär. Vuodesta 1445 alkaen hän oli Henrik VI:n puoliso. Ruusujen sodassa hän oli Lancasterin puolueen todellinen johtaja, ja hän puolusti puolisonsa sekä poikansa prinssi Edvardin oikeuksia. Edvard IV voitti hänet vuonna 1471 Tewkesburyn taistelussa, jossa hänen poikansa kaatui ja hän itse jäi vangiksi. Vuodesta 1476 alkaen hän asui Ranskassa.[1]
| Margareeta Anjoulainen | |
|---|---|
 kuva Talbotin mestarin keskiaikaisesta käsikirjoituksesta noin vuodelta 1445. |
|
| Englannin kuningatar | |
|
23. huhtikuuta 1445 – 4. maaliskuuta 1461
3. lokakuuta 1470 – 11. huhtikuuta 1471 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 23. maaliskuuta 1430 Pont-à-Mousson, Lorraine, Ranska |
| Kuollut | 25. elokuuta 1482 (52 vuotta) Anjou |
| Puoliso | Henrik VI |
| Lapset | Edward Lancaster |
| Vanhemmat |
Anjoun herttua René Lorrainen Isabella |
Margareetan avioliitto Englannin tasapainottoman kuninkaan Henrik VI:n kanssa oli osa Satavuotisen sodan rauhanponnisteluja Ranskan ja Englannin välillä. Pian Margareetasta tuli keskeinen henkilö miehensä joukoissa, kun Ruusujen sota puhkesi Henrikin edustamien Lancasterien ja Yorkien välillä. Vuonna 1461 Yorkit pääsivät voitolle, Edvard IV nousi valtaistuimelle ja Henrik, Margareeta ja heidän pieni poikansa Edward pakenivat Skotlantiin. Vuonna 1470 Lancasterit tekivät vastaiskun liittoutuneina Richard Nevillen kanssa. Henrikin toinen valtakausi kesti vajaan vuoden, ja sen päätteeksi Margareeta vangittiin. Ranskan kuningas maksoi lunnaat ja hän pääsi Ranskaan, missä vietti loppuelämänsä köyhänä.[2]
LähteetMuokkaa
- ↑ Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1968, osa 5, p. 1352
- ↑ Margaret of Anjou Encyclopaedia Britannica. Viitattu 13.4.2018.
Aiheesta muuallaMuokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Margareeta Anjoulainen Wikimedia Commonsissa
