Marcus Collin

suomalainen taidemaalari, kuvittaja ja professori

Gustaf Marcus Collin (18. marraskuuta 1882 Helsinki22. syyskuuta 1966 Kauniainen) oli suomalainen taidemaalari, kuvittaja ja professori.

Taiteilija Marcus Collin

Collin sai taidekoulutusta niukasti. Hän opiskeli Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa vuosina 19031904 ja Helsingin yliopiston piirustussalissa 19041905. Hän toimi myös jonkin aikaa opettajana, muun muassa Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa 1920-luvulla. Hän teki ensimmäisen matkansa Ranskaan vuosina 1905–1906 ja maalasi siellä Pariisi-aiheisia pastelleja. Näyttelydebyyttinsä taidemaalarina Marcus Collin teki Suomen taiteilijain näyttelyssä vuonna 1907.

Collin käytti taiteilijanimessään C-kirjainta, vaikka oikeasti sukunimi kirjoitettiin K:lla. Collin syntyi virkamiesperheeseen. Ennen taideopintojaan hän suoritti alustavan oikeustutkinnon vuonna 1902.[1] Hänen isänsä oli Karl Gustav Kollin ja äitinsä Emilia Charlotta Stenman. Hän avioitui taidemaalari Eva Helena Törnwallin kanssa.

Collinin taiteellisena läpimurtona on pidetty teoksia Hautajaiset Kökarissa ja Sunnuntai satamassa, jotka hän maalasi Lounais-Suomen saaristossa kesällä 1914.[1] Suomalaista ekspressionismia edustava Marraskuun ryhmä perustettiin 1910-luvun lopulla, ja Marcus Collin oli sen kantavia jäseniä. Ryhmän vaikutus tulee esiin hänen teoksissaan.

Marcus Collin suosi aiheiden suhteen ihmisfiguureja, jotka olivat osa suurempaa joukkoa. Teokset olivat usein humoristisia pilkkaamatta yksityisen ihmisen heikkoutta[2]. Collinin teokset olivat usein välähdyksiä jostakin sosiaalisesta tilanteesta[3].

Marcus Collin ja Eva Törnwall-Collin tekivät 1930-luvulla Karjalaan suuntautuneita matkoja, jotka vaikuttivat Collinin taiteeseen. Taiteilijapariskunta kävi muun muassa Lunkulansaaressa, Raivolassa, Valamon luostarissa sekä Konevitsan luostarissa. Matkan myötä syntyi värikkäitä teoksia, jotka kuvasivat karjalaisaiheita. Ortodoksista jumalanpalvelusta Raivolassa kuvaava Kreikkalaiskatolinen jumalanpalvelus (1935–1936) sai aikalaiskriitikoilta paljon huomioita, kun se esitettiin keväällä 1937 Bäcksbackan taidesalongissa pidetyssä Collinin yksityisnäyttelyssä.[4]

Huomionosoitukset ja jäsenyydet

muokkaa
  • Serlachiuksen säätiön hallituksen jäsen 19351966
  • Suomen taiteilijaseuran kunniajäsen 1943
  • Professorin nimi ja arvo 1953
  • Suomen valtion taiteilijaeläke 1959

Lähteet

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. a b Ojanperä, Riitta, toim.: Pinta ja syvyys. Varhainen modernismi Suomessa 1890–1920. s. 333. Helsinki: Ateneumin taidemuseo / Valtion taidemuseo, 2001. ISBN 951-53-2263-4
  2. Ateneum
  3. Didrichsenin taidemuseo[vanhentunut linkki]
  4. Lahelma, Marja: Lallukka: Elämää taiteilijakodissa, s. 107-109. Helsinki: Parvs, 2020. ISBN 978-952-7226-60-5

Aiheesta muualla

muokkaa