Mara (etunimi)

etunimi

Mara on etunimi, joka voi olla naisen tai miehen nimi.

Mara naisen etunimenä muokkaa

Useissa kielissä, esimerkiksi englannissa ja saksassa, Mara mielletään naisennimeksi. Taustalla on Raamatun kertomus, jossa Ruutin kirjan päähenkilön anoppi Noomi haluaa ottaa käyttöön nimen Mara. Menetettyään miehensä ja kaksi poikaansa hän sanoo: ”Älkää kutsuko minua enää Noomiksi, vaan Maraksi, sillä Kaikkivaltias on koetellut minua ankarasti.” Heprean kielessä Noomi merkitsee ’onnellista’, Mara puolestaan ’katkeraa’.[1]

Bulgariassa, makedoniassa, kroatiassa ja serbiassa Mara tunnetaan Marian rinnakkaismuotona.[2]

Nimi Suomessa muokkaa

Mara on monista etunimistä käytetty suomalainen kutsumamuoto. Kieliopilliselta rakenteeltaan se on slangia.[3] Mara liitetään usein miehennimeen Martti,[4] ja tällä hellittelynimellä on viitattu muun muassa presidentti Martti Ahtisaareen.[5] Mara voi olla myös Markun, Markuksen ja Martinin lempinimi. Yhtä hyvin se voi pohjautua naisennimiin Maaret, Maarit, Maria, Marianna, Marianne, Marie, Mariella, Marika, Marita, Maritta, Marja, Marjaana, Marjatta, Marju, Marjukka, Marjut, Martina ja Martta.[6]

Virallisena etunimenä Mara on Suomessa harvinainen. Digi- ja väestötietoviraston etunimitilastoon on lokakuuhun 2022 mennessä kirjattu noin 110–120 Mara-nimistä naista ja noin 10–30 samannimistä miestä.[7]

Mara-nimi sisältyy Helsingin yliopiston almanakkatoimiston viralliseen koirien nimipäiväkalenteriin. Nimipäivä on 10. marraskuuta.[8]

Tunnettuja Mara-nimisiä muokkaa

Kuvitteellisia Mara-nimisiä muokkaa

Lähteet muokkaa

Kirjallisuus muokkaa

  • Hanks, Patrick & Hodges, Flavia: A Dictionary of First Names. Oxford: Oxford University Press, 1990. ISBN 0-19-211651-7. (englanniksi)
  • Kohlheim, Rosa & Kohlheim, Volker: Duden, Lexikon der Vornamen. Herkunft, Bedeutung und Gebrauch von mehreren tausend Vornamen. 3., neu bearbeitete und erweiterte Auflage. Mannheim: Dudenverlag, 1998. ISBN 3-411-04943-X. (saksaksi)
  • Lempiäinen, Pentti: Nimipäivättömien nimipäiväkirja. Porvoo: WSOY, 1989. ISBN 951-0-15788-0.
  • Lempiäinen, Pentti: Suuri etunimikirja. Kolmas tarkistettu painos. Toim. Raisa Vuohelainen. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-29400-4.
  • Paunonen, Heikki & Paunonen, Marjatta: Stadilaisen nimipäiväkirja. Uuno, uuno – mut mikä sun nimes on. Helsinki: WSOY, 2002. ISBN 951-0-27474-7.
  • Riihonen, Eeva: Mikä lapselle nimeksi?. Helsinki: Tammi, 1992. ISBN 951-31-0073-1.
  • Saarelma, Minna: Koirien nimipäiväkirja. Bella, Niksu vai Romeo?. Helsinki: Minerva, 2011. ISBN 978-952-492-473-3.
  • Saarikalle, Anne & Suomalainen, Johanna: Suomalaiset etunimet Aadasta Yrjöön. Helsinki: Gummerus, 2007. ISBN 978-951-20-7143-2.
  • Vilkuna, Kustaa: Etunimet. Viides painos. Toim. Pirjo Mikkonen. Helsinki: Otava, 2007. ISBN 978-951-1-18892-6.

Verkkolähteet muokkaa

  • Kotus 2017 = Sanoin saavutettu: 1990-luku (Suomi 100 -ohjelmaan kuuluva teemasivu) Sanoin saavutettu ‒ satavuotias Suomi. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2017. Viitattu 26.10.2022.
  • Nimipalvelu 2022 = Nimipalvelu: Etunimitilasto (hakusana ”Mara”) 24.10.2022. Digi- ja väestötietovirasto. Viitattu 25.10.2022.
  • Raamattu 1992 = Ruut 1:20 (Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokouksen v. 1992 käyttöön ottama suomennos) raamattu.fi. Viitattu 25.10.2022.
  • VISK 2008 = Hakulinen, Auli & Vilkuna, Maria & Korhonen, Riitta & Koivisto, Vesa & Heinonen, Tarja Riitta & Alho, Irja: § 218 A-loppuiset slangisanat ja lähtösanan muuntelu Ison suomen kieliopin verkkoversio. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2008. Viitattu 25.10.2022.

Viitteet muokkaa

  1. Hanks & Hodges 1990, s. 221–222; Kohlheim & Kohlheim 1998, s. 173; Lempiäinen 1989, s. 40–41; Raamattu 1992.
  2. Kohlheim & Kohlheim 1998, s. 173.
  3. Paunonen & Paunonen 2002, s. 144, 224, 273, 369, 444; VISK 2008.
  4. Riihonen 1992, s. 313; Lempiäinen 2004, s. 401; Vilkuna 2007, s. 155, 275.
  5. Kotus 2017.
  6. Saarikalle & Suomalainen 2007, s. 228–229, 241–245, 247–251, 253–254, 636–639; Paunonen & Paunonen 2002, s. 144, 224, 273, 369.
  7. Nimipalvelu 2022.
  8. Saarelma 2011, s. 7, 93.