Pahiño
Manuel Fernández Fernández eli Pahiño (21. tammikuuta 1923 Vigo, Pontevedran maakunta, Espanja – 12. kesäkuuta 2012[1]) oli espanjalainen jalkapalloilija, pelipaikaltaan hyökkääjä. Hän edusti Espanjan pääsarjassa Primera Divisiónissa Celta de Vigoa, Real Madridia ja Deportivo de La Coruñaa, ja voitti sarjan maalikuninkuuden kahdesti.
| Henkilötiedot | |||
|---|---|---|---|
| Koko nimi | Manuel Fernández Fernández | ||
| Syntymäaika | 21. tammikuuta 1923 | ||
| Syntymäpaikka | Vigo, Espanja | ||
| Kuolinaika | 12. kesäkuuta 2012 (89 vuotta) | ||
| Kuolinpaikka | Madrid, Espanja | ||
| Pelipaikka | hyökkääjä | ||
| Junioriseurat | |||
| 1939–1940 | Navia | ||
| 1940–1943 | Arenas de Alcabre | ||
| Seurat | |||
| Vuodet | Seura | O | (M) |
| 1943–1948 | Celta | 101 | (70) |
| 1948–1953 | Real Madrid | 124 | (108) |
| 1953–1956 | Deportivo La Coruña | 72 | (46) |
| 1956–1957 | Granada | 15 | (8) |
| Yhteensä | 312 | (232) | |
| Maajoukkue | |||
| 1948–1955 | Espanja | 3 | (3) |
|
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat. | |||
Ura muokkaa
Pahiño pelasi uransa alkuaikoina vaatimattomissa Navian ja Arenas de Alcabren joukkueissa, kunnes pääsarja Primera Divisiónissa pelannut Galician suurseura Celta de Vigo hankki hänet riveihinsä. Ensiesiintymisensä pääsarjassa Pahiño teki kauden 1943–1944 avauskierroksella Atlético de Madridia vastaan.[2]
Pahiño tunnettiin pelottomana hyökkääjä, mikä vaati ajoittain veronsa: kaudella 1944–1945 Celtan pelatessa väliaikaisesti Segunda Divisiónissa hän mursi pohjeluunsa kauden viimeisessä, Granadaa vastaan pelatussa nousukarsintaottelussa. Ennen loukkaantumista hän oli kuitenkin tehnyt joukkueelleen kaksi maalia, ja ottelu päättyi lopulta Celtan 4–1-voittoon ja nousujuhliin.
Kaudella 1947–1948 Pahiño teki sarjassa 23 maalia, jolla hän voitti ensimmäisen maalikuninkuutensa (Pichichi). Maaleillaan hän auttoi Celtan neljänneksi sarjassa sekä Espanjan cupin loppuotteluun. Pahiñon joukkuetovereihin Celtassa lukeutui Miguel Muñoz, jonka kanssa hän siirtyi Real Madridiin kauden loputtua.
Pahiño onnistui maalinteossa säännöllisesti myös Real Madridissa, ja kaudella 1951–1952 hän voitti 28 maalillaan toisen maalikuninkuutensa. Joukkue ei kuitenkaan saavuttanut Pahiñon aikana erityistä menestystä lukuun ottamatta Venezuelassa pelattua epävirallista seurajoukkueiden maailmanmestaruusturnausta (Pequeña Copa del Mundo), jonka se voitti vuonna 1952.
Pahiñon sopimus Real Madridin kanssa päättyi vuonna 1953, ja yli 30 vuotta täyttäneiden pelaajien kohdalla harjoittamaansa politiikkaa noudattaen seura tarjosi hänelle vuoden jatkosopimusta. Kolmen vuoden sopimusta tavoitellut Pahiño ei tähän suostunut, vaan palasi Galiciaan ja liittyi Deportivo de La Coruñan joukkueeseen. Hieman myöhemmin Real Madrid hankki argentiinalaisen Alfredo Di Stéfanon, joka peri Pahiñon käyttämän pelinumeron 9.
Deportivossa Pahiño pelasi kolmen kauden ajan. Hän on 211 maalillaan yksi Espanjan pääsarjan historian parhaista maalintekijöistä.[3] Uransa viimeisen kauden 1956–1957 hän pelasi Segunda Divisiónin Granadassa, joka nousi kauden päätteeksi pääsarjaan.
Espanjan maajoukkueessa Pahiño pelasi seurajoukkueissa tekemistään lukuisista maaleista huolimatta vain kolme ottelua vuosina 1948–1955. Ensiesiintymisensä hän teki 20. kesäkuuta 1948 ottelussa Sveitsiä vastaan, jossa syntyi ensimmäinen maajoukkueuran kolmesta maalista.[4]
Lähteet muokkaa
- Jugadores de leyenda Real Madrid.
Viitteet muokkaa
- ↑ Fallece Pahíño, histórico goleador del fútbol español Marca.com. 12.6.2012. Viitattu 10.9.2012. (espanjaksi)
- ↑ Ficha del jugador LFP. Viitattu 15.4.2008.
- ↑ Spain – All-Time Topscorers RSSSF. Viitattu 15.4.2008.
- ↑ Jugadores de la selección Fútbol en la Red. Viitattu 15.4.2008.