Manuel Blum
Manuel Blum (s. 26. huhtikuuta 1938 Caracas) on tietojenkäsittelytieteilijä, joka sai Turing-palkinnon vuonna 1995. Turing-palkinnon hän sai tunnustuksena panoksestaan laskennan vaativuusteorian perusteiden kehittämisessä ja sen soveltamisesta kryptografiaan ja ohjelmien tarkistamiseen.
| Manuel Blum | |
|---|---|
.jpg) |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 26. huhtikuuta 1938 Caracas |
| Koulutus ja ura | |
| Väitöstyön ohjaaja | Marvin Minsky |
| Tutkimusalue | Tietojenkäsittelytiede |
| Palkinnot | Turing-palkinto |
| Aiheesta muualla | |
| www.cs.cmu.edu/~mblum | |
Henkilöhistoria muokkaa
Blumin vanhemmat olivat juutalaisia[1] romanialaisia (toisen maailmansodan aikaan, nykyään alue on osa Ukrainaa), jotka pakenivat holokaustia. Blumin äidinkieli on saksa. Hän kertoo kiinnostuksensa tietojenkäsittelytieteeseen heränneen jo lapsuudessa, kun hän ihmetteli espanjaa puhuvien paikallisten nopeaa puhetta. Hän ajatteli, että jos hän ymmärtäisi aivojen toimintaa, hän oppisi espanjaakin paremmin[2].
Blum opiskeli MIT:ssä sähkötekniikkaa ja keskittyi aivojen sähköisen toiminnan tutkimiseen. Hän valmistui sieltä vuonna 1959 kandidaatiksi ja vuonna 1961 maisteriksi. Tohtoriksi hän väitteli samasta korkeakoulusta vuonna 1964. Väitöskirja oli matematiikan alalta ja sitä ohjasi professori Marvin Minsky, hänkin Turing-palkittu.
Tietotekniikan pariin Blumia ohjasi tyttöystävänsä ja tuleva vaimonsa Leonore Blum, joka opiskeli Carnegien teknillisessä korkeakoulussa (Carnegie Mellon -yliopisto). Leonoren opettaja oli ensimmäinen Turing-palkinnon saaja Alan J. Perlis. Leonore näytti Blumille vasta perustetun tietotekniikan opintosuunnan kurssien kotitehtäviä ja Manuel innostui niistä.
Blum työskenteli vuoteen 1999 asti tietojenkäsittelytieteen professorina Kalifornian yliopistossa. Sieltä hän siirtyi professoriksi Carnegie Mellon -yliopistoon. Hänen poikansa Avrim Blum ja vaimonsa ovat hekin Carnegie Mellonin professoreita[3].
Työt muokkaa
1960-luvulla Blum kehitti aksiomaattisen laskettavuusteorian, joka on riippumaton tietokoneen käytännön toteutuksesta. Teoria perustuu Gödel-numerointiin ja hänen itsensä kehittämiin Blum-aksioomiin. Abstraktiudestaan huolimatta Blumin teorialla on merkittäviä käytännön sovelluksia, kuten ohjelmien laskennan vaativuuden luokittelu ja arvioiminen tunnettuihin matemaattisiin funktioihin nähden.
Muutamia muita Blumin töitä ovat protokolla kolikon heittämiseksi puhelimessa, valinta-algoritmi, joka toimii lineaarisessa ajassa, Blum Blum Shub-satunnaislukugeneraattori sekä edellistä käyttävä Blum-Goldwasser-salausjärjestelmä. 2000-luvulla Blum on kehittänyt automatisoituja Turingin testejä.
Poikkeuksellisen monet hänen ohjaamistaan väitöskirjan tekijöistä ovat tehneet huomattavia tieteellisiä työuria. Leonard Adleman, Shafi Goldwasser, Russell Impagliazzo, Silvio Micali, Moni Naor, Steven Rudich, Michael Sipser, Umesh ja Vijay Vazirani sekä Luis von Ahn ovat eräitä Blumin menestyneimmistä oppilaista.
Lähteet muokkaa
- ↑ Lenore Blum biography www-groups.dcs.st-and.ac.uk. Viitattu 16.2.2019.
- ↑ http://www.post-gazette.com/healthscience/20011021blum1021p3.asp
- ↑ http://www.pittsburghlive.com/x/pittsburghtrib/s_71679.html (Arkistoitu – Internet Archive)