Mantiqueiranpaimenkoira

Mantiqueiranpaimenkoira (Pastor mantiqueira) on brasilialainen koirarotu, josta on olemassa kolme muunnosta: sileäkarvainen, pitkäkarvainen ja kiharakarvainen. Sillä ei ole FCI:n tunnustusta, mutta Brasilian Kennelliitto eli Confederação Brasileira de Cinofilia (CBKC) on hyväksynyt sen roduksi.

Mantiqueiranpaimenkoira
Avaintiedot
Alkuperämaa	Brasilia
Määrä	Suomessa ei yhtään
Alkuperäinen käyttö	karjapaimen
Nykyinen käyttö	paimenkoira
Muita nimityksiä	Cão Pastor da Mantiqueira, Pastor Mantiqueira, Pastorzinho Caipira, Pastor Brasileiro, Mantiqueira, Policial
FCI-luokitus	ei FCI-rotu CBKC: ryhmä 11
Ulkonäkö
Säkäkorkeus	43-53 cm
Väritys	valkoinen, kulta, blue merle tai musta
Infobox OK

Ulkomuoto

Mantiqueiranpaimenkoira on keskikokoinen, ketterä ja rungoltaan neliömäinen paimenkoira. Kuono on kapea ja korvat pystyt ja eteenpäin suuntautuneet. Silmät voivat olla joko ruskeat, siniset tai keskenään eriväriset. Säkäkorkeus on 43-53 cm (ihanne 48 cm).

Rodusta tunnetaan kolme karvamuunnosta - sileä-, pitkä- ja kiharakarvainen - sekä kolme karvanpituutta - lyhyt, keskipitkä ja pitkä. Rotumääritelmässä kyseiset karvatyypit on lajiteltu neljään eri ryhmään: pitkä, keskipitkä, lyhyt ja kihara. Hyväksytyt värit ovat valkoinen, kullanruskea (sävyltään vaaleasta tummaan), sininen (blue merle) ja musta; musta maski sallitaan sinisillä ja kullanruskeilla yksilöillä.

Luonne ja käyttäytyminen

Mantiqueira-vuoriston karjanajajat arvostavat suuresti mantiqueiranpaimenkoiran työominaisuuksia karjan paimentajana. Sillä on voimakas paimennusvietti, jonka avulla se opastaa karjan jyrkkien vuorten halki tai kokoaa sen aitaukseen. Paikalliset asukkaat sanovat sen olevan karjatilallisille elintärkeä työväline

Alkuperä

Mantiqueiranpaimenkoira on ikivanha rotu, joka on kotoisin Mantiqueira-vuoristosta Brasilian Kaakkoiselta alueelta. Sen uskotaan polveutuvan vanhoista brasilialaisista koirista jotka tunnettiin nimellä policiais ("poliisi"): tästä yhtenä todisteena nykyinen rotu tunnetaan yhä samalla nimellä kuin sen oletetut esi-isät. Sen epäillään risteytyneen sittemmin saksanpaimenkoiran, belgianpaimenkoiran, hollanninpaimenkoiran ja valkoisen paimenkoiran kanssa, mitä vastaavasti puoltaa sen rakenne ja belgianpaimenkoiraa muistuttava ulkonäkö.

Paikalliset karjanajajat tarvitsivat hyvän, maatiaismaisen, ketterän, voimakkaan ja sitkeän paimenkoiran, joka kykeni ajamaan karjaa poluilla jonne karjatilallinen ei voinut itse hevosineen mennä Mantiqueira-vuoriston jyrkkärinteisen maaston takia. He valitsivat huolella parhaat jalostuskoirat, joita vuosisatojen ajan risteyttämällä he loivat tämän uuden rodun. Koska vuoristoon oli vaikea päästä, se säilyi puhtaana muiden rotujen vaikutteilta.

Maatalouden alettua modernisoitua viime vuosien aikana ja karjankasvatuksen vähennyttyä mantiqueiranpaimenkoira on menettänyt merkitystään ja ulkomaalaisten muuttaessa yhä enenevissä määrin alueelle sinne kulkeutuu heidän mukanaan uusia koiria. Tämän vuoksi rotu on nykyisin uhanalainen ja on alkanut sekoittua vierasperäisten rotujen kanssa.

Vaikka Mantiqueira-vuoristo sijaitseekin São Paulon, Minas Geraisin ja Rio de Janeiron osavaltioissa, suurin osa koirista elää Minas Geraisin paikkakunnilla ja vain murto-osa São Paulon ja Rio de Janeiron alueilla. Kaupungit joissa niitä on eniten ovat Virgínia, Passa Quatro, Marmelópolis, Delfim Moreira, Venceslau Brás, Itajubá, Piranguçu, Brasópolis, Gonçalves, Sapucaí Mirim, Paraisópolis, Conceição dos Ouros, Cachoeira de Minas, Santa Rita do Sapucaí, Piranguinho, Natércia, Pedralva, São José do Alegre, Heliodora, Cristina, Maria da Fé ja Conceição das Pedras. São Paulossa ne ovat keskittyneet enimmäkseen Monteiro Lobaton, São Bento do Sapucaín, ja Campos do Jordãon kaupunkeihin.

Lähteet

• Reportagem Novas Raças Brasileiras: Pastor da Mantiqueira e Bullbrass. Cães & Cia. Editora Forix: Brasilia, 2010, nº 379 (joulukuu). ISSN1413-3040.

Aiheesta muualla

• Portal Caracu do Ipê (Arkistoitu – Internet Archive)