Mansikkakirjosiipi
Mansikkakirjosiipi (Pyrgus malvae) on paksupääperhosten heimoon kuuluva perhoslaji ja sukunsa yleisin edustaja Suomessa.
| Mansikkakirjosiipi | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Eukaryootit Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
| Alalahko: | Imukärsälliset perhoset Glossata |
| Osalahko: | Erilaissuoniset perhoset Heteroneura |
| Yläheimo: | Päiväperhoset Papilionoidea |
| Heimo: | Paksupäät Hesperiidae |
| Alaheimo: | Kirjosiivet Pyrginae |
| Suku: | Pyrgus |
| Laji: | malvae |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Pyrgus malvae |
|
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
|
|
|
Koko ja ulkonäkö muokkaa
Mansikkakirjosiipi on sukunsa pienin laji. Sen siipien kärkiväli on 20–24 mm, mutta muutoin sen erottaminen muista Pyrgus-suvun lajista on vaikeaa. Siipien yläpinnoilla on tumman mustanruskealla pohjalla hyvin selkeärajaisia, puhtaanvalkoisia, melko suorakulmaisia täpliä. Täplien määrä vaihtelee yksilöittäin, mutta etusiiven ulkoreunassa on täplärivi ja takasiiven yläpinnalla on aina täpliä. Siipien alapinnat ovat vaaleanruskeat, usein vihreän tai keltaisen kehnäiset, valkotäpläiset ja siipisuonet vain hieman pohjaväriä vaaleammat. Takasiiven alapinnan keskiosassa siiven poikki kulkeva valkoinen vyö on keskeltä katkennut. Siipiripset ovat valkoiset, suonten kohdilla tummat.[2][3][4][5][6]
Satunnaisesti esiintyy värimuoto f. taras, jolla valkoiset täplät ovat yhtyneet siiven pituussuuntaisiksi juoviksi.[7]
Levinneisyys ja lentoaika muokkaa
Lajin levinneisyys ulottuu Espanjasta ja Englannista Euroopan ja Pohjois-Aasian poikki Japaniin,[3] ja se onkin sukunsa laajimmin levinneistä lajeja[8]. Mansikkakirjosiipiä tavataan Suomessa suunnilleen Oulu–Ilomantsi-linjan eteläpuolella, mutta aikaisemmin levinneisyys on ulottunut pohjoisemmaksi. Mansikkakirjosiipi lentää melko varhain touko-kesäkuussa, aikaisemmin kuin läheiset sukulaisensa, mikä on tärkeä lajinmääritystuntomerkki.[9] Etelämpänä Euroopassa sillä on toinen sukupolvi heinäkuussa, mutta Pohjois-Euroopassa sellaista ei kehity ainakaan yleensä. Suomessa muutamien heinäkuun loppupuolen havaintojen on tulkittu olevan toista sukupolvea.[7][3]
Elinympäristö ja elintavat muokkaa
Mansikkakirjosiipi suosii paahdeympäristöjä. Sen elinympäristöjä ovat aurinkoiset ja matalakasvustoiset paikat niin metsänreunoilla ja niityillä kuin soilla ja puuttomilla saarillakin. Perhosia tavataan usein yksitellen tai pienelle alueelle kokoontuneina ryhminä. Mansikkakirjosiipi on nopea lentäjä, ja sitä on vaikea havaita muutoin kuin sen laskeuduttua kukille ruokailemaan tai lehdelle lepäämään, jolloin se pitää siivet ruumiin sivuille levitettyinä. Häirittynä kirjosiipi lähtee herkästi lentoon, ja lentävän yksilön seuraaminen on vaikeaa. Perhoset lentävät aina lähellä maanpintaa ja myös pariutuminen tapahtuu siellä.[3][7]
Naaras munii yksitellen ravintokasvien lehtien yläpinnoille, ja toukat kuoriutuvat runsaan viikon kuluttua. Toukat tekevät aluksi erittämästään silkistä suojakotelon ja myöhemmin sitovat koko lehden suojakseen. Toukan kasvu on hidasta ja kestää noin kaksi kuukautta. Laji talvehtii kotelona, joten aikuiset yksilöt pääsevät lentoon jo loppukeväällä.[3][10]
Malvoihin viittaavasta tieteellisestä lajinimestä huolimatta malvat eivät kuulu mansikkakirjosiiven ravintokasveihin.[9][3]
Ravintokasvi muokkaa
Toukka syö ruusukasvien, etenkin ahomansikan (Fragaria vesca) ja rätvänän (Potentilla erecta), mutta myös vadelman (Rubus idaeus), ketohanhikin (Potentilla anserina), kurjenjalan (Comarum palustre), mesiangervon (Filipendula ulmaria) ja poimulehtien (Alchemilla) lehtiä.[7][3]
Lähteet muokkaa
- ↑ Lauri Kaila, Marko Mutanen: Mansikkakirjosiipi – Pyrgus malvae Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ Lionel G. Higgins, Norman D. Riley, suom. Olavi Sotavalta: Euroopan päiväperhoset, s. 315–316. Kustannusosakeyhtiö Tammi, 1973. ISBN 951-30-2311-7.
- ↑ a b c d e f g Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Dagfjärilar. Hesperiidae – Nymphalidae, s. 134–135. ArtDatabanken, SLU, 2005. ISBN 91-88506-51-7.
- ↑ Svenska fjärilar (ruotsiksi)
- ↑ Suomen perhostutkijain seura: Pyrgus, Spialia, Muschampia, Carcharodus ja Erynnis -lajit (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Norges sommerfugler (norjaksi)
- ↑ a b c d Pertti Pakkanen: Mansikkakirjosiipi. Suomen Perhostutkijain Seura.
- ↑ Tari Haahtela, Kimmo Saarinen, Pekka Ojalainen & Hannu Aarnio: Suomen ja Euroopan päiväperhoset, s. 26. Gummerus, 2012. ISBN 978-951-20-8386-2.
- ↑ a b Kimmo Silvonen, Morten Top-Jensen & Michael Fibiger: Suomen päivä- ja yöperhoset: maastokäsikirja, s. 109. BugBook Publishing, 2014.
- ↑ Parikkalan eläimet (Arkistoitu – Internet Archive)
Aiheesta muualla muokkaa
- LuontoPortti: Mansikkakirjosiipi (Pyrgus malvae)
- Suomen Perhoset: Mansikkakirjosiipi
- UniProt, Taxonomy: Pyrgus malvae (englanniksi)
- Iltalehti: Mansikkakirjosiipi (Pyrgus malvae) (Arkistoitu – Internet Archive) 2006
- Bestimmungshilfe des Lepiforums (Arkistoitu – Internet Archive) (saksaksi)
- Moths and Butterflies of Europe and North Africa (englanniksi)