Malvin Whitfield
Malvin (”Mal”) Groston Whitfield (11. lokakuuta 1924 Bay City, Texas, Yhdysvallat – 18. marraskuuta 2015 Washington, Yhdysvallat[1]) oli yhdysvaltalainen keskimatkojen juoksija ja kolminkertainen olympiavoittaja.[2]
Mitalit | |||
---|---|---|---|
Malvin Whitfield Lontoon olympialaisissa 1948. | |||
Maa: Yhdysvallat | |||
Miesten yleisurheilu | |||
Olympialaiset | |||
Kultaa | Lontoo 1948 | 800 m | |
Kultaa | Lontoo 1948 | 4 × 400 m | |
Kultaa | Helsinki 1952 | 800 m | |
Hopeaa | Helsinki 1952 | 4 × 400 m | |
Pronssia | Lontoo 1948 | 400 m |
Malvin Whitfield, lempinimeltään Marvelous Mal eli Mahtava Mal, liittyi Yhdysvaltain ilmavoimiin vuonna 1943. Toisen maailmansodan jälkeen hän pysyi ilmavoimien palveluksessa, mutta kirjautui myös Ohion osavaltionyliopiston opiskelijaksi. 1950-luvun alussa hän palveli ilmavoimissa Korean sodassa[1].
Whitfield voitti Yhdysvaltain yliopistomestaruuden 800 metrillä vuonna 1948 ja 880 jaardilla vuonna 1949. Yhdysvaltain mestaruuden hän voitti 800 metrillä vuosina 1949–1951 sekä 1953–1954. Vuonna 1952 hän voitti mestaruuden 400 metrillä. Vuoden 1951 Pan-Amerikan kisoissa Buenos Airesissa hän voitti kultaa 400 metrillä, 800 metrillä ja 4 × 400 metrin viestissä[2].
Olympialaisiin Whitfield osallistui kahdesti menestyen molemmilla kerroilla. Lontoossa 1948 Whitfield voitti kultaa 800 metrillä ajalla 1.49,2 ja pronssia 400 metrillä ajalla 46,9[3] sekä kultaa 4 × 400 metrin viestissä.[1][2] Yhdysvaltain olympiakarsinnoissa hän oli voittanut molemmat matkat, mutta 400 metrillä Jamaikan Arthur Wint ja Herbert McKenley olivat parempia. Helsingissä 1952 Whitfield uusi 800 metrin voittonsa[2], vaikka olikin välierässä hävinnyt Tanskan Nielsenille. Hopeaa sai Wint, kuten myös Lontoossa neljä vuotta aiemmin. 400 metrillä Whitfield ei onnistunut toistamaan menestystään, vaan jäi finaalissa kuudenneksi eli viimeiseksi[2]. Pitkässä viestissä Whitfield oli edellisten kisojen tapaan Yhdysvaltain joukkueen ankkuri. Hän pääsi matkaan metrin jäljessä Jamaikan George Rhodenia. Ankkureiden välimatka pysyi samana koko kierroksen ajan, joten Yhdysvallat jäi hopealle[2]. Whitfieldin saavutukset olivat uskomattomia, kun ottaa huomioon, että hän oli palvellut edeltävän vuoden Korean sodassa ja harjoitellut vain vähän. Whitfield yritti päästä myös Melbournen kisoihin, mutta epäonnistui olympiakarsinnoissa ja lopetti uransa pian sen jälkeen.
800 metrin maailmanennätystä Whitfield ei koskaan rikkonut, mutta 880 jaardilla hän teki sen kahdesti, vuonna 1950 ajalla 1.49,2 ja vuonna 1953 ajalla 1.48,6.[2]
Vuonna 1954 Whitfield voitti James E. Sullivan -palkinnon,[2] joka annetaan vuosittain Yhdysvaltain parhaalle yleisurheilijalle. Hän oli ensimmäinen mustaihoinen palkinnon voittaja. Valmistuttuaan Kalifornian osavaltionyliopistosta Whitfield työskenteli Yhdysvaltain ulkoministeriössä afrikkalaisissa urheiluprojekteissa muun muassa Nigeriassa ja Keniassa.
Whitfield kuoli 91-vuotiaana marraskuussa 2015.[1]
Henkilökohtaiset ennätykset
muokkaa- 100 m 10,7
- 400 m 45,9
- 800 m 1.47,9
- 880 jaardia 1.48,6
- 1 000 m 2.20,8
- Maili 4.12,6
Lähteet
muokkaa- Hannus, Matti;: Yleisurheilu: Tuhat tähteä. WSOY, 1983. ISBN 951-0-11900-8
- Raevuori, Antero;: Huippu-urheilun maailma, osa 1. WSOY, 1978. ISBN 951-0-08689-4
- Järjestelytoimikunta;: XV olympiakisat Helsingissä 1952. WSOY, 1955. ISBN 951-0-08689-4
Viitteet
muokkaa- ↑ a b c d Three-Time Olympic Track Champion Mal Whitfield Dies At 91 Team USA. 19.11.2015. Arkistoitu 20.11.2015. Viitattu 19.11.2015. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h Mal Whitfield Olympedia. Viitattu 19.1.2024. (englanniksi)
- ↑ Mannerla, Einari & Pirhonen, Pentti: Mitä Missä Milloin 1952, s. 360. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1951.
Aiheesta muualla
muokkaa- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Malvin Whitfield Wikimedia Commonsissa
- Malvin Whitfield Kansainvälinen olympiakomitea. (englanniksi)
1896: Edwin Flack | 1900: Alfred Tysoe | 1904: James Lightbody | 1908: Melvin Sheppard | 1912: Ted Meredith | 1920: Albert Hill | 1924: Douglas Lowe | 1928: Douglas Lowe | 1932: Thomas Hampson | 1936: John Woodruff | 1948: Malvin Whitfield | 1952: Malvin Whitfield | 1956: Thomas Courtney | 1960: Peter Snell | 1964: Peter Snell | 1968: Ralph Doubell | 1972: Dave Wottle | 1976: Alberto Juantorena | 1980: Steve Ovett | 1984: Joaquim Cruz | 1988: Paul Ereng | 1992: William Tanui | 1996: Vebjørn Rodal | 2000: Nils Schumann | 2004: Juri Borzakovski | 2008: Wilfred Bungei | 2012: David Rudisha | 2016: David Rudisha | 2020: Emmanuel Korir | 2024: Emmanuel Wanyonyi |