Avaa päävalikko

Malminkartano

Kaarelan kaupunginosan osa-alue Helsingissä
Tämä artikkeli käsittelee Helsingin kaupunginosaa. Malmgårdin kartano käsittelee kartanoa Pernajassa.

Malminkartano (ruots. Malmgård) on Kaarelan kaupunginosan ja peruspiirin osa-alue Helsingissä [2]. Siellä asuu 8 495 asukasta (2014), ja työpaikkoja siellä on 1 489 henkilölle (2012).[1]

Malminkartano
Malmgård
Kaupungin kartta, jossa Malminkartano korostettuna. Helsingin kaupunginosat
Kaupungin kartta, jossa Malminkartano korostettuna.
Helsingin kaupunginosat
Kaupunki Helsinki
Suurpiiri Läntinen suurpiiri
Kaupunginosa nro 333[1]
Pinta-ala 2,26[1] km² 
Väkiluku 8 495 [1] (1.1.2014)
Väestötiheys 3 794 as./km²
Osa-alueet On itse Kaarelan osa-alue
Postinumerot 00410
Lähialueet

Hakuninmaa, Honkasuo, Kannelmäki, Konala;

Myyrmäki, Kaivoksela (Vantaa)

Malminkartano sijaitsee Helsingin luoteisnurkassa. Aluetta rajoittavat lännessä Vihdintien itäpuolella sijaitseva teollisuusalue, etelässä Mätäjoki ja pohjoisessa Vantaan raja. Itäpuolella sijaitsee vanhaa kartanoa ympäröivä Kaarelanpuisto. Alueen talokanta on pääosin matalaa, kerrostaloja ja rivitaloja.

HistoriaMuokkaa

Kartanon ensimmäinen haltija oli amiraali Bengt Juusten 1579–1602. Seuraavia haltijoita on ollut 19 aina luutnanteista ratsumestareihin. Kartanon päärakennus on yksikerroksinen vaaleanharmaa puurakennus vuodelta 1734. Kartanoa on ympäröinyt laaja omenatarha, joka on osaksi edelleen jäljellä. Tilan ulkorakennuksiin kuului sittemmin puretut navetta, talli ja lantalarakennus sekä paja, valjas- ja maitohuonerakennukset. Tarkastuspöytäkirjassa vuodelta 1881 mainitaan seitsemän torppaa: Weckborgin, Stärken, Honkasuon, Alkärrin, Magnuskärrin, Pilslätin ja Nabon torpat.

1800-luvulla kartanossa järjestettiin metsästysjuhlia. Vankisiirtolan aikana tilalla tehtiin parannuksia ja uudistuksia, raivattiin ja kunnostettiin metsittyneitä peltoja ja niittyjä. Tilan pelloista salaojitettiin yli 128 hehtaaria. Sähkö tilalle vedettiin vuonna 1934 Pitäjänmäeltä Strömbergin tehtaalta.

Tila alueineen siirtyi vuonna 1942 Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteelliselle tiedekunnalle. Siellä järjestettiin runsaasti erikoiskursseja. Myöhemmin tiedekunta siirtyi Helsingin Viikkin. [3]

Malminkartanossa on toiminut Valtion maatalouskoneiden tutkimuslaitos 1946–1979.

Lähiön syntyminenMuokkaa

 
Malminkartanonaukio
 
Näkymä Tuohiaukion suuntaan, taustalla Malminkartanonhuippu.

Malminkartanon lähiö alkoi syntyä suunnitelmissa 1969. Nykyisen kaupunginosan läpi linjattiin kulkemaan Vantaankosken kaupunkirata (Martinlaakson rata), joka määritti Malminkartanon keskustan paikan. Rataa lukuun ottamatta alueen suunnitelmat olivat vielä avoinna. Malminkartanon asemakaavan pääsuunnittelija oli Heikki Kaitera. Hänen ajatuksenaan oli toimintojen sekoittaminen suunnittelemalla työpaikkoja ja asumista samoihin kortteleihin. Vanhoja peltoteitä käytettiin osittain hyödyksi katuverkon pohjana. Kaitera halusi Malminkartanosta erilaisen kuin muista vanhemmista lähiöistä. Kaavan tavoitteena oli luoda vaihtelevaa kaupunkitilaa eurooppalaistyylisesti inhimillisellä mittakaavalla, sen vuoksi kaavaan sisältyi toreja, kujia ja viheralueita. Rautatieasemalta on koko alueelta kävelyetäisyys ja autoliikennettä on rajoitettu.[4] Alueen keskusta-alueen omaleimaisen Erskinen korttelin suunnitteli arkkitehti Ralph Erskine vuosina 1978–1981. Erskine kutsuttiin mukaan suunnitteluun vuonna 1978, sillä keskustaan haluttiin omaleimainen ilme. Suunnitteluun ja talojen julkisivujen elävöittämiseen osallistui myös alueen asukkaita.[5]

Martinlaakson rata avattiin vuonna 1975, mutta 220 metriä pitkässä tunnelissa sijaitseva Malminkartanon rautatieasema avattiin kolme vuotta myöhemmin vuonna 1978.

PalvelutMuokkaa

KoulutusMuokkaa

Alueen suurin koulutuslaitos on AEL alueen pohjoisosissa (Kaarnatie 4). Malminkartanossa on kaksi ala-asteen koulua: Malminkartanon ala-aste (Puustelli) eteläosassa sekä Pihkapuiston ala-aste pohjoisosissa. Apollon yhteiskoulussa toimivat sekä lukio että yläaste.

Malminkartanossa toimii useita päiväkoteja ympäri kaupunginosaa.[6]

  • Daghemmet Malmgård (ruotsinkielinen päiväkoti, Luutnantintie)
  • Montessoripäiväkoti Mammolina (yksityinen päiväkoti Toiskantorilla.)
  • Päiväkoti Apila (Arentikuja, Apollon yhteiskoulun vieressä.)
  • Päiväkoti Lemmikki (Rukkilanrinne)
  • Päiväkoti Kaunokki (Pihkapuiston koulun yhteydessä)
  • Päiväkoti Metsätähti (Kartanonmetsäntie)
  • Päiväkoti Timotei (Piianpolku)

TerveyspalvelutMuokkaa

Malminkartanossa toimii Helsingin kaupungin Malminkartanon terveysasema (Luutnantintie 12–14). Terveysasemalla toimii kunnallinen hammashoitola ja neuvola. Terveysasemalla ei enää ole laboratoriota.

Malminkartanon kuntoutussäätiö toimii osoitteessa Pakarituvantie 4 ja tuottaa kuntoutuspalveluita työikäisille sekä vajaakuntoisille. Se harjoittaa myös tutkimusta, koulutusta ja kehittämistoimintaa.[7][8]

Kaupalliset palvelutMuokkaa

Alueen eteläosissa Malminkartanonaukiolla ja sen lähistöllä sijaitsevat Alepa, R-kioski, kuntosali Fit Malminkartano, kirjasto, apteekki, pizzeria, baarit sekä kampaamot. Pohjoisosissa Tuohiaukiolla on baari, K-Market ja sen yhteydessä Posti.

Ulkoilualueet ja luontoMuokkaa

MalminkartanonhuippuMuokkaa

Pääartikkeli: Malminkartanonhuippu

Alueen länsilaidalla, Vihdintien itäpuolella sijaitsee Helsingin korkein kohta, Malminkartanonhuippu eli Malminkartanon täyttömäki, joka muodostettiin rakentamisen ylijäämämassoista vuosina 1976–1996. Paikalliset tuntevat mäen nimellä Jätemäki tai ”Jättäri”. Täyttömäki nousee merenpinnasta 90 metrin korkeuteen, ja sen ympäristö on paikallisten keskuudessa suosittua ulkoilu- ja lenkkeily-ympäristöä. Huipulla on Hanna Vainion suunnittelema ympäristötaideteos ”Tuulet ja suunnat”. Täyttömäen huipulle johtavat portaat ovat Helsingin pisimmät ja käsittävät 426 askelmaa.

Mätäjoki, Kartanonhaka ja KaarelanpuistoMuokkaa

Mätäjoen alue on alueen eteläosissa Malminkartanon ja Kannelmäen välissä.

Kartanonhaka on Mätäjoen molemmin puolin. 1980-luvulla rakennettu puisto on suosittu ulkoilualue. Alue on suureksi osaksi tasaista nurmialuetta, mutta länsireunassa on näkösuojaksi Konalan teollisuusaluetta vasten nostettu maanpintaa ja istutettu puustoa. Kartanonhaan alueella on Kartanonhaan palstaviljelyalue, nurmikenttä ja koirapuisto. Mätäjoen lähistöllä aivan Konalan rajalla on skeittipuisto. Kannelmäen Voimistelijat ry järjestää toukokuussa Mätäjoki-juoksun ja Kaarela-seura järjestää vuosittain kesäkuussa Mätäjoki-festivaalin.[9]

Kaarelanpuisto sijaitsee alueen itäosissa. Kaarelanpuistossa sijaitsee historiallisen Malminkartanon tupa ja sen pihapiiriä. Pihapiirin alueella sijaitsevassa Fruticetumissa eli Yliopiston koetilan hedelmäpuutarhassa oli alun perin yli 2 500 hedelmäpuuta. Nykyisin omenatarhasta on jäljellä enää sen itäosa, sillä länsiosaan rakennettiin vuonna 1998 kerrostalon ja viiden rivitalon muodostama taloyhtiö. Nykyisin jäljellä on noin 350 puuta enimmäkseen omenapuista, mutta myös päärynä-, luumu- ja kirsikkapuita. Hedelmätarhan omistaa nykyisin Helsingin kaupungin rakennusvirasto, ja siellä järjestetään vuosittain avoimen ovien päiviä.[10]

Kaarelanpuistossa toimii myös Kaarelan Ratsutalli Oy:n hevostalli.

PiianpuistoMuokkaa

Piianpuisto sijaitsee alueen eteläosissa. Puiston keskellä ovat ennen lähiön syntyä rakennetut vanhat rakennukset Renki ja Piika. Rengin tiloissa toimii Malminkartanon asukasyhdistys ja Piiassa leikkipuisto Piika. Asukasyhdistys järjestää leikkipuistossa vuosittain loppukesästä perinteiset Malminkartanon Elojuhlat.[11] Piianpuisto länsiosan suunnitteli vuonna 1982 arkkitehtiopiskelija Alf Lindström. Puiston kohdalla olleen suuren valtaojan kohdalle kaivettiin lampi ja ylijäämämaa kasattiin sen ympärille kumpareiksi.[12] Vuonna 2014 Piianpuisto remontoitiin, lampi kunnostettiin ja leikkikenttää ja oleskelualueita parannettiin.

Muut ulkoilualueetMuokkaa

Muita eteläosissa sijaitsevia puistoja ovat Arentipuisto sekä Von Glanin puisto. Pohjoisosissa on kolme puistoa, Kartanonmetsä, Pihkapuisto ja Kaarnapuisto.

Liikenneyhteydet ja tieverkostotMuokkaa

JoukkoliikenneMuokkaa

JunatMuokkaa

  • I Helsinki–Tikkurila–Lentoasema–Helsinki
  • P Helsinki–Lentoasema–Tikkurila–Helsinki

Kätevin yhteys Malminkartanoon on Helsingin ja Lentoaseman suuntiin ajavat I- ja P-junat. Heinäkuussa avattu Kehärata avasi Malminkartanosta junayhteyden myös Lentoasemalle ja Tikkurilaan.

BussitMuokkaa

  • 37 Kamppi–Malminkartano-Honkasuo
  • 39 Kamppi–Munkkiniemi–Konala–Malminkartano–Myyrmäki
  • 39B Kamppi–Munkkiniemi–Konalan teollisuusalue
  • 39N Asema-aukio–Konala–Munkkiniemi–Malminkartano-Honkasuo
  • 51 Hakaniemi–Maunula–Malminkartano

HSL:n bussien 37 ja 39N päätepysäkki sijaitsee Honkasuon puolella ja linjan 51 päätepysäkki Malminkartanonhuipun juurella Neulastiellä. Bussi 37 ajaa Kamppiin, 51 Hakaniemeen sekä 39N Asema-aukiolle öisin. 37 ja 39N ajavat eteläisen osan kautta. Malminkartanontietä ajaa bussi 39 välillä Kamppi–Myyrmäki sekä Konalan teollisuusalueelle Kampista 39B. Myös Vihdintien bussit sekä runkolinja 560 ovat hyvä yhteys kaupunginosaan.[13]

PäätietMuokkaa

Alueen päätienä toimii Konalasta Vihdintieltä (seututie   ) kohti Vantaan Kaivokselaa kulkeva Malminkartanontie, joka johtaa Hämeenlinnanväylälle eli valtatielle   . Alueen päätienä eteläosia kiertää Kartanonkaari, josta erkanevat asuinkadut kaaren sisään. Alueen pohjoisosan päätieverkon muodostavat radan itäpuolella Myyrmäkeen johtava Korutie ja radan länsipuolella Naapuripellontie.

Kävelykadut ja aukiotMuokkaa

 
Malminkartanon kävelykatujen ja aukioiden verkosto.

Malminkartanon suunnittelussa keskeisiä olivat kävelykatujen ja aukioiden verkostot. Kävelykatujen verkosto haarautuu Malminkartanon asemalta eri suuntiin. Alueen eteläosissa sijaitsevalta Malminkartanonaukiolta lähtee lounaan suuntaan Puustellinpolku, joka jatkuu Puustellinaukiolta etelään ja Vuokraajanpolkuna länteen. Radan itäpuolelta Luutnantinaukiolta johtaa Luutnantinpolku etelään. Alueen pohjoisosista Tuohiaukiolta lähtevät Kaarnapolku länteen sekä Tuohipolku luoteeseen.

Teiden nimistöMuokkaa

Alueen teiden nimistö jakaantuu eri teemoihin jokseenkin neljän lohkon mukaisesti. Eteläosassa, radan länsipuolella, ovat kartanoaiheiset nimet (kuten Kartanonvoudintie, Puustellintie, Viljelijäntie), kun taas radan itäpuolella on alueen historiaan ja sen henkilöihin viittaavaa nimistöä (esimerkiksi Juustenintie, Jägerhornintie, Luutnantintie). Pohjoispuoliskon länsiosassa nimet ovat enimmäkseen puuaiheisia (Pihkatie, Kaarnatie, Neulastie, Naavapolku, Tuulenpesäntie ym.) ja itäosassa eli Rukkilassa nimet liittyvät luontevasti rukkeihin ja kutomiseen (Rukkilantie, Rukkilanrinne, Rukkilanpolku, Kehruutie, Kehruuaukio ja Värttinäkuja.)

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. a b c d Helsinki alueittain 2014 Helsingin kaupungin tietokeskus.
  2. Helsingin piirijako Helsingin kaupunki.
  3. Malminkartanon Historiaa julkaisu= kaupunginosat.net kaupunginosat.net.
  4. Tietolaatikko: Malminkartanon rakentaminen Malminkartanon kotikaupunkipolut 2014. 5.5.2014. Helka ry.
  5. Erskinen kortteli Malminkartanon kotikaupunkipolut 2014. 5.5.2014. Helka ry.
  6. Malminkartanon koulut ja päiväkodit 13.12.2012. = Helka ry.
  7. Kuntoutussäätiö Malminkartanon kotikaupunkipolut 2014. 5.5.2014. = Helka ry.
  8. Kuntoutussäätiö kuntoutussaatio.fi.
  9. Kartanonhaka Malminkartanon kotikaupunkipolut 2014. 5.5.2014. Helka ry.
  10. Fruticetum Malminkartanon kotikaupunkipolut 2014. 5.5.2014. Helka ry.
  11. Renki ja Piika Malminkartanon kotikaupunkipolut 2014. 5.5.2014. Helka ry.
  12. Lampi Malminkartanon kotikaupunkipolut 2014. 5.5.2014. Helka ry.
  13. HSL Reitit ja aikataulut HSL.

Aiheesta muuallaMuokkaa