Maksuväline
Maksuväline tarkoittaa välinettä, jota käytetään vaihdannan helpottamiseksi.[1] Maksuvälineitä ovat muun muassa käteisraha, maksukortit ja sekit. Laajemmin käsitettynä maksuvälineisiin kuuluvat myös esimerkiksi tiliraha ja käyttämätön tililuotto.[1]
Suomen rikoslaissa maksuvälineellä tarkoitetaan pankki-, maksu- tai luottokorttia, sekkiä tai muuta välinettä taikka tallennetta, jolla voidaan suorittaa maksuja, tilinostoja tai tilisiirtoja. Näiden lisäksi maksuvälineeksi katsotaan myös väline, jonka käyttäminen on välttämätön edellytys mainittujen suoritusten tekemiseksi.[2] Maksuvälineeksi voidaan ymmärtää myös esimerkiksi verkkopankin käyttäjätunnukset tai matkapuhelin.[3]
Hyvältä maksuvälineeltä vaaditaan, että se on helposti kuljetettavissa ja myös jaettavissa, jotta sitä voidaan käyttää pienissä maksuissa. Sen pitää olla tasalaatuista, aitoudeltaan helposti tarkistettavissa ja arvoltaan vakaata.[4]
Laillinen maksuväline muokkaa
Lailliseen maksuvälineeseen (engl. legal tender) liittyy tiettyjä ominaisuuksia kuten se, että lailliseksi maksuvälineeksi julistaminen tapahtuu maksuvälineitä sääntelevässä rahalainsäädännössä. Muilla kuin laillisilla maksuvälineillä maksaminen ei ole laitonta.[5]
Euroopan unionin euroalueella eurosetelit ja -kolikot ovat laillisia maksuvälineitä. Muut valuutat eivät ole laillisia maksuvälineitä. Mikään EU-maa ei ole säätänyt lailliseksi muuta maksuvälinettä kuin käteistä.[5]
Suomen laissa ei ole laillisen maksuvälineen määritelmää.[5]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Taloustiedon taloussanasto. Taloustieto r.y., 1987. ISBN 951-628-145-1.
- ↑ Rikoslaki Finlex. Arkistoitu 10.3.2021.
- ↑ Maksuvälineet www.finanssivalvonta.fi. Finanssivalvonta. Arkistoitu 2.10.2017. Viitattu 2.10.2017.
- ↑ Raha on maksuväline. Suomen Pankin rahamuseo/Vitriinitekstit, , s. 13.
- ↑ a b c Hedman, Anne & Nieminen, Maritta: Laillisen maksuvälineen juridiikasta 2017. Suomen Pankki.