Maksim Vorobjov
Maksim Nikiforovitš Vorobjov (ven. Макси́м Ники́форович Воробьёв; 17. elokuuta (J: 6. elokuuta) 1787 Pihkova - 11. syyskuuta (J: 30. elokuuta) 1855 Pietari) oli venäläinen romantiikan ajan maisemalaalari.
Elämäkerta muokkaa
Vorobjov syntyi sotilasperheeseen, jonka isästä oli eläköidyttyään tullut Pietarin taideakatemian vartija. Maksim pääsi sinne opiskelemaan vuonna 1798 arkkitehtuuria, mutta valmistui sieltä maisemamaalarina vuonna 1809.
Vuonna 1814 hänestä tuli akateemikko, vuonna 1815 apulaisprofessori, vuonna 1823 professori ja vuonna 1843 kunniaprofessori. Hänellä oli monia oppilaita, heidän joukossaan Ivan Aivazovski, Aleksei Bogoljubov ja Tšernetsovin veljekset.
Huolimatta opetustyöstään Vorobjov maalasi koko elämänsä ajan. Hän maalasi kaupunki- ja merinäkymiä, arkkitehtuurisia monumentteja, maisemia ja sotakuvia. Hän matkusteli paljon, erityisesti vuonna 1813 Venäjän joukkojen matkassa, aikana jolloin hän loi joitain unohtumattomimmista maisemistaan, merinäkymistään ja kaupunkinäkymistään ulkomailta. Kotimaasta joitakin merkittäviä teoksia ovat Näkymä Moskovasta ja Näkymä Jauzalta Kremliin Moskovassa. Hänen Lähi-idän matkallaan tekemät maalaukset, kuten Näkymä Jerusalemiin ja Itämainen maisema, toivat hänelle ehkä eniten mainetta. 1820-luvun lopussa Vorobjov vieraili Venäjän–Turkin sodan sotanäyttämöllä Tonavalla, jossa hän teki joitain merkittävimmistä myöhäisistä töistään. Maksim Vorobjovin teokset vaikuttivat moniin venäläisiin taidemaalareihin, hiedän joukossaan hänen adoptoitu poikansa Sokrat Vorobjov.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Maksim Vorobjov Wikimedia Commonsissa
