Maunu Eerikinpoika
Maunu Eerikinpoika (ruots. Magnus Eriksson) (1316 – 1. joulukuuta 1374) oli Ruotsin kuningas 1319–1364 ja Norjan kuningas 1319–1355.
| Maunu Eerikinpoika | |
|---|---|
.jpg) | |
| Ruotsin kuningas | |
| Valtakausi |
8. heinäkuuta 1319 – 15. helmikuuta 1364 (1356–1359 vastahallitsijana Eerik Maununpoika) (1362–1364 kanssahallitsijana Haakon VI Maununpoika) |
| Kruunajaiset | 21. heinäkuuta 1336 |
| Edeltäjä | Birger Maununpoika |
| Seuraaja | Albrekt Mecklenburgilainen |
| Norjan kuningas | |
| Valtakausi | 8. toukokuuta 1319 – 1355 |
| Edeltäjä | Haakon V Maununpoika |
| Seuraaja | Haakon VI Maununpoika |
| Syntynyt |
huhtikuu tai toukokuu 1316 Norja |
| Kuollut |
1. joulukuuta 1374 Bømlo, Norja |
| Puoliso | Blanka Namurilainen |
| Lapset |
Eerik Maununpoika Haakon VI Maununpoika |
| Suku | Bjälbo |
| Isä | Eerik Maununpoika |
| Äiti | Ingeborg Norjalainen |
| Uskonto | roomalaiskatolinen |
Nuoruus
muokkaaMaunun isä oli herttua Eerik Maununpoika (kuningas Maunu Ladonlukon toinen poika), joka Eerikin kronikan mukaan kuoli nälkään Nyköpingin linnassa, minne hänen veljensä Birger Maununpoika oli vanginnut hänet. Maunu valittiin Ruotsin kuninkaaksi vain kolmivuotiaana ja julistettiin hallitsijaksi Moran käräjäkivillä sen jälkeen kun kuningas Birger oli karkotettu maanpakoon. Aiemmin vuonna 1319 Maunun äidinisä Norjan kuningas oli kuollut, ja Maunu oli jo Norjan kuningas hänen perillisenään. Maunun puolesta sijaishallitsijana Ruotsissa toimi hänen isänäitinsä kuningatar Helvig ja Norjassa sekä isävainajan herttuakunnissa äiti Ingeborg Norjalainen. Ingeborg meni ongelmalliseen toiseen avioliittoon pienaatelisen Knut Porsen (josta avioliiton kautta tuli Hallannin herttua) kanssa, ja Ruotsin suurmiehet eivät lähinnä siksi kelpuuttaneet Ingeborgia mukaan hoitamaan Ruotsin asioita. Ruotsissa johtavana virkamiehenä oli ensin drotsi Knut Jonsson ja sitten Matts Kettilmundsson, Norjassa taasen Erling Vidkunsson.
Kuninkaana
muokkaaVuonna 1335 Maunu meni naimisiin Blanka Namurilaisen kanssa, ja seuraavana vuonna hänet kruunattiin Tukholmassa. Hänen tärkein suosikkinsa oli nuori aatelismies nimeltä Pentti Algotinpoika, jonka kuningas korotti Hallannin herttuaksi antaen hänelle läänitykseksi myös suuren osan Suomea. Aikalaiset epäilivät homoseksuaalista suhdetta. Maunun poliittiseksi vastustajaksi kääntynyt sukulainen Birgitta Birgerintytär (sittemmin pyhimys) sai tästä propaganda-aseen kuningasta vastaan.
Maunu aloitti sodan Novgorodia vastaan vuonna 1348. Syynä oli karjalaisten pyyntö saada apua liettualaisia ja venäläisiä ruhtinaita vastaan. Maunu julisti sodan ristiretkeksi, ja pian sota sai myös paavin suostumuksen. Maunu Eerikinpojan ristiretki alkoi hyvin, kun ruotsalaiset valtasivat kuuden viikon piirityksen jälkeen Pähkinäsaaren, mutta he menettivät sen venäläisille seuraavana vuonna. Vuonna 1350 Maunu Eerikinpoika purjehti uudelleen Novgorodia vastaan, tällä kertaa Inkerinmaalle, missä vallattiin Kaprion linnoitus. Ruotsalaisten tavoitteena ei kuitenkaan ollut Novgorod, vaan pienten varuskuntien hävittäminen. Sota päättyi vuonna 1351. Maunu joutui lopulta vaikeuksiin Ruotsin ylimystön kanssa eikä pystynyt jatkamaan sotaa.[1][2]
Syrjäyttäminen
muokkaaTanskan hajanaisuuden avulla Maunu sai alamaisikseen Skånen maakunnan. Maunun valtakauden aikana kruunun varat hupenivat, ja hän joutui panemaan rälssiäkin verolle. Maunua vastaan puhkesi aatelin keskuudessa kapinaliike 1350-luvulla, ja vuonna 1364 Albrekt Mecklenburgilainen valtasi Tukholman ja Maunu pakeni Norjaan poikansa kuningas Haakonin suojiin. Albrektin äiti oli Maunun sisar Eufemia Eerikintytär ja isä Mecklenburgin sukuinen Albrekt vanhempi, "Mecklenburgin kettu ja ahne saalistaja". Hän väitti polveutuvansa vanhoista Sverkerin ja Eerikin kuningassuvuista.
Vuonna 1365 Maunu palasi Ruotsiin poikansa Haakonin kanssa. Enköpingin lähistöllä käydyssä Gatan taistelussa Maunu vangittiin, ja Haakon pakeni Norjaan. Albrekt kuitenkin vapautti Maunun vuonna 1371. Hän palasi Norjaan, missä hän hukkui laivansa upotessa rannikolla vuonna 1374.
Maunu Eerikinpojan testamentti
muokkaaKuningas Maunun testamenttina tunnettu teksti on sepitetty luultavasti Valamon luostarissa 1400-luvulla tai 1300-luvun lopulla. Teos kertoo Maunun selvinneen hengissä laivansa upottua. Tämän jälkeen hän matkusti luostariin, jonka oletetaan olleen Valamo. Maunusta kerrotaan tulleen ortodoksinen munkki nimellä Grigori. Kolme päivää ja yötä myöhemmin hän kuoli, mutta ennen kuolemaansa hän ehti kirjoittamaan testamenttinsa, joka on suunnattu hänen pojalleen ja veljelle, jota ei ole olemassa. Testamentissaan Maunu varoittaa heitä toistamasta hänen virhettään ryhtymällä sotaan Venäjää vastaan.[3]
Lapsia
muokkaa- Eerik Maununpoika (1339–1359), Skånen herttua, kapinallinen isäänsä vastaan ja kompromissin tuloksena isänsä hallitsijakumppani 1356–1359. Kuoli kapinansa yhteydessä.
- Haakon VI Maununpoika, (1340–1380), Norjan kuningas 1355–80. Isänsä hallitsijakumppani Ruotsissa vuosina 1362–1364 ja kuningatar Margareetan aviomies.
Lähteet
muokkaa- Dick Harrison: Gud vill det!. Ordfront förlag, 2006. ISBN 91-7037-247-0
- Seppo Suvanto: Maunu Eerikinpoika (1316–1374) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 23.6.2000. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Viitteet
muokkaa- ↑ Sundberg, Medeltidens svenska krig, Magnus Erikssons ryska krig 1348–1351 (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Seppälä, Helge: Vuosisatainen taistelu Karjalasta, s. 17. Taifuuni, 1994. ISBN 951-581-033-7
- ↑ Harrison s. 487
Aiheesta muualla
muokkaa
- R. von Essen : Kuoliko Maunu Eerikinpoika Valamossa? Salaperäinen hauta ja siihen liittyvä vanha luostaritaru, Suomen Kuvalehti, 04.08.1934, nro 32, s. 10, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
| Edeltäjä: Birger Maununpoika |
Ruotsin kuningas |
Seuraaja: Albrekt Mecklenburgilainen |
| Edeltäjä: Haakon V Maununpoika |
Norjan kuningas |
Seuraaja: Haakon VI Maununpoika |