Madinat al-Zahra

Al-madinah Azahara: Abd al-Rahman III:n vastaanottosali
Jafarin huoneen talo
"Ylempi basilikamainen sali" eli "Dar al-Jund", mahdollisesti hallintoa varten
Pórtico de Medina Azahara

Madinat al-Zahra arab.: المدينهُ الزهراء, Medina Azahara, jonka nimi tarkoittaa "loistavaa kaupunkia", "kaunista kaupunkia" tai "Zahran kaupunkia", on maurien rakentama keskiaikainen palatsikaupunki, josta nykyään on jäljellä valtavat rauniot. Kaupungin rakennutti Abd ar-Rahman III, Córdoban umaijadikalifi vuosina 924-961 Córdoban kaupungin reunamille. Se oli keskiaikainen arabimuslimien kaupunki, ja al-Andalusin de facto -pääkaupunki, sillä sen muurien sisällä toimi valtion hallitus ja muut hallintoelimet. Kaupungissa oli muun muassa seremoniallisia vastaanottosaleja, moskeijoita, hallinnon virkahuoneita, puutarhoja, rahapaja, pajoja, parakki, asuintaloja ja kylpylöitä. Vesi tuotiin kaupunkiin akvedukteilla.[1]

Kaupunki rakennettiin pääasiassa poliittis-ideologisista syistä: kalifin arvo vaati uuden kaupungin perustamista, joka symboloisi hänen valtaansa, Idän kalifaattien tavoin. Ennen kaikkea se demonstroi Abd ar-Rahman III:n ylemmyyttä suurimpiin kilpailijoihinsa, Ifriqiyan fatimideihin. Tarinan mukaan se rakennettiin kunnianosoituksena kalifin suosikille, al-Zahralle.[2]

Rakennuskompleksia laajennettiin Abd ar-Rahman III:n pojan, al-Hakam II:n hallituskauden aikana (n. 961-976), mutta hänen kuolemansa jälkeen kalifin pääasunto siirtyi pois Madinat al-Zahrasta. Vuonna 1010 se ryöstettiin sisällissodassa, jonka jälkeen se hylättiin, ja monia sen osia käytettiin uudestaan muualla. Raunioilla aloitettiin arkeologiset kaivaukset 1910-luvulla. Sen 112 hehtaarin pinta-alasta vain noin 10% on tutkittu ja entistetty. Restauroituun alueeseen sisältyy kaupungin keskus, jossa on kaksi kalifin asuintaloa niihin liittyvine kylpyläkomplekseineen, kaksi ylhäisön asuntoa, ja palvelijoiden kortteli [...] palatsin vartijoihin yhdistettyjä tiloja; joitain hallinnon rakennuksia [...] vastaanottosalin hallitsema suurenmoinen oikeusrakennus [...] valtavat puutarhat, ja juuri sen alueen ulkopuolella oleva moskeija.[3]

Alueen reunalle on rakennettu uusi, matala ja suurimmaksi osaksi maanalainen museo, sillä sen haluttiin haittaavan mahdollisimman vähän näköalaa raunioilta, joskin uudet rakennukset ovat siihen jo vaikuttaneet.[4]

Madinat al-Zahran ympäristöMuokkaa

Madinat al-Zahra sijaitsee n. 13 kilometriä länteen Córdobasta, Sierra Morenan edustalla olevilla kukkuloilla. Kaupunki on rakennettu pohjois-etelä -suuntaan Jabal al-Arusin rinteille, ja se antaa Guadalquivir-joen laaksoon. Madinat al-Zahraa on nimitetty myös keskiajan Versailles'ksi. Sen sijoitus valittiin maastonmuodon vuoksi, joka mahdollisti hierarkkisen rakennustavan, niin että kaupunkia ja sitä ympäröiviä tasankoja hallitsi sen linnoitus, alcázar. Siellä oli myös kalkkikivilouhos, joka perustettiin lähinnä kaupungin rakentamista varten, joskin rakentamiseen käytettiin kiviä n. 50 kilometrin säteeltä.

Sijainnin topografia oli merkittävä tekijä kaupungin muodon kannalta. Madinat al-Zahran rakentamisessa käytettiin hyväksi epätasaista maastoa, ja palatsikaupunki on rakennettu kolmelle tasolle. Kaupunki rakennettiin suorakaiteen muotoiseksi, poiketen muslimien kaupungeille tyypillisestä labyrinttimaisesta ja kaoottisesta järjestyksestä. Se on pinta-alaltaan 112 hehtaaria: 1500 metriä itä-länsi -suunnassa ja noin 750 metriä pohjois-etelä -suunnassa, pohjoissivun ollessa hieman rosoinen vaikean maaston takia.

Kaupungin sijainti Sierra Morenan esivuoristossa mahdollisti suunnitteleman kaupungin, jossa rakennusten sijainti ja muoto ilmensi niiden roolia ympäristössään. Palatsi rakennettiin korkeammalle maalle, ja sen rakennukset porrastettiin vuoren rinnettä pitkin ilmaisemaan sen erinomaisuutta alapuolisen tasangon kyläkaupunkeihin ja Aljaman moskeijaan nähden. Palatsista alaspäin rinteessä sijaitsivat ensin kalifin asuinalue, jonka jälkeen tulee virkamiesalue, johon kuuluu visiirien talot, vartiotupa, hallinnon virkahuoneet ja puutarhat. Seuraavaksi on varsinainen kaupunki asuintaloineen ja käsityöläisten alueineen, ja jossa sijaitsi suuri moskeija, ja sinne oli rakennettu muuri erottamaan ne palatsikompleksista. Arkeologiset tutkimukset ovat paljastaneet että kaupungissa oli paljon kehittämätöntä maata, jonka tarkoituksena oli pitää linnoituksen koko eteläinen sivu tyhjänä, turvaten näin yksityisyyden ja säilyttäen idyllisen, avoimen maaseutunäkymän. Alimmalla tasolla rakennuksia on vain kahdessa leveässä juovassa: läntinen, joka on rakennettu kaupunkimaisen neliskulmaisesti, ja itäinen, jonka rakennuksissa on noudatettu väljempää rakennussuunnitelmaa.

Lähellä kaupunkia, mutta sen ulkopuolella, sijaitsi kaksi suurta kompleksia: suuren maatilan keskellä oleva suuri villa, joka myöhemmin annettiin valtionvarainministerille. Toinen, Turruñuelos, oli suuri neliskulmainen rakennus, kenties parakki.[5]

PalatsialueMuokkaa

Palatsi sijoitettiin Córdobaan Sierra Morenalta vettä vievän ensimmäisellä vuosisadalla rakennetun roomalaisen akveduktin kohdalle, mutta akvedukti kulki useita metrejä palatsin alapuolella, joten ylemmäs sen varrelle tehtiin uusi sivuhaara tuomaan vettä myös kaupungin ylemmille tasoille. Vanha roomalainen akvedukti puolestaan muutettiin pääviemäriksi, johon monimutkainen pienien kanavien verkosto toi sade- ja jäteveden.

Palatsin ensimmäinen rakennusvaihe oli kiivas. Se aloitettiin joko 936 tai 940, ja moskeija oli valmis 941. Kalifi muutti asumaan kaupunkiin 945, ja rahapaja siirrettiin Madinat al-Zahraan 947. Rakennustyöt jatkuivat kuitenkin vuosikymmeniä, jona aikana suunnitelmat muuttuivat paljon, ja aikasempien rakennusten päälle tehtiin uusia. Abd ar-Rahmanin vastaanottosali, Salon Rico (”Rikas sali”) on ajoitettu kaiverrusten perusteella vuosien 953 ja 957 välille. Suuri Jafarin talo on rakennettu kolmen vanhemman talon paikalle[6], ja Pylväskenttänä tunnettu rakennus korvasi kaksi 950-luvulla rakennettua taloa.[7] Toinen suurista säilyneistä saleista, niin sanottu Ylempi basilikamainen sali eli Dar al-Jund (Armeijan talo, kirjallisissa lähteissä mainittu nimi) myös rakennettiin luultavasti 950-luvulla.[8]

Pohjois-Euroopasta ja Idästä tulevat matkustajat kuvailivat kaupunkia häikäiseväksi palatsiketjuksi täynnä ennennäkemättömiä aarteita. [9][10]

Zahra tarkoittaa arabiaksi 'loistavaa, säteilevää tai kukkivaa'. Al-Zahra on myös profeetta Muhammedin tyttären Fatiman tavallisin arvonimi. Pohjois-Afrikan fatimidit nimesivät monia rakennuksia ja jopa kaupunkeja hänen mukaansa, ja sama nimi annettiin myös yhdelle maailman vanhimmista koraanikouluista eli madrasoista, Kairon al-Azharille, kun fatimidit rakensivat sen vuosina 970-972. Kun al-Mansur Ibn Abi Aamirista tuli hajib (kalifin pääministeri), hän rakennutti uuden palatsialueen vuonna 978 lähelle Guadalquivir-jokea. Sitäkin kutsuttiin nimellä Madinat al-Zahra. Se majoitti muun muassa korkeita hallinnon virkamiehiä ja al-Mansurin vartijoita.

PuutarhatMuokkaa

Kaupungissa oli ainakin kolme puutarhaa. Pieni puutarha, jota kutsutaan Prinssin puutarhaksi, sijaitsi ylemmällä tasolla. Se oli aatelisten, rikkaiden ja vaikutusvaltaisten käyttöön, eli niiden jotka kävivät palatsissa usein. Alemmat kaksi tasoa sisälsivät valtavat, islamilaiset chahar baghit eli paratiisipuutarhat. Läntisin niistä oli kaupungin alin taso. Kahdesta puutarhasta itäisin, keskitaso, vei Salon Ricoon, vastaanottosaliin. Itäisen puutarhan keskellä oli neljän neliskulmaisen lammen ympäröimä paviljonki. Puutarhan neljä neljännestä olivat ympäristöään alempana, ja niihin tuli vesi niihin johtavien kävelyteiden reunalla olevia kanavia pitkin.[1]

Palatsialueen tuhoMuokkaa

 
Moskeija Mezquita Aljama

Palatsialue ehti kukoistaa vain noin 80 vuotta. Katastrofi odotti al-Mansurin kuoltua vuonna 1002, jolloin valta siirtyi hänen pojilleen. Al-Mansur oli vahvistanut armeijaansa rahtaamalla Espanjaan yhä lisää berbereitä Pohjois-Afrikasta. Tämä lisäsi etnisiä ristiriitoja, jotka kalifin kuoltua puhkesivat sisällissodaksi vuosina 1009–1013. Sisällissodassa kalifaatti romahti. Sodan viimeisenä vuotena Córdoba palatseineen koki berberien käsissä täydellisen hävityksen. Kun Madῑnat al-Zahara paloi ja kultakausi päättyi, muslimien läsnäolo Andalusiassa ei kuitenkaan vielä ollut edes puolivälissä. Umaijadien valtakunta mureni sisällissodassa 38:aan keskenään sotivaan muslimivaltioon eli taifaan. Tästä lähtien Córdoba oli vain yksi niistä. Joissakin taifoissa valtaan pääsivät arabit, toisissa berberit, muutamissa orjasotilaat. Poliittinen kartta muuttui samaksi kuin se oli ollut sata vuotta aikaisemmin ennen kuin Abd ar-Rahman III oli tehnyt lopun Andalusian sekasorrosta.

Ajan mittaan tuhottu kaupunki hautautui maan alle ja kaivettiin esiin vasta 1911. Nykyään jäljellä olevat rauniot ovat vain 10 prosenttia Madinat al-Zahran koko alueesta. Kaivaukset ja restaurointityöt jatkuvat edelleen. Vielä tutkimatonta aluetta uhkaa laiton asuintalojen rakentaminen, jota ei ole saatu kuriin. [11]

Madinat al-Zahralla oli taiteen kannalta merkittävä asema andalusialaisen arkkitehtuurin luomisessa. Monet sen piirteistä, kuten kuninkaalliset basilikamaiset vastaanottosalit poikkesivat itäisen islamilaisen maailman kupolisaleista. Kaupungin moskeija muistuttaa Córdoban La Mezquitaa, ja sitä onkin kutsuttu sen pikkusiskoksi.[12]

LähteetMuokkaa

  • Barrucand, Marianne; Achim Bednorz (2002). Moorish Architecture in Andalusia. Taschen. 
  • Triano, Antonio Vallejo, "Madinat Al-Zahra; Transformation of a Caliphal City", in Revisiting al-Andalus: perspectives on the material culture of Islamic Iberia and beyond, Editors: Glaire D. Anderson, Mariam Rosser-Owen, BRILL, 2007, ISBN 9004162275, 9789004162273, google books

ViitteetMuokkaa

  1. a b Ruggles, D. Fairchild (2008). Islamic Gardens and Landscapes. University of Pennsylvania Press, 152–153. ISBN 0812240251. 
  2. Medina Azahara Guide
  3. Triano, 3
  4. Artikkeli, jonka on kirjoittanut yksi museon arkkitehdeistä
  5. Triano, 5
  6. Triano, 12-19
  7. Triano, 19-23
  8. Triano, 23
  9. O'Callaghan, Joseph F., A History of Medieval Spain, Cornell University Press, 1975, Cornell Paperback 1983, p. 132
  10. Barrucand, Marianne & Bednorz, Achim, Moorish Architecture in Andalusia, Taschen, 2002, p. 61
  11. McLean, Renwick. "Growth in Spain Threatens a Jewel of Medieval Islam", The New York Times, 2005-08-16. Luettu 2010-05-12. 
  12. Barrucand, Marianne; Achim Bednorz (2002). Moorish Architecture in Andalusia. Taschen, 64.