Mad Max 2 – asfalttisoturi
Mad Max 2 – asfalttisoturi (Mad Max 2, myös The Road Warrior ja Mad Max 2: The Road Warrior) on vuonna 1981 ensi-iltansa saanut australialainen post-apokalyptinen toimintaelokuva. Se on jatko-osa vuoden 1979 elokuvalle Mad Max.
| Mad Max 2 – Asfalttisoturi | |
|---|---|
| Mad Max 2: The Road Warrior | |
 Elokuvan juliste. |
|
| Ohjaaja | George Miller |
| Käsikirjoittaja | |
| Tuottaja | Byron Kennedy |
| Säveltäjä | Brian May |
| Kuvaaja | Dean Semler |
| Leikkaaja | David Stiven |
| Pääosat | |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Australia |
| Tuotantoyhtiö | Warner Bros. |
| Levittäjä |
Warner Bros. Netflix |
| Ensi-ilta | 1981 |
| Kesto | 91 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Edeltäjä | Mad Max |
| Seuraaja | Mad Max – ukkosmyrsky |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Jatko-osan ohjasi myös ensimmäisen Mad Max -elokuvan ohjannut George Miller. Vuonna 2004 The New York Timesin kriitikot valitsivat Asfalttisoturin yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta.[1]
Juoni muokkaa
Max Rockatansky elää Australian autiomaassa yksinäistä elämää koiransa kanssa moottoripyöräjengin surmattua hänen vaimonsa ja lapsensa. Australia on kärsinyt maailmanlaajuisesta sodasta ja energiakriisistä. Tärkein ja halutuin omaisuus on moottoriajoneuvojen polttoaine, jota hankkiakseen ihmiset ovat valmiita tappamaan.
Maxin etsii polttoainetta ja on joutua gyrokopterilentäjän ryöstämäksi. Max onnistuu kuitenkin kukistamaan lentäjän. Henkensä säästääkseen lentäjä kertoo Maxille linnoituksesta, jossa valmistetaan bensiiniä ja polttoaineita. Max vangitsee lentäjän oppaakseen ja lähtee etsimään linnoitusta.
Max löytääkin piiritetyn linnoituksen. Hän pääsee sisälle löydettyään erään linnoituksen asukkaista haavoittuneena maantieltä. Haavoittunut asukas lupaa Maxille niin paljon polttoainetta kuin tämä jaksaa kantaa, jos Max vain pelastaa hänet. Maxin ja linnoituksen asukkaiden välille syntyy hauras luottamus. Haavoittunut kuitenkin kuolee ja Maxin tekemä sopimus hänen kanssaan raukeaa.
Linnoituksen piirittää rosvo- ja moottoripyöräjengi, joka lupaa, että linnoituksen väki säästetään jos he luopuvat polttoaineestaan. Ehdotukseen ei suostuta. Max kertoo tietävänsä sopivan vetoajoneuvon suuren polttoainesäiliön siirtämiseksi. Tehtyään sopimuksen linnoituksen asukkaiden kanssa Max hakee salassa säiliölle suuren rekan. Rekka vioittuu rosvojen hyökkäyksessä, mutta Max saa luvatun polttoaineen ja lähtee linnoituksesta autollaan yön turvin.
Linnoitusta piirittänyt rosvojoukkio lähtee kuitenkin Maxin peräänsä ja pakomatka epäonnistuu, kun Max ajaa rajusti ulos maantieltä. Haavoittuneena Max piiloutuu rosvoilta kiven taakse romuttuneen autonsa lähistölle. Hän selviytyy, vaikka ansoitettu auto räjähtää ja hänen lemmikkikoiransa menettää henkensä. Gyrokopterilentäjä näkee räjähdyksestä nousevan savupilven kaukoputkellaan ja noutaa haavoittuneen Maxin. Leiriin tultuaan Max huomaa, että rekka on korjattu ja kytkettävissä polttoainesäiliöön. Yhdistelmä saattajineen pakenee linnoituksesta.
Alkaa väkivaltainen takaa-ajo. Kun piirittäjät lähtevät säiliöauton perään linnoituksesta pakenee useita ajoneuvoja mukanaa linnakkeen asukkaat. He ovat asettaneet linnakkeeseen aikapommin, joka tuhoaa sen.
Takaa-ajon lopussa säiliörekka nähdään kyljelleen kaatuneena. Tankeista valuu hiekkaa. Max ymmärtää bensiinin olleen piilotettuna evakuointiautoissa astioissa. Säiliöauto tarvittiin vain hämäykseksi, jotta asukkaat pääsisivät pakoon. Henkiinjäänyt Max lähtee yksin autiomaahan. Gyrokopterilentäjästä tulee linnoituksen asukkaiden uusi johtaja edellisen kuoltua takaa-ajotaistelussa rosvojoukkiota vastaan.
Näyttelijät muokkaa
| Mel Gibson | … | Max Rockatansky |
| Bruce Spence | … | gyrokopterin lentäjä |
| Michael Preston | … | Pappagallo |
| Vernon Wells | … | Wez |
| Kjell Nilsson | … | Humungus |
| Max Phipps | … | Toadie |
| Emil Minty | … | Villilapsi |
Kohtelu Suomessa muokkaa
Valtion elokuvatarkastamo asetti elokuvalle 2. huhtikuuta 1982 ikärajan KK (kokonaan kielletty), joten elokuvan esittäminen ja levittäminen ei ollut laillista. Televisioesitys sallittiin ikärajalla K18. Vuonna 1989 elokuvasta leikattiin useita minuutteja ja sille asetettiin ikärajaksi K16.[2][3]
Lähteet muokkaa
- ↑ Nichols, Peter M.: The Best 1,000 Movies Ever Made The New York Times. 2004. Arkistoitu 28.3.2013. ”Perustuu teokseen The New York Times Guide to the Best 1,000 Movies Ever Made, St. Martin's Griffin 2004” Viitattu 4.10.2018.
- ↑ Mad Max 2 Elonet. Viitattu 22.3.2018.
- ↑ Sedergren, Jari: Taistelu elokuvasensuurista : valtiollisen elokuvatarkastuksen historia 1946-2006. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. 85017263. ISBN 9517468121. Teoksen verkkoversio.
Aiheesta muualla muokkaa
- David McGillivray: Mad Max 2 – Asfalttisoturi (1981) Kansallinen audiovisuaalinen instituutti. toukokuu 1982. Arkistoitu 4.10.2018. Viitattu 4.10.2018.
- Rosenqvist, Juha: Mad Max 2 – Asfalttisoturi, DVD:llä raiskattu mestariteos Film-O-Holic.com. 1.1.2000. Viitattu 4.10.2018.