Maatilamatkailu
 |
Tässä artikkelissa tai sen osassa aihetta käsitellään lähinnä Suomen tai suomalaisten näkökulmasta. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin näkökulmaa yleismaailmallisemmaksi. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Maatilamatkailu tarkoittaa lomanviettoa tai lyhyempää aamiaismajoitusta maatilalla tai maatilan liepeillä sijaitsevassa vuokramökissä, aitassa tai muussa rakennuksessa. Maatila voi tarjota majoitustilojen ja mahdollisen ruokailun lisäksi vierailleen erilaisia aktiviteetteja, kuten ratsastusta, kalastusta ja veneilyä. Monet maaseutumatkailukohteet tarjoavat myös koulutus-, kokous- ja juhlatiloja sekä pitopalvelua paikallisine perinneruokineen.[1] [2][3]
Maatilamatkailu on osa laajempaa käsitettä maaseutumatkailu, joka erään määritelmän mukaan rajoittuu kaupunkiympäristöjen ja erämaa-alueiden välisille alueille, vetovoimatekijöinään rauhallisuus, väljyys, maaseutumainen elämäntapa, luonto, maisema, perinteiset ihmiset, rentoutuminen ja seikkailu. Toisen määritelmän mukaan maaseutumatkailu kattaa paikallisten ihmisten tarjoamat matkailuaktiviteetit, jotka perustuvat sekä luonnonvaraisen että ihmisten muokkaaman maaseutuympäristön vahvuuksiin. Eräs suomalainen määritelmä vuodelta 1997 menee lähemmäs maatilamatkailua korostamalla, että maaseutumatkailu on usein pienimuotoista, maatilatalouteen ja ulkoiluun liittyvää, yksilöllistä palvelua, jonka päätuote on majoitus tai maatilaloma.[2][4]
Maatalouselinkeinon ja matkailun yhdistäminen on vuosikymmenten kuluessa tullut yhä vaikeammaksi tehomaatalouden ja tarttuvien eläintautien torjunnan vuoksi. Sivullisia ei enää helposti voi päästää koneistetuille ja hygieniaansa varjeleville maatiloille[5], eivätkä niiden olosuhteet useinkaan enää vastaa romanttisia mielikuvia maalaisidyllistä. Esimerkiksi Britanniassa vuoden 2001 hullun lehmän tautiepidemia pakotti sulkemaan lähes kaikki maatilat ja myös monet niiden lähellä olevat kohteet ulkopuolisten vierailuilta, jolloin maaseutumatkailun asiakasmäärät romahtivat, mutta toipuivat ennalleen odottamattoman pian. Epidemian arveltiin jopa piristäneen maaseutumatkailua, koska sen aiheuttamista matkailuelinkeinon menetyksistä uutisointi kiinnitti huomiota maaseudun tarjontaan.[6]
Itsepalvelumökit muokkaa
Tyypillisesti mökinvuokraaja on tehnyt omalle tontilleen muutamia mökkejä, joita yrittäjä joko itse tai matkailuorganisaatioiden kautta vuokraa. Nykyajan mökit pohjautuvat 1960–1970 –luvun ratkaisuihin ja tilan omistajien omiin tarpeisiin, ja käsityksiin millaista majoitusta lomanviettäjät kaipaavat. Lomamökeistä saatava tuotto on yleensä vähäinen, joten toimeentulo hankitaan yleisesti maataloudesta tai muista ammateista. Osa mökeistä rakennetaan vain kesäkäyttöön, sillä varsinkin Etelä-Suomessa käytettävät lomaviikot ovat lyhyet. Kalustus ja sisustus, sekä tilat ja tarvikkeet ruoan valmistamiseen ja astioiden pesemiseen kuuluvat pakettiin samoin kuin vuodevaatteet, peseytymistilat, käymälätilat/jätehuolto ja energia lämmittämiseen, keittämiseen ja valaistukseen. Mökkiyrittäjän on huollettava mökki kauden alkaessa ja aina vieraiden vaihtuessa. Yrittäjän on pidettävä huolta myös yleisistä tiloista ja asioista kuten soutuveneestä. Kylmänä vuodenaikana mökki luovutetaan lämmitettynä.
Täyshoitolomat muokkaa
Maatilan täysihoitoon kuuluu majoituksen ja aterioiden lisäksi peseytymismahdollisuus (sauna), liinavaatteet ja mahdollisesti joitain aktiviteetteja, esimerkiksi soutuveneitä. Tasoluokittain on käytössä tähtiluokitus vaatimattomasta ja sähköistetystä asumuksesta, korkeatasoiseen aktiviteetteja ja yksityissaniteettitilat tarjoavaan lomamökkiin.
Historiaa Suomessa muokkaa
Maatilamatkailu sai Suomessa alkunsa 1960-luvun taitteessa, kun tuettua sosiaalista lomatoimintaa järjestävä Lomaliitto sai ruotsalaiselta sisarjärjestöltään Resolta ajatuksen maatiloilla tapahtuvasta lomatoiminnasta sen omien lomakeskusten suosituimpina kesä- ja talvilomakausina[7]. Matkailuelinkeino oli tuolloin kasvussa Suomessa myös alhaisen hintatason ansiosta, jonka avulla Suomeen saatiin houkuteltua ulkomaisia auto- ja bussimatkailijoita[8].
Vuonna 1964 Lomaliitolla oli tarjolla 1 200 vuodepaikkaa 200 maatalossa.[7] Pian maatilalomia alkoi järjestää myös maatalousväen lomajärjestö Lomayhtymä tuotenimellä Sininen rengas. Lisäksi Suomen Matkailuliitto järjesti maatilamajoitusta Lapissa talvilomien aikana. Vuonna 1967 nämä kolme organisaatiota yhdistivät toimintansa Lomarengas ry:ksi. Vuonna 1974 Lomarenkaan varausjärjestelmässä oli 24 täysihoitoa tarjoavaa maatilaa ja 1 600 lomamökkiä, jotka tarjosivat yhteensä 7 850 vuodepaikkaa.[9]
1970-luvun keskivaiheilla Lomarengas, Kansanvalistusseura, Maatalouskeskusten liitto ja Pellervo-seura laati maatilamatkailusta opetusaineiston.[10] Vuonna 1978 Matkailun edistämiskeskuksen maatilamatkailutyöryhmän raportin mukaan Suomessa oli noin 10 000 vuokrattavaa lomamökkiä ja 140 täysihoitoa tarjoavaa maatilaa. Mökkien arveltiin tarjoavan noin 1,6 miljoonaa yöpymisvuorokautta vuodessa, mikä vastasi kuudennesta kaikista majoituselinkeinon yöpymisistä, kesäsesongin osalta noin kolmannesta.[11]
1980-luvulle tultaessa täyshoitolomien suosio oli vähentynyt niin, että Suomen vilkkaimmassa maatilamatkailukunnassa Hauholla täyshoitoa tarjoavia maatiloja oli enää neljä, kun niitä oli vuosikymmen aiemmin ollut 18. Vuokramökkien tarjoajia Hauholla oli tuolloin kolmisenkymmentä, ja tarjonta oli lisääntymään päin.[12] 1980-luvulla maatilamatkailua kehitettiin monin eri hankkein, kuten vuokramökkien suunnittelu- ja sisustustyökaluin ja vuokramökkien laatuluokitusjärjestelmin.[13].
2010-luvun lopulla maatilamatkailua järjestäviä ja edistäviä organisaatioita ovat Lomarengas, siitä vuonna 1997 eriytetty yleishyödyllinen Lomalaidun ry[13][14], Metsähallitus, Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto, Suomen luontoyrittäjyysverkosto ry, Suomen Maaseutumatkailuyrittäjät ry, viinitilojen yhdistys Suomen Viiniyrittäjät ry sekä valtioneuvoston asettama Maaseutupolitiikan neuvosto (MANE).[15] ProAgria myöntää maaseutumatkailuyrityksille hakemuksesta Maakuntien Parhaat -laatumerkkiä[16]. Ekologisuutta korostavaa maaseutu- ja luontomatkailua edistää Suomen luomumatkailuyhdistys – ECEAT Suomi ry. Se kuuluu eurooppalaiseen ECEAT-organisaatioon (European Centre for Ecological and Agricultural Tourism).[17]
Lähteet muokkaa
- ↑ Maaseutumatkailu ja maatilamajoitus Suomessa Discovering Finland Guide Oy. Viitattu 23.11.2018.
- ↑ a b 3.3. Maaseutumatkailun määritelmiä Maaseutumatkailuhanke Aurora II. 2010. School of Business Administration Turiba, Latvia. Viitattu 23.11.2018.
- ↑ Maatilamatkailu Gofinland.fi. Alma Media. Viitattu 23.1.2018.
- ↑ Borg, Pekka & Condit, Stephen: Kestävä matkailu. Matkailun osaamiskeskus, Joensuun yliopisto, Matkailualan verkostoyliopisto, 1997. Kestävän matkailun julkaisuja, 1455-2124. ISBN 951-708-531-1.
- ↑ Koskinen, Elli: ”3.3.2 Eläintaudit rajoitteena”, Maatila matkakohteena - Toiminnallisen maatilamatkailun mahdollisuudet, s. 28. Opinnäytetyö.. Seinäjoen ammattikorkeakoulu, Maa- ja metsätalouden yksikkö, Maaseutuelinkeinojen koulutusohjelma, 2013. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Arnold, James: Why rural tourism is no picnic BBC News. 11.10.2004. Viitattu 23.11.2018. (englanniksi)
- ↑ a b Maalaistalot suosittuja kesänviettopaikkoja. Helsingin Sanomat, 17.7.1964, s. 8. Näköislehden aukeama (tilaajille).
- ↑ Koskinen, Elli: ”2 Maaseutumatkailu Suomessa”, Maatila matkakohteena - Toiminnallisen maatilamatkailun mahdollisuudet, s. 9. Opinnäytetyö.. Seinäjoen ammattikorkeakoulu, Maa- ja metsätalouden yksikkö, Maaseutuelinkeinojen koulutusohjelma, 2013. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Lomalaiduntajat koulutuspäivillä. Helsingin Sanomat, 16.12.1974, s. 17. Näköislehden aukeama (tilaajille).
- ↑ Lomalaiduntajille oma oppiaineisto. Helsingin Sanomat, 4.9.1975, s. 20. Näköislehden aukeama (tilaajille).
- ↑ Suomessa on vuokrattavia lomamökkejä ainakin 10 000. Helsingin Sanomat, 18.10.1978, s. 14. Näköislehden aukeama (tilaajille).
- ↑ Maatilalomille lisää toimintaa ja palveluja. Helsingin Sanomat, 28.4.1981, s. 9. Näköislehden aukeama (tilaajille).
- ↑ a b Palminkoski, Unto: Maatilalomailusta Lomalaitumen lautta lomaksi (PDF) (Artikkeli verkossa. Julkaistu alun perin kirjassa Tunne maasi! Suomen matkailun kehitys ja kehittäjiä. Suomen Matkailijayhdistys SMY ry ja Suomen Matkailun Seniorit. Hipputeos Oy 2009.) Suomen matkailijayhdistys. Arkistoitu 8.6.2019. Viitattu 23.11.2018.
- ↑ Iloista matkailua maaseudulla! Lomalaidun ry. Arkistoitu 24.11.2018. Viitattu 23.11.2018.
- ↑ Yhteistyökumppaneitamme Suomen Maaseutumatkailuyrittäjät ry. Viitattu 23.11.2018.
- ↑ Maakuntien Parhaat ProAgria. Arkistoitu 5.12.2018. Viitattu 23.11.2018.
- ↑ Matkaile kestävästi, matkaile luomuun! Suomen luomumatkailuyhdistys – ECEAT Suomi ry. Viitattu 23.11.2018.
Kirjallisuutta muokkaa
- Blinnikka P. (toim.): Maaseutumatkailu – kestävyyslaji? Näkökulmia kestävään matkailuun maaseudulla. Jyväskylän ammattikorkeakoulun julkaisuja 127/2012, Jyväskylän ammattikorkeakoulu 2012. ISBN 978-951-830-215-8. Teos verkossa.
- Lassila, Hilkka & Aho, Seppo (toim.): Matka maaseudulle : näkökulmia maaseutumatkailun tutkimukseen. Kuopio: Pohjois-Savon ammattikorkeakoulu, 2001. ISBN 952-9533-58-6.
- Lüthje, Monika. Se mukava maaseutu siellä jossain : maaseutumatkailu kokemusten, mielikuvien ja markkinoinnin kohteena. Lapin yliopisto, 2005. ISBN 951-634-994-3.
- Turunen, M. & Valakari, P. Maaseutumatkailu – Yrittäjän opas. Maaseutumatkailun teemaryhmä, 1998.