Maantiepyöräily

pyöräilylaji
(Ohjattu sivulta Maantiepyöräilijä)

Maantiepyöräily on polkupyörällä suoritettavaa urheilua päällystetyillä teillä.[1] Maantiepyöräily voi olla kilpailua muita vastaan tai liikuntaa oman fyysisen kunnon parantamiseen. Maantiepyöräilyssä ajetaan vaihteellisilla maantiepyörillä, joissa on vauhdikkaaseen ajoon soveltuvat ajo-ominaisuudet.[2]

Maantiepyöräily
Tour de France 2019, Marc Soler and Alexey Lutsenko (48417059882).jpg
Piirteet
Tyyppi pyöräily
Lajiryhmä kilpapyöräily
Kilpailumuodot yhden päivän kilpailu, aika-ajo, etappikilpailu, ultra-matkan kilpailu
Varusteet maantiepyörä
Kilpailutoiminta
Kansainvälinen kattojärjestö UCI
Olympialaisissa miehet vuodesta 1896, naiset vuodesta 1984 alkaen
MM-kilpailut MM-kilpailut
Tärkeimmät kilpailut Ranskan ympäriajo, Italian ympäriajo, Espanjan ympäriajo, Maantiepyöräilyn klassikot
Yksipäiväinen Rund um den Henninger Turm -kilpailu käynnissä Saksassa vappuna 2005.

Maantiepyöräily kilpailulajinaMuokkaa

Maantiepyöräkilpailut voidaan yleisesti ottaen jakaa kahteen kategoriaan: yhden päivän kilpailuihin sekä etappikilpailuihin.

Yhden päivän kilpailussa voittajaksi julistetaan pyöräilijä, joka on ensimmäisenä ylittänyt maaliviivan. Tunnetuimpia yhden päivän kilpailuja ovat maantiepyöräilyn klassikot.

Usean päivän mittaisessa kilpailussa, niin sanotussa etappikilpailussa, kokonaiskilpailun voittajaksi julistetaan ajaja, jonka kaikkien päivien etappien yhteenlaskettu aika on pienempi kuin tämän kanssakilpailijoiden vastaava kokonaisaika. Kokonaiskilpailun voittoon ajaakseen pyöräilijän ei siis välttämättä tarvitse voittaa yhdenkään päivän etappia. Vastaavasti on myös kilpailijoita jotka pyrkivät ensisijaisesti voittamaan yksittäisiä etappeja, vaikka heillä ei olisikaan mahdollisuutta voittaa kokonaiskilpailua. Etappikilpailuissa on usein myös kokonaiskilpailun voiton lisäksi muitakin palkintoja, kuten parhaiten vuorietapeilla suoriutunut pyöräilijä. Etappikilpailuihin sisältyy yleensä myös henkilökohtainen aika-ajo, joka voi olla esimerksi avausetapin paikalla. Tunnetuimpia etappikilpailuja ovat suuret ympäriajot, kuten Ranskan ympäriajo ja Italian ympäriajo.

Kilpailulajina maantiepyöräily on mitä suurimmissa määrin taktinen joukkuelaji. Joukkueilla on yleensä kapteeni jota joukkueen muut jäsenet eli apuajajat yrittävät auttaa voittoon. Apuajajat voivat esimerkiksi ajaa muodostelmassa kapteenin edessä, jolloin kapteenin ilmanvastus pienenee ja hän säästää polkemiseen vaadittavaa energiaa.[3]

Kilpapyöräily maanteillä on suosittu urheilumuoto erityisesti Euroopassa. Perinteisesti kilpapyöräilyn maailmassa eturivin valtioita ovat olleet muun muassa Belgia, Ranska, Saksa, Italia, Espanja, Luxemburg, Sveitsi ja Hollanti. Myöhemmin paljon huippupyöräilijöitä ovat tuottaneet myös esimerksi Yhdysvallat, Venäjä, Kazakhstan, Australia, Kolumbia, Tanska ja Norja. 2010-luvulla isobritannialainen maantiepyöräily nousi ennennäkemättömälle tasolle Team Sky -joukkueen ansiosta. Muita nousevia kilpapyöräilymaita ovat myös esimerkiksi Slovakia ja Slovenia.

HistoriaMuokkaa

Maantiekilpapyöräilyn juuret juontavat Etelä- ja Keski-Eurooppaan; Ranskaan, Belgiaan, Italiaan ja Espanjaan. Valtaosa ammattipyöräilijöistä oli pitkään kyseisten maiden kansalaisia ja myös suurin osa merkittävimmistä kilpailuista sijoittui reitiltään näihin maihin. Lajin kansainvälistymistä nähtiin 1950-luvulla, mutta maantiepyöräilyn laajamittainen globalisoituminen alkoi 1980-luvulla.

Maantiepyöräilyllä on ollut erityinen suhde uutisvälineisiin ja mediaan: maantiepyöräilykisojen merkittävin tulonlähde oli vuosikymmeniä sanomalehdistö. Suuret lehdet perustivat useat merkittävimmistä pyöräilykilpailuista alun perin markkinointitapahtumina, oman levikkinsä laajentamiseksi. Näin saivat alkunsa monet maantiepyöräilyn vuosittaiset, yksipäiväiset monumentit ja monipäiväiset ympäriajot. Vasta televisiolähetysten yleistyttyä, kilpapyöräilyn riippuvuus sanomalehdistöstä koki muutoksen.[3]

KilpailutyypitMuokkaa

 
Porvoon kortteliajo käynnissä kesäkuussa 2005

PituusMuokkaa

  • Yhden päivän kilpailut, joissa ensimmäinen maaliin tullut on voittaja.
  • Useamman päivän kilpailut, joissa ajetaan useampia osuuksia peräkkäisinä päivinä. Kokonaiskilpailun voittaa ajaja, joka on käyttänyt etappeihin yhteensä vähiten aikaa. Suurissa ympäriajoissa on myös muita kilpailukategorioita, joissa voittaja on eniten esimerkiksi sprinteissä ja vuoristo-osuuksilla pisteitä (=hyviä sijoituksia) kerännyt.

Kilpailun/etapin tyyppiMuokkaa

  • Normaali maantie-etappi, pisteestä A pisteeseen B
  • Aika-ajo: Ajajat lähtevät matkaan noin kahden minuutin välein ja nopein voittaa. Peesaaminen on näissä kielletty.
  • Joukkueaika-ajo: Kilpailijat ajavat joukkueittain, jotka päästetään matkaan pienin väliajoin. Joukkueessa ajaa yhdeksän ajajaa ja aika otetaan viidentenä maaliin tulleesta ajajasta. Toisinaan joukkueet joutuvat taktikoimaan kolarin tullen, että jäädäänkö odottamaan kaatuneita ajajia, vai jätetäänkö heidät. Jos viisi ajajaa säilyy pystyssä, ei yleensä jäädä odottamaan kaatuneita, muuten on pakko.
  • Paritempo: Kaksi ajajaa samasta seurasta ja parin yhteinen aika määräytyy jälkimmäisen ylittäessä maaliviivan, muutoin joukkueaika-ajon säännöt. Kilpailumatka noin 50 km.
  • Kortteliajo: Kilpailijat lähtevät yhteislähdössä ja kilpailussa ajetaan useita kierroksia suljetulla 800-2000 metriä pitkällä kortteliradalla, yleensä kaupungissa. Kilpailun yhteismatka on 30-60 km.

KilpapyöräilytermejäMuokkaa

 
Kilpailijoiden muodostama pääjoukko eli peloton

AjajatyyppejäMuokkaa

  • Hyvä yleisajaja on etevä monella eri osa-alueella. Suurissa ympäriajoissa tämäntyyppiset ajajat kykenevät kilpailemaan kokonaiskilpailun kärkisijoista pärjäämällä niin aika-ajoissa kun vuoristo-osuuksillakin. Viime vuosien huipuista tähän kategoriaan voi laskea muun muassa Lance Armstrongin, Alberto Contadorin ja Cadel Evansin.
  • Ylämäkiajajat ovat erikoistuneet nousemaan vuorten ja kukkuloiden jyrkkiä rinteitä nopeammin kuin muut. Nämä ajajat ovat harvemmin isokokoisia, ja eivät pärjää useinkaan aika-ajoissa. Osa näistä tavoittelee mäkikirikilpailun voittoa, kuten muun muassa Michael Rasmussen tai Frank Schleck.
  • Sprinttereillä on räjähtävää voimaa jaloissaan joilla he pystyvät polkemaan lyhyitä matkoja muita nopeammin, mutta yleensä pärjäävät ylämäissä heikohkosti. Kovia kirimiehiä ovat muun muassa Alessandro Petacchi ja Mark Cavendish.
  • Apuajaja tai apukuski on kilpailija, joka suuremmissa kilpailuissa ensisijaisesti avustaa ja tukee joukkueen johtajaa, kuten muun muassa Jens Voigt.
  • Hyvä aika-ajaja pystyy pitämään kovaa tempoa ajettaessa yksin kelloa ja jatkuvaa tuulta vastaan. Tällainen kuski on esimerkiksi Fabian Cancellara.

Muita pyöräilykäsitteitäMuokkaa

  • Hyökkäys on yhden tai useamman ajajan yhtäkkinen kiihdytys, yritys tehdä eroa pääjoukkoon.
  • Irtiotto on pieni ryhmä ajajia, jotka ovat päässeet irti pääjoukosta.
  • Peesaus tarkoittaa edelläajavan kilpailijan tarjoaman tuulensuojan hyväksikäyttöä polkemiseen tarvittavan energian vähentämiseksi.
  • Peloton (ranskan palloa tarkoittavasta sanasta) on pyöräilijöiden suuri pääjoukko maantiekilpailuissa.

Tunnettuja pyöräkilpailujaMuokkaa

Kuuluisimpia pyöräilykilpailuja ovat kolme suurta ympäriajoa, toukokuinen Italian ympäriajo, heinäkuinen Ranskan ympäriajo ja syyskuussa ajettava Espanjan ympäriajo. Ammattipyöräilyä koordinoi UCI (Union Cycliste Internationale). Vuodelle 2005 lanseerattiin uusi ProTour-kilpailusarja, johon kuuluvat yksipäiväisten klassikkoajojen lisäksi myös edellä mainitut kolme suurta ympäriajoa.

Yksipäiväisistä kilpailuista tunnetuimpia ovat Milano–San Remo ja Lombardian ympäriajo Italiassa, Flanderin ympäriajo ja Liège-Bastogne-Liège Belgiassa, Amstel Gold Race Hollannissa, Clásica de San Sebastián Espanjassa, Vattenfall Cyclassics Saksassa, Züri-Metzgete Sveitsissä ja Pariisi-Roubaix sekä Pariisi-Tours Ranskassa.

Muita keskeisiä pyöräkilpailuja ovat:

LähteetMuokkaa

  1. Maantiepyöräily Maantiepyöräily.com. Viitattu 1.12.2014.
  2. Maantiepyöräilyn lajiesittely Suomen Pyöräily. Viitattu 4.7.2021.
  3. a b Lajiesittely: Maantiepyöräily 18.5.2021. sm-pyoraily.fi. Viitattu 4.7.2021.

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Pakkanen, Jukka: Raateleva nousu: Johdatus ammattipyöräilyyn. Helsinki: Kirjapaja, 2009. ISBN 978-951-607-833-8.

Aiheesta muuallaMuokkaa