Avaa päävalikko

Maatalousoppilaitokset Suomessa

(Ohjattu sivulta Maamieskoulu)

Maatalousalan ammattioppilaitoksiin Suomessa kuuluivat 1800-luvun puolivälistä 1900-luvun loppupuolelle toimineet maanviljelyskoulut, jotka oli suunnattu etupäässä miehille ja kasvinviljelyn opetukseen. Naisille suunnattuja maatalousalan kouluja olivat meijerikoulut, emäntäkoulut ja karjanhoitokoulut. Nämä koulutyypit sijaitsivat usein yhdessä saman opetusmaatilan yhteydessä.[1] Niiden tehtäviä hoitavat nykyisin toisen asteen oppilaitoksiin kuuluvat ammattikoulut, jotka ovat usein monialaisia. Korkeamman asteen maatalousalan opetusta antoivat aiemmin maatalousopistot, joiden tehtäviä hoitavat nykyisin ammattikorkeakoulut. Yliopistotasoista maa- ja metsätalouden opetusta on 1900-luvun alusta antanut Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellinen tiedekunta ja 1960-luvulta alkaen Itä-Suomen yliopiston luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunta.

HistoriaMuokkaa

Maanviljelyskoulut olivat kooltaan varsin pieniä. 1800–1900-lukujen vaihteessa maanviljelyskoulujen oppilasmäärä vaihteli alle kymmenestä runsaaseen 50:een, ja opettajia kussakin koulussa oli tyypillisesti puolen tusinaa.[2] 1940-luvulla, kun kaksi kolmannesta Suomen työväestöstä työskenteli yhä maataloudessa, maatalouskoulujen lukumääräinen osuus Suomen ammattioppilaitoksista oli yli puolet, mutta niiden yhteinen oppilasmäärä vain kolmannes kaikista ammattiin opiskelevista.[3]

Suomen ensimmäinen ja parikymmentä vuotta ainoa maatalousoppilaitos oli Mustialan entiseen kuninkaankartanoon vuonna 1840 perustettu maanviljelyskoulu, jossa miehet saattoivat kouluttautua voudiksi eli suurtilan työnjohtajaksi ja naiset karjakoksi. Lampuriosastokin perustettiin, mutta lakkautettiin 1860 vähäisen opiskelijamäärän vuoksi.[4]

Toisena maanviljelyskouluna aloitti Jouhkola Tohmajärvellä 1857 ja saman vuosikymmenen kuluessa vielä Korsholma Mustasaaressa, Otava Mikkelin pitäjässä, Koivikko Muhoksella, Leväsen maanviljelyskoulu Kuopion pitäjässä ja Maaskola Viipurin pitäjässä. Korsholman jälkeen toinen ruotsinkielinen maanviljelyskoulu perustettiin Sipoon Söderkullaan 1863.[5] Vuoteen 1880 mennessä oli perustettu koulut myös Saarijärven Tarvaalaan (1867),[6] Kurkijoen Elisenvaaraan, Piikkiön Tuorlaan, Isonkyrön Orismalaan, Hämeenkyrön Osaraan, Liperin Simananniemeen ja Virolahden Harjuun.[7] Kun muut maanviljelyskoulut painottivat työnjohto-opetusta suurtilojen voudin tehtäviin, Harjun koulu oli ensimmäinen, jonka tavoitteena oli nuorten kouluttaminen omien tilojensa hoitajaksi.[8]

Alkuaikojen oppilaiden perusvalmiudet olivat heikot, ja paljon aikaa jouduttiin käyttämään lukemisen ja laskennon opettamiseen. Opetus painottui aluksi perinteisiin miesten töihin eli kasvinviljelyyn, ja vasta vähitellen alettiin antaa koulutusta myös naisille perinteisesti kuuluneessa karjanhoidossa perustamalla karjakkokouluja ja karjanhoitokouluja, nekin aluksi usein vain miehille tarkoitettuina.[9]

Toiseen maailmansotaan asti Suomen maatalouskouluista kaksi kolmannesta oli ollut yksityisiä, ja vasta sotien jälkeen valtio tuli kaikkien ylläpitäjäksi. 1950-luvulla maatalouden koneistuminen ja tilakokojen kasvu antoivat aiheen kehittää maanviljelyskoulutusta teknisen ja liiketaloudellisen osaamisen suuntaan. Sotien jälkeinen maatalouspolitiikka salli maataloustuotteiden ylituotantoa ja uuden peltoalan raivaamista kehitysaluepoliittisista syistä. Siksi myös maanviljelyskoulutusta laajennettiin aina 1980-luvulle asti ajatuksella, että maatalous olisi jatkuvasti paljon koulutettua työvoimaa vaativa elinkeinohaara.[10][11]

Korkeinta maatalousopetusta ryhdyttiin antamaan Mustialassa 1865, kunnes kaksivuotinen agronomikoulutus siirrettiin Helsingin yliopistoon 1908.[12] Tämän jälkeen Mustialassa aloitettiin opistotasoinen agrologikoulutus.[13] Agrologeja kouluttavia maatalousopistoja perustettiin pian lisää, ensin Kurkijoelle 1910, vuonna 1930 Hyvinkäälle ja 1916 Turkuun ruotsinkielinen maatalousopisto.[11]

Vuosikymmenten jälkeen 1970- ja 1980-luvun vaihteessa maatalousopistoja alkoi syntyä lisää: Muhoksen Koivikolle 1979, Ilmajoelle 1980, Peltosalmelle 1985, Kiteelle 1986, Saarijärven Tarvaalaan 1988 ja Rovaniemelle 1989. Pian kuitenkin huomattiin agrologeja valmistuvan liikaa, ja 2000-luvun alussa Suomen ammattikoulutusverkosto koki muillakin aloilla suuria muutoksia, kun alettiin muodostaa suuria alueellisia koulutuskeskuksia.[11]

Vuonna 1950 Suomen maanviljelijöistä 6 prosenttia oli saanut jotain ammattikoulutusta. Vuonna 1980 sitä oli saanut 20 prosenttia, ja vuonna 2000 maatalousalan koulutus oli jo 33 prosentilla maatalouden harjoittajista.[14]

Maanviljelyskouluja 1900-luvun alussaMuokkaa

1800-luvun loppuvuosina Suomessa toimivat ainakin seuraavat maanviljelyskoulut:[15]

MaatalousopistojaMuokkaa

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  • (artikkelin nimi ja tekijä?), sivut 491–492 teoksessa Rasila, Viljo; Jutikkala, Eino; Mäkelä-Alitalo, Anneli (toim.): Suomen maatalouden historia, osa 1, Perinteisen maatalouden aika esihistoriasta 1870-luvulle. SKS, 2004. ISBN 951-746-480-0.
  • Vihola, Teppo, Pärjääkö pienviljelys?, sivut 198–203 teoksessa Peltonen, Matti (toim.): Suomen maatalouden historia, osa 2, Kasvun ja kriisien aika 1870-luvulta 1950-luvulle. SKS, 2004. ISBN 951-746-480-0.
  • Niemelä Jari, Hevosista traktoreihin – lannasta väkilannoitteisiin, sivut 187–192 teoksessa Markkola, Pirjo (toim.): Suomen maatalouden historia, osa 3, Suurten muutosten aika Jälleenrakennuskaudesta EU-Suomeen. SKS, 2004. ISBN 951-746-480-0.

ViitteetMuokkaa

  1. Vihola 2004, s. 201.
  2. Suomen tilastollinen vuosikirja 1898, sivu 155.
  3. Maatalousoppilaitokset, Arkistojen portti, Arkistolaitos. Viitattu 15.7.2014.
  4. Suomen maatalouden historia, osa 1, s. 491–492.
  5. Suomen maatalouden historia, osa 1, s. 492.
  6. Arkistonmuodostaja: Tarvaalan maamieskoulu (Saarijärvi), Arkistolaitos. Viitattu 14.7.2014.
  7. Vihola 2004, s. 198–199.
  8. Honkala-Hallila, Helena: Sata sarkaa, Varsinaissuomalainen maaseutu ja maatalous 1904–2004, s. 17. ProAgria Farma, 2004. ISBN 952-91-7603-1.
  9. Vihola 2004, s. 201.
  10. Markkola 2004 osa 3, s. 187–190.
  11. a b c Agrologi osaa -seminaari‚ Agrologit 3/2008 s. 8. Viitattu 14.7.2014.
  12. Suomen maatalouden historia, osa 1, s. 199, Vihola 2004 s. 492.
  13. Kesäpäivät juhlahumussa‚ Agrologit 3/2008 s. 4. Viitattu 14.7.2014.
  14. Markkola 2004 osa 3, s. 189–190.
  15. Ivan Uschakoff: Hakemisto seuraava L. Uschakoffin toimittamaa Suomenmaan karttaa, Weilin + Göös 1898. Digitoinut Harvardin yliopisto.
  16. a b Kurkijoen maamiesopisto, Arkistolaitos, Narc.fi, viitattu 14.6.2014
  17. Lapinjärven kunnan kirjaston pääkirjaston muistotaulu
  18. http://www.paijat-hamewiki.fi/wiki/It%C3%A4-H%C3%A4me
  19. Marja Myllyluoma: Ruotsinkielinen agrologikoulutus Turusta Tammisaareen, ”Skuffiksen” väki hyvästeli koulutalonsa, Turun Sanomat 10.4.2005. Viitattu 14.7.2014.
  20. Muhoksen yksikkö, OSAO. Viitattu 14.7.2014.
  21. Arkistonmuodostaja: Etelä-Pohjanmaan karjatalouskoulu, Arkistolaitos. Viitattu 12.7.2014.
  22. SeAMK Elintarvike ja maatalous, Seinäjoen ammattikorkeakoulu. Viitattu 12.7.2014.
  23. Agrologikoulutus, Savonia-ammattikorkeakoulu. Viitattu 14.7.2014.
  24. Pohjois-Karjalan ammattiopisto Kitee, Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymä. Viitattu 14.7.2014.
  25. Agrologi (amk), Karelia-ammattikorkeakoulu. Viitattu 14.7.2014.
  26. Biotalousinstituutti, Jyväskylän ammattikorkeakoulu. Viitattu 14.7.2014.
  27. Luonnonvara ja ympäristö, Pohjoisen Keski-Suomen oppimiskeskus. Viitattu 14.7.2014.
  28. Lakkautetut oppilaitokset, Lapin ammattiopisto 2011. Viitattu 14.7.2014.

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Klemelä, Kirsi, ”Auran takaa ammattikoulun penkille. Maatalousväestön ammatillinen koulutus.” Teoksessa Ammattia oppimassa, toim. Anu-Hanna Anttila ja Anu Suoranta. Väki Voimakas 14. Työväen historian ja perinteen seura, Helsinki 2001, s. 144-164.