Maameren tarinat
Maameren tarinat (engl. The Earthsea Cycle) on yhdysvaltalaisen kirjailijan Ursula K. Le Guinin luoma fantasiakirjasarja. Alun perin Le Guin kirjoitti sarjaa kolmen osan verran, mutta myöhemmin jatkoi sarjaa vielä kaksi osaa. Sarjan ensimmäinen osa Maameren velho julkaistiin alkuperäiskielellä vuonna 1968 ja toistaiseksi viimeisen osa Toinen tuuli vuonna 2001. Le Guin on kirjoittanut myös useita novelleja, jotka sijoittuvat Maameren maailmaan. Sarjan pohjalta on tehty minisarja Maameren tarinat (Legend of Earthsea, 2004) ja japanilainen animaatioelokuva Maameren tarinat (Gedo senki, 2006), joka sai Suomen ensi-iltansa 28. syyskuuta 2007. Maameren tarinat on julkaistu suomeksi Kristiina Rikmanin kääntämänä ja WSOY:n kustantamana.
| Maameren tarinat | |
|---|---|
| The Earthsea Cycle | |
| Alkuperäisteos | |
| Kirjailija | Ursula K. Le Guin |
| Kieli | englanti |
| Genre | fantasia |
| Kustantaja | Atheneum Books |
| Julkaistu | 1968 – 2001 |
| Suomennos | |
| Suomentaja | Kristiina Rikman |
| Kustantaja | WSOY |
| Julkaistu | 1976 – 2003[1] |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Sarja muokkaa
Tausta muokkaa
Maameren maailma esiintyi ensimmäisen kerran Ursula K. Le Guinin novellissa "The Word of Unbinding" vuodelta 1964, mutta sen teki kuuluisaksi neljä vuotta myöhemmin 1968 alkuperäiskielellä julkaistu romaani Maameren velho. Se oli alun perin trilogiaksi tarkoitetun Maameren tarinoiden ensimmäinen osa. Kaksi vuotta myöhemmin 1971 julkaistiin sarjan toinen osa Atuanin holvihaudat,[2] ja kolmas osa Kaukaisin ranta seurasi vuonna 1972. Neljättä osaa saatiin odottaa lähes kaksikymmentä vuotta; Tehanu: Maameren tarinoiden päätösosa julkaistiin vuonna 1990. Viimeinen osa Toinen tuuli julkaistiin vuonna 2001. Le Guin on romaanien lisäksi kirjoittanut useita Maamerelle sijoittuvia novelleja, jotka on koottu vuoden 2001 teokseen Kertomuksia Maamereltä ja vuoden 1975 teokseen Pimeälipas ja muita kertomuksia. Suomeksi Maameri-kirjoja on käännetty 1970-luvun loppupuolelta alkaen. Kaikki osat on kääntänyt Kristiina Rikman.[1]
Romaanit muokkaa
- Maameren velho (A Wizard of Earthsea; 1968 - suom. Kristiina Rikman 1976)
- Atuanin holvihaudat (The Tombs of Atuan; 1971 - suom. Kristiina Rikman 1977)
- Kaukaisin ranta (The Farthest Shore; 1972 - suom. Kristiina Rikman 1977)
- Tehanu: Maameren tarinoiden päätösosa (Tehanu: The Last Book of Earthsea; 1990 - suom. Kristiina Rikman 1992)
- Toinen tuuli (The Other Wind; 2001 - suom. Kristiina Rikman 2003)
- Maameren tarinat 1–3. Suomentanut Kristiina Rikman. WSOY, 2002. ISBN 951-0-27186-1.
Novellikokoelmat muokkaa
- Kertomuksia Maamereltä (Tales from Earthsea, 2001 - suom. Kristiina Rikman 2002)[3]
- Sudenkorento (Dragonfly, 1997)
- Tummaruusu ja Timantti (Darkrose and Diamond, 1999)
- Jäljittäjä (The Finder, 2001)
- Maan ytimet (The Bones of the Earth, 2001)
- Yläsuolla (On The High Marsh, 2001)
- Pimeälipas ja muita kertomuksia (valikoima englanninkielisestä alkuteoksesta The Wind's Twelve Quarters, 1975 – suom. Johanna Vainikainen-Uusitalo 2005)
- Päästösana (The Word of Unbinding, 1964)
- Nimien laki (The Rule of Names, 1964)
- kokoelma sisältää lisäksi useita Maameren maailmaan liittymättömiä novelleja
Maameri muokkaa
Maailma muokkaa
Maameri on meressä sijaitseva saaristoalue, jossa on sadoittain saaria. Meri jakautuu Pohjoisiin, Itäisiin, Eteläisiin ja Läntisiin rajavesiin, joiden keskelle jäävät suurimmat saaret sekä Ean meri, Sisin meri ja Pelnishin meri. Koillisessa sijaitsevat vaaleaihoisten Kargien maat: Atuan, Hur-At-Hur, Atnini ja Karego-At. Keskeisiä tapahtumapaikkoja ovat Havnor (suurin saari), Roke ja Gont sekä Kargien hallitsema Atuan. Maameren asukkaiden tekniset taidot vastaavat kutakuinkin rautakautta. Tummaihoiset Hardit asuttavat suurinta osaa Maamerestä. Läntisillä rajavesillä asuvat Lohikäärmeet.
Taikuus muokkaa
Taikuudella on merkittävä osa tarinoissa ja sitä käytetään jokapäiväisessä elämässä. Taikuus on synnynnäinen lahja, joka esiintyy sekä miehillä että naisilla. Miehet voivat tulla taikureiksi tai velhoiksi, ja heitä koulutetaan Roken saarella. Naiset toimivat noitina, ja heitä yleensä halveksitaan ja syytetään mustan magian harrastamisesta. Taiat toimivat Vanhalla Kielellä, eli käyttämällä asioista niiden oikeita eli tosinimiä. Suojatakseen itseään loitsuilta ihmisillä on käytössä kaksi nimeä. Toinen on heidän oikea nimensä, tosinimi, jonka vain perhe ja lähimmät ystävät tuntevat, ja toinen on kutsumanimi, jolla heitä useimmiten puhutellaan. Koska taikominen on täysin sidoksissa puheeseen, Vanhalla Kielellä ei voi valehdella vaan sanottu muuttuu todeksi. Vanha Kieli on myös lohikäärmeiden oma kieli.
Maamerellä vallitsee herkästi järkkyvä tasapaino sekä järjestys hyvän ja pahan magian, tarpeellisen ja tarpeettoman loitsimisen välillä. Tämän tietävät ainoastaan todelliset tietäjät, yleensä Roken saarella koulutetut velhot.
Kirjoihin pohjautuvat tv-sarjat ja elokuvat muokkaa
- Maameren tarinat (Earthsea, 2004), Robert Liebermanin ohjaama minisarja
- Maameren tarinat (Gedo senki, 2006), Goro Miyazakin ohjaama Studio Ghiblin animaatioelokuva
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Ursula K. Le Guin WSOY. Viitattu 25.3.2009. [vanhentunut linkki]
- ↑ Ursula K. Le Guin: Atuanin holvihaudat 2.9.2017. Risingshadow. Viitattu 25.3.2009.
- ↑ Ursula K. Le Guin: Kertomuksia Maamereltä 23.1.2023. Risingshadow. Viitattu 27.3.2009.
Aiheesta muualla muokkaa
- Vesa Sisättö: Kertomuksia Maamereltä[vanhentunut linkki]. Helsingin Sanomat 15.1.2003.
- Toni Jerrman: Toinen tuuli (Arkistoitu – Internet Archive). Tähtivaeltaja 2/2003.
- Vesa Sisättö: Toinen tuuli[vanhentunut linkki]. Helsingin Sanomat 14.6.2003.
- Maria Loikkanen: Maameren tarinat 1–6. Onnimanni 4/2003.