M.A.S.H. – armeijan liikkuva kenttäsairaala
M.A.S.H. – armeijan liikkuva kenttäsairaala on vuonna 1970 ensi-iltansa saanut yhdysvaltalainen musta komedia ja draamaelokuva, jonka on ohjannut Robert Altman. Elokuva sijoittuu Korean sotaan ja kertoo yhdysvaltalaisesta liikkuvasta kenttäsairaalasta (Mobile Army Surgical Hospital) ja sen henkilökunnasta. Elokuva kuvaa liikkuvan kenttäsairaalan 4077:n värvättyjen nuorten kirurgien ja sairaanhoitajien elämästä sodan kauhujen keskellä. Piristystä arkiseen ahertamiseen haetaan muun muassa alkoholista ja kepposista. Pääosissa näyttelevät Donald Sutherland ja Elliott Gould.
| M.A.S.H. – armeijan liikkuva kenttäsairaala | |
|---|---|
| M*A*S*H | |
 |
|
| Ohjaaja | Robert Altman |
| Käsikirjoittaja | Ring Lardner Jr. |
| Perustuu | Richard Hookerin romaaniin |
| Tuottaja | Ingo Preminger |
| Säveltäjä | Johnny Mandel |
| Kuvaaja | Harold E. Stine |
| Leikkaaja | Danford B. Greene |
| Lavastaja |
Stuart A. Reiss Walter M. Scott |
| Pääosat |
Donald Sutherland Elliott Gould Tom Skerritt Sally Kellerman Robert Duvall |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Yhdysvallat |
| Tuotantoyhtiö | 20th Century Fox |
| Levittäjä |
20th Century Studios Netflix |
| Ensi-ilta |
 25. tammikuuta 1970 4. syyskuuta 1970 |
| Kesto | 116 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Budjetti | 3 025 000 dollaria |
| Tuotto | 81 600 000 dollaria |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Elokuva perustuu Richard Hookerin samannimiseen romaaniin. Elokuva keräsi viisi Oscar-ehdokkuutta ja sai laajasti suosiota niin kriitikoiden kuin yleisönkin keskuudessa. Valmistumisvuonnaan 1970 Cannesin elokuvajuhlilla M.A.S.H. sai pääpalkinnon eli kultaisen palmun.
Vuonna 2017 BBC:n äänestyksessä 253 eri puolilta maailmaa olevaa kriitikkoa valitsi elokuvan kaikkien aikojen sadan parhaan komedian listalle.[1]
Televisiosarja muokkaa
Elokuvasta tehtiin myöhemmin menestyksellinen televisiosarja, jota kuvattiin yksitoista tuotantokautta (1972–1983). Televisiosarjan pääosissa näyttelivät muun muassa Alan Alda, Wayne Rogers, Mike Farrel ja Loretta Swit. Televisiosarjan päätösjakso Yhdysvalloissa 28. helmikuuta 1983 keräsi ruudun ääreen 125 miljoonaa katsojaa, enemmän kuin mikään televisio-ohjelma Yhdysvalloissa sitä ennen.[2][3]
Rooleissa muokkaa
| Donald Sutherland | … | Benjamin Franklin ”Hawkeye” Pierce |
| Elliott Gould | … | John Francis Xavier ”Trapper John” McIntyre |
| Tom Skerritt | … | Augustus Bedford ”Duke” Forrest |
| Sally Kellerman | … | Margaret ”Hot Lips” O’Houlihan |
| Robert Duvall | … | Franklin Archimedes ”Frank” Burns |
| Roger Bowen | … | Henry Adlai Braymore Blake |
| René Auberjonois | … | John Patrick ”Dago Red” Mulcahy |
| David Arkin | … | Vollmer, PA Announcr |
| Jo Ann Pflug | … | Maria ”Dish” Schneider |
| Gary Burghoff | … | Walter ”Radar” O’Reilly |
Palkintoja muokkaa
- Kultainen palmu, paras elokuva, 1970
- Golden Globe, paras elokuva (musikaali/komedia), 1971
- Oscar, paras romaanisovitus, 1971
Oscar-ehdokkuudet
- Paras elokuva: Ingo Preminger
- Paras ohjaus: Robert Altman
- Paras naissivuosa: Sally Kellerman
- Paras leikkaus: Danford B. Greene
BAFTA-ehdokkuudet
- Paras elokuva
- Paras ohjaus: Robert Altman
- Paras miespääosa: Elliott Gould
- Paras leikkaus: Danford B. Greene
- Paras äänitys: Don Hall, David Dockendorf ja Bernard Freericks.
Lähteet muokkaa
- ↑ Blauvelt, Christian: The 100 greatest comedies of all time 22.8.2017. BBC. Viitattu 22.8.2017.
- ↑ Verkkola, Matti: Sukutarinoiden suosio rapisee. Helsingin Sanomat, 24.3.1985, s. 30. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Tieteen kuvalehti Historia 9/2014, s.78